Loppukesällä huomattava osa Uudenmaan saariston vesistä saattaa olla elinkelvotonta pohjaeläimille, kaloille ja muille happea tarvitseville eliöille. Syy on saaristoalueiden voimakkaan rehevöitymisen aiheuttama happikato.
Tämä selviää kohta julkaistavasta raportista, jonka ovat laatineet Uudenmaan ely-keskuksen biologi Mikaela Ahlman ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ohjelmapäällikkö Antti Lappalainen.
Vesiin laskevaa fosforikuormaa ei ole saatu vähennettyä enää 1990- ja 2000-luvuilla. Lisäksi Uudenmaan saariston alusveden happipitoisuudet kääntyivät jyrkkään laskuun 2000-luvun alussa.
”Suurin ongelma on juuri se, että niin matalat vedet ovat hapettomia. On aivan luonnotonta, että jo 20–30 metrissä on hapetonta”, Ahlman sanoo.
Hapettomuudesta kärsinyt pohja on kuin vedenalainen aavikkomaisema. Se on musta ja haisee rikkivedylle – siis kuin mädille kananmunille.
Saaristovesiä kuormittavat erityisesti maatalouden tuottamat päästöt, jotka ovat vieläkin liian suuria. Lisäksi Uudellamaalla on runsaasti vesihuoltoverkon ulkopuolella olevia koteja ja loma-asuntoja.
Ahlmanin ja Lappalaisen mukaan ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimet ovat olleet liian tehottomia ja tilanteen korjaaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi.
Rehevöityminen näkyy myös kasvillisuudessa, kalansaaliissa ja veden sameutena. Röyhkeä rihmalevä leviää ja tukahduttaa muuta kasvustoa.
Kalastajien verkkoihin tarttuu entistä enemmän särkeä, lahnaa ja pasuria. Muut lajit kärsivät. Pelkkä särkikalojen runsaus lisää sekin rehevöitymistä.
Happivajeesta kärsivistä syvistä vesistä kalaa ei tule välttämättä enää lainkaan.
Lähde: HS 2.7.2012
