Kalatalouden Innovaatiopäivät järjestettiin 4.-5.11.2021 Vantaalla. Tapahtuman teemana oli tällä kertaa Kotimaisen kalan edistämisohjelma. Tapahtuman aikana oli kongressitiloissa esillä eri toimijoiden esittelypisteitä, joista yksi oli TUKALA:n. Tässä pisteessä Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinöörit Esa Lehtonen ja Roope Lehmonen esittelivät uutta kalalaskuria ja esillä oli myös mobiili hyljekarkotin.
Alustuksessaan Lehtonen kertoi, että kalojen kulkiessa sisään pyydykseen, umpinaiseen rysään, voisi olettaa olevan helppoa rakentaa laskin, mikä rekisteröi sen ohittavat kalat. Niin luulisi, mutta kun toimialue on meri, kohteena alati elävä pyydys, ja monella nopeudella eri suunnista uiva kala, on haasteita tiedossa. Edut tuollaisesta laskurista olisivat kuitenkin merkittävät. Kalastaja säästää sekä työaikaa että polttoainetta koska tyhjää rysää ei tarvitse kokea, vaan pyydyksille lähdetään vasta kun haluttu kalamäärä on tiedossa. Lisää tietoa laskurista löytyy täältä: Kalalaskurin innovatiivinen kehitystyö – SAKL
Lehtonen kertoi myös kokonaan uudesta innovaatiosta, autonomisesti liikkuvasta hyljekarkotimesta. Tämän olisi tarkoitus toimia kalastajan vahtikoirana. Laite on pieneen venerunkoon asennetun karkotintekniikan ja automaattisen sähkömoottorin ja ohjauksen yhdistelmä. Akulla toimiva sähkömoottori kuljettaa ja ohjaa uppoamattoman pienoisveneen liikkumaan ennalta määriteltyä reittiä pyydyksen ympärillä. Laitteen tarkoitus on saada yksittäiset, pyydyksellä kyttäävät hylkeet karkotettua. Laitteella voisi olla käyttöä myös kalanviljelylaitoksilla. Suunnittelua on tehty yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa ja testaukset alkavat ensi vuonna. Laite vaatii vielä Traficomilta luvan, ja tässä on omat valmistelunsa, kertoi Lehtonen.
Tutkija Joonas Valve, Luonnonvarakeskus, kertoi alustuksessaan aiheesta sisävesikalastuksen kannattavuus. Hänen mielestään kannattavuustietoa kaivataan ja se on tärkeä aihe, ja tietoa on puuttunut kansallisesti. Nyt innovaatio-ohjelma luonut mahdollisuudet edetä. Malli tulee merialueelta ja sitä sovelletaan sisävesille. Kannattavuusarvioinnissa huomioidaan kalastuksen kapasiteetti, pyyntiponnistus- ja saalistiedot ja myös sosioekonomiset tiedot sekä vapaa-ajankalastuksen saalistiedot. Vaikka saaliin määrä ja arvo on tiedossa jo vuodesta 1980 lähtien, ollaan vielä alkutaipaleella ja lisätutkimusta tarvitaan. Näyttää siltä, että tämä tilastointi saadaan mukaan kalatalouden toimialakatsaukseen, ennakoi Valve.
Tietoisku uusista EU:n suunnitelmista haitallisten aineiden raja-arvoille ja pitoisuuksien kehitys, oli erikoistutkija Panu Rantakokkon, THL otsikkona. Hän kertoi, että selvitystyö on jatkunut pitkään ja samoja asioita on esillä kuin edelliselläkin kerralla ja nyt seurasi päivitys, missä mennään. Raja-arvot silakalle ja lohelle ovat viidentoista vuoden takaa, ja näitä on aikakin päivittää. Pitoisuudet ovat menossa tasaisesti alaspäin ja tukevasti raja-arvojen alapuolella, mutta merialueet eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi Selkämerellä suurempien silakoiden arvot pomppivat. Miksi näin, yritetään selvittää. Tätä ei ole aikaisemmin tehty vaan taivasteltu, luonnehti Rantakokko. Raja-arvojen uudistus täytyy olla EU:n jäsenmaasta lähtöisin ja Suomi esittää silakan pitoisuusrajan nostoa 19 cm:iin ja tietyillä alueilla 21 cm:iin ja kilohailille raja olisi 13,5 cm tai kokonaan pois. Keskustelua käydään myös siitä, että olisiko viimeinkin mahdollista nostaa silakan vientiraja 19 cm:iin, esitti tutkija.
Rantakokko kertoi myös PFAS-arvojen määrittelystä. PFAS-yhdisteet ovat hiilivetyketjuja, joiden kaikki vetyatomit on korvattu fluorilla. Erittäin kestävän hiili-fluorisidoksen vuoksi PFAS-yhdisteet hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti. PFAS-yhdisteet rikastuvat ravintoketjussa ja kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan. Tutkija näki asian niin, että kun PFAS arvoja määritellään ja päätöksiä tehdään, tulee siitä herkästi huutoäänestys. Käytäntö on tuollainen, totesi Rantakokko.
Kansallisen kontaminanttitietokanta on myös toteutumassa. Nyt rakennettavan tietokannan tavoitteena on koota tutkimuslaitoksilla, yliopistoilla, kunnilla ja mahdollisilla muilla tahoilla hajallaan oleva kotimaisen kalan kontaminanttitieto yhteen ja muuttaa se visuaaliseen, helppokäyttöiseen ja kaikille avoimeen muotoon. Tietokannan kokoamista koordinoi THL. Valtaosa kotimaisesta ruokakalasta täyttää kaikki lainsäädännölliset normit ja on ravitsemuksellisesti ja ekologisesti erinomaista. Kotimaisen kalan käyttöä ja vientiä rajoittavat kuitenkin yksittäiset lainsäädännöllisten raja-arvojen ylitykset sekä niistä syntyvät kohut, jotka heikentävät kalan mainetta. Yksittäistapausten merkitys on vähäinen, mutta tätä on vaikea osoittaa, koska kalan kontaminanttien pitoisuuksien vertailuun tarvittava tieto on tällä hetkellä hajallaan ja vaikeasti löydettävissä erilaisissa raporteissa tai viranomaisten tietokannoissa.
Tukala -hankkeen esitykset löytyvät meri- ja kalatalousverkoston verkkosivuilla https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat-2021/
