Kim Jordas (vasemmalla) avasi tilaisuuden
Turussa pidettiin 17.8.2018 tilaisuus, jossa esiteltiin käynnissä ja alkamassa olevat toimet tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuusohjelman eli TUKALA-hankkeen puitteissa. Tilaisuudessa käsiteltiin myös ehdotuksia ja ideoita kalastuksen kehittämiseksi.
Tilaisuuden avasi Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas (SAKL) ja toivotti reilun kahdenkymmenen osallistujan joukon tervetulleeksi. Keskeiset toimijat ja kalastajat olivat paikalla, mikä kertoo vakavasta suhtautumisesta aiheeseen eli kalastuksen jatkumiseen.
Heti aluksi Jordas muistutti, että TUKALA-hanke on vasta alussa ja toimien keskeinen teema on rannikkokalastuksen kriisi. Tilanne on ollut viime aikoina esillä niin mediassa kuin poliitikoidenkin kommenteissa, mutta tulokset pieniä. Kriisi sentään nähdään ja tunnustetaan, ja ne jotka eivät tilannetta huomaa, ovat vähemmistönä, kertoi Jordas.
SAKL:n puheenjohtaja Olavi Sahlstén totesi samat haasteet ja muistutti, että perusongelmana ovat haittaeläimet, hylje ja merimetso. Tämä tilanne on ratkaistava ennen kuin rannikkokalastus voi elpyä. Tietenkin avomerikalastuksen kiintiövaihtelu luo ongelmia troolikalastukselle ja sisävesillä on edelleen ongelmia kalavesien saannissa.
Kuluvan vuoden haasteina ovat olleet lämpimän kesän mukanaan tuomat leväesiintymät merellä. Ilmiö on aiheuttanut laajaa julkista keskustelua ja se on myös hankaloittanut kalastusta. Uusia EU-asetuksia on myös tulossa ja vaikka päätökset ovatkin kaukana edessä, ei tilanne näytä hyvältä.
Jordas esitteli päivän teeman eli miten kalastusta pitää kehittää. TUKALA- hanke on yksi osa kalatalouden viidestä innovaatiohankkeesta, ja kokonaisuus on uusi tapa kanavoida rahaa elinkeinon kehittämiseen, luonnehti Jordas. Lukelta on nyt tullut laaja ideapaperi mikä on ainutlaatuinen avaus, jossa on samalla realismia että utopiaa.
Erilaisia kokeiluja on käynnissä parhaillaan, ja päivän aikana oli tarkoitus keskustella ja priorisoida jatkotoimia. Tämä hanke ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta on pieni askel eteenpäin. Jordas näki kuitenkin tilanteessa riskinä, että hallinto ohjaa kalastuksen kehittämiseen liittyvät asiat liiaksi innovaatio-ohjelman kautta. Pelkät hankkeet eivät riitä, ja lisäksi tarvitaan ehdottomasti selkeitä poliittisia päätöksiä rannikkokalastuksen kriisitilanteen ratkaisemiseksi. Suurta pelastajaa ei tällä hetkellä kuitenkaan ole näkyvissä, täsmensi Jordas.
Jenny Fredrikson, Kalatalouden Keskusliitto (KKL), alusti aiheesta uudet kalatalousalueet ja kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritys. Ensi vuonna aloittavien kalatalousalueiden tehtäviin kuuluu mm. vesialueiden käyttö ja hoitosuunnitelmien tekeminen, ja noissa suunnitelmissa pitäisi olla esitykset kaupallisen kalastukseen soveltuvista alueista.
KKL:n sisällä on keskusteltu Fredriksonin mukaan siitä, miten kalastukseen soveltuvat alueet pitäisi määritellä. Johtokunnan ajatus on ollut, että laadinta tapahtuu kaikkien sidosryhmien välisenä yhteistyönä. Yhteisöllinen lähestymistapa varmistaa, että kaikki sitoutuvat tavoitteisiin ja tuloksena on kalavesien helpompi saanti kohtuullisella hinnalla. Myös kalavesien tuottavuus, kestävät kalakannat ja kalan laatu ovat tärkeäitä elementtejä.
Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määrittelyn tarkoitus on antaa tukea päätöksentekoon, jos haetaan kalastuslain 13. pykälän mukaista lupaa Pykälän perusteella ELY – keskus voi myöntää kalastusluvan omistajan ohi, tarkentaa Fredrikson. Kalastuslain linjaus on kuitenkin hänen mukaan ollut, että ELY:n puuttuminen luvan myöntämiseen olisi vasta viimeinen vaihtoehto, jos vapaaehtoiseen sopimukseen ei päästä.
Aihe käynnisti vilkkaan keskustelun. Kalatalousjohtaja Kari Ranta-aho (ELY) korosti, että erilaiset intressit täytyy yhdistää. Historia on kuitenkin osoittanut, ettei tämä ole helppoa, ja kalastajista Heikki Salokangas kuittasikin heti, että käyttö ja hoitosuunnitelmasta huolimatta kalastus väistyy aina. Vesa Vihinen kysyi Fredriksonilta, että kuka määrittelee ELY:n päätöksen pohjaksi tarvittavan kalakannan kestävyyden, LUKE? Vastaus oli, että tämä on mielenkiintoinen kysymys ja on jätetty avoimeksi. Sahlstén halusi edelleen tarkennusta tilanteeseen, että onko käyttö- ja hoitosuunnitelman valmistelussa päätöksen oltava yksimielinen ja asiantuntija vastasi, että se on äänestyspäätös.
Tulevilla henkilövalinnoilla on huomattava merkitys, korosti Ranta-aho. Hän piti tulevien kalatalousalueen toiminnanjohtajien roolina olla hyvän hengen rakentaja ja viedä eteenpäin tietoa siitä, mitä kalatalous on. Tilanne tällä hetkellä on, että yhteistyöryhmien työ on alkanut ja samaan aikaan nykyiset kalastusalueet ajetaan alas. Ensi vuoden alussa kutsutaan uusien kalatalousalueiden perustava kokous koolle ja kun säännöt on tehty sekä hallitus nimetty, laitetaan toiminnanjohtajan paikka hakuun. Vuonna 2021 on esitettävä ensimmäinen käyttö- ja hoitosuunnitelma ja se voimassa kymmenen vuotta, mutta joustaa matkan varrella. Tämän tekijät kilpailutetaan ja LUKE tehtävä on tuottaa prosessiin tietoa, valaisi Ranta-aho.
Ari Leskelä (LUKE) kertoi TUKALA-hankkeen puitteissa käynnistyneistä toimista ja esitteli alustavia tuloksia. Hankkeeseen sisältyy neljä työpakettia ja ne toteutetaan vuosina 2017 – 2019.
Leskelä kävi läpi pitkän listan toimia, jotka ovat jo alkaneet. Ensimmäisen työpaketin kohteina on ollut Saaristomeren särkikalojen tehopyynnin näytteenoton järjestäminen ja järvillä mm. muikun perkauskoneen kehittäminen.
Paketin 2 tavoitteena on seurata kalojen vierasaineita ja tuottaa samalla kuluttajille luotettavaa tietoa siitä, että kala on puhdasta ja turvallista syödä. Samalla toteutetaan vierasainetietokanta ja tämän avulla voidaan seurata esimerkiksi silakan pcb- ja dioksiinipitoisuuksien muutosta ja todeta pysyvä laskusuunta. Leskelä arvioi, että näillä keinoilla voidaan edistetää kalatalouden kasvua ja mahdollistaa Suomen dioksiinipoikkeuksen purkaminen tai lieventäminen. Jatkossa on tarkoitus laittaa esille karttasovellus, josta voidaan vesistökohtaisesti hakea tietoa esimerkiksi ahvenen vierasainepitoisuuksista.
Kolmas työpaketti sisältää mm. hyljevahinkojen vähentämisen, josta Esa Lehtonen kertoi omassa puheenvuorossaan laajemmin. Merimetson vaikutuksia arvioidaan merkitsemällä ahvenia pit-merkillä, mitkä voidaan löytää metallinpaljastimessa pesimäsaarta ”haravoimalla”. Tällainen järjestely on nyt toteutettu Vaasan edustalla, jossa on merkitty 2 000 ahventa. Järjestelyllä selvitetään kutukantaan kohdistuva predaatio merimetsoyhdyskunnan vaikutuspiirissä.
Neljännessä työpaketissa keskitytään kalastuksen kannattavuuden parantamiseen. Mukana on mm. led-valojen vaikutus kalojen käyttäytymiseen kalastettaessa esimerkiksi katiskoilla. Verkkokalastusta pyritään tehostamaan kehittämällä edullisia vetokoneita ja parantamalla työskentelyolosuhteita. Tavoitteena on myös rakentaa puoliautomaattinen verkkojen pesulinja vetolaitetta hyödyntäen.
Silakalle ja kilohailille myönnetyn MSC-sertifikaatin ehtojen seurannassa ja kehittämisessä ollaan myös mukana. Suunta on, että jatkossa pyritään lisäämään kalastajien omaseurantaa ja näytteenottoa.
Pyydysten lähellä olevien hylkeiden ravintoanalyysi on ajankohtainen asia ja Ruotsissa on Leskelän mukaan käytössä tarkka dna-analyysi ja jo nyt on viitteitä, että esimerkiksi kuhan osuus hylkeiden ravintonäytteissä on suurempi kuin aiemmista näytteistä on käynyt ilmi.
Esa Lehtonen
Kolmanteen työpakettiin liittyvästä ja Loviisassa käynnissä olevasta hylkeiden häirintäkokeilusta kertoivat Esa Lehtonen (LUKE), ja ammattikalastaja Mikael Lindholm. Hylkeiden karkottamista on kokeiltu kauan vanhalla teknologialla ja kokemus on osoittanut, että tällaisiin karkottimiin hylje tottuu. Nyt on käytössä uutta tekniikkaa ja tätä sovelletaan Loviisassa. Laitteet on asennettu ja koe on käynnissä, mutta tuloksia ei vielä ole.
Työkaluna on lautalla oleva karkotin, joka on ankkuroitu rysien lähelle. Virta laitteisiin tuotetaan aurinkokennolla ja tuuligeneraattorilla. Hanke on samalla tuotekehitysprojekti, jolla on haettu niin käytäntöjä kuin komponenttejakin. Laitteen nimellisteho ulottuu noin 50 m säteelle, mutta vielä ei tarkalleen tiedetä todellista matkaa, mutta tuo on varovainen tulkinta, arvioi Lehtonen.
Lindholm kertoi käytännön ratkaisuista, joita on nyt kokeillaan hänen pyydyksissään. Kaksi rysää on varustettu karkottimilla ja näille on samalla alueella vastaavat verrokkirysät. Rysissä on varmistettu, että vaikka hylje uisi sisään, se ei huku.
Seuraava kohde on hyljevapaan alueen toteuttaminen Naantalin Luonnonmaalle. Tuolla kolme lahteen johtavaa salmea ”suljetaan” karkottimilla syyskuun alusta alkaen vastaavalla koejärjestelyllä kuin Suomenlahdella.
Vaikka hylkeet ovat rannikkokalastuksen merkittävin ongelma, työskennellään myös uusien innovaatioiden parissa. Lehtonen kertoi katiskoihin kiinnitettävien led-valojen käyttösovelluksista, PU-rysien rakenteiden kehittämisestä, paineilmatoimisista johtoaidoista, uudenaikaisesta mertapyynnistä. Näiden koekalastuksen kirjanpidon hoitavat kalastajat.
Ensimmäinen kysymys kuului heti, ja Vihinen esitti, että laitteet kalliita eikä kalastajilla ole mahdollisuuksia hankkia, vaikka ne toimisivatkin. Kuka maksaa? Lehtonen vastasi, että nämä ovat poliittisia ratkaisuja, mutta totesi näkemyksenään, että jos yhteiskunta ohjaa ratkaisuja tähän suuntaan, täytyisi sen myös huolehtia kustannuksista.
Asioista keskusteltiin ja näkemyksiä vaihdettiin pitkä päivä hyvässä hengessä
Alustusten jälkeen keskusteliin syksyn 2018 toimista ja ajatuksia vuoden 2019 tavoitteista ja ideoista. Kuluva vuosi oli vasta avaus ja varsinaisia uusia ideoita ei heti ilmaantunut. Yleisesti todettiin, että talvikalastus on jäänyt paitsioon. Jäätilanne vaihtelee kuitenkin rannikon eri osissa, eikä mitään yleispätevää ratkaisua ole. Lindholm viesti kuitenkin, että heillä Suomenlahdella on vielä mahdollista kalastaa sisälahdissa kuhaa kannattavasti, ja tekniikoitakin on syytä kehittää. Ranta-aho puolestaan muistutti, että uusia tekniikoita olisi olemassa ja norssin markkinat pitäisi tutkia. Silakan laatu tankkialuksissa tuli myös esille, ja tähän haluttiin myös useammassakin puheenvuorossa lisää tietoa. Ranta-aho piti laadun parantamista tärkeänä eikä nähnyt tilanteen selvittämisessä ristiriitaa rahoituksenkaan suhteen.
TUKALA – hankkeen johtoryhmän taholta esitettiin kysymys, että jatketaanko näillä linjoilla jatkossakin, ja keskitytään hyljeongelman ratkaisujen hakemiseen. Kalastajat olisivat yhteisesti sitä mieltä, että muuta vaihtoehtoa ei ole, koska kalastus loppuu, jos hyljetilanne ei muutu. Ongelmaksi jää edelleen, ja tämäkin tuotiin puheenvuoroissa esille, että nuorille aloittaville kalastajille ei ohjelma juuri tarjoa eväitä. Kynnys ryhtyä kalastamaan on edelleen liian korkealla.
Koko tilaisuuden ajan keskusteltiin vilkkaasti ja positiivisessa hengessä kalastuksen kehittämiseen liittyvistä asioista. Rannikkokalastuksen kriisi ei väisty, jos yhteistyötä ei ole, ja näyttää siltä, että uudet innovaatiohankkeet ovat luoneet pohjaa ratkaista vähintään joitain ongelmakohtia. Töitä on paljon, eikä mikään nykyisistä tai suunnitelluista toimista yksinään ratkaise tilannetta, mutta toiveena on, että suunta kääntyisi kohti parempaa.
Liiton puheenjohtaja Olavi Sahlstén kuunteli tarkasti, mitä Kim Jordas ja Esa Lehtonen suunnittelivat