Animalian ja muutamien muiden järjestöjen tänään aloittama kampanja turkiseläinkasvatuksen kieltämiseksi saa täystyrmäyksen Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolta.
– Kielto on kampanjassa itsetarkoitus, ei eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Siksipä kieltoa perustellaankin monin paikoin väärin tiedoin, eläinlääketieteen tohtori Taina Haarahiltunen liitosta sanoo.
– Karkeimmat virheet kiellon perustelussa tehdään alan taloudellisen merkityksen ja työllistävyyden arvioinnissa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) 2011 valmistuneen turkiselinkeinon ekotasetutkimuksen tuloksista jätetään tietoisesti kertomatta kaikki tutkimuksessa selvinneet positiiviset seikat, mm. turkiselinkeinon Itämerta puhdistava vaikutus. Myös hyvinvointitutkimuksia tulkitaan joko tahattomasti tai tahallisesti niin, että lopputulos parhaiten palvelisi päämäärää.
MTT:n vuonna 2010 julkaiseman selvityksen mukaan turkisala työllistää välittömästi ja välillisesti vajaat 20.000 suomalaista. Todennäköisesti luku olisi nyt jopa suurempi, koska alan korkeasuhdanne on voimakkaasti vauhdittanut investointeja tiloilla. Jos turkiselinkeino kiellettäisiin, vaikutus ei koskisi ainoastaan noin 1000 turkistuottajaa ja heidän perheitään, vaan alan ympärille rakentunutta laajaa infrastruktuuria, mm. rehunvalmistusta, kalastusta, tarvikekauppaa ja kuljetuksia, puhumattakaan alan merkityksestä kuntatalouksille ja yksityiselle palvelusektorille. Saga Furs Oyj:n 31.8.2011 päättyneellä tilikaudella suomalaisten turkisnahkojen viennin arvo oli 324 miljoonaa euroa, mikä kanavoitui pääosin pieniin Pohjanmaan kuntiin. Kuluvana vuonna luku on vielä tätäkin suurempi.
Turkiseläinten kasvatus on joko kokonaan kielletty tai sitä on voimakkaasti rajoitettu maissa, joissa kyseisellä elinkeinolla ei ole perinteitä eikä näin ollen myöskään taloudellista merkitystä. Hyvä esimerkki on Itävalta, jossa täyskiellon toteutuessa oli yksi toimiva turkistila. Tanska kielsi ketunkasvatuksen, koska tiloja oli toiminnassa muutama; minkintuottajana Tanska on maailman ykkönen. Suomessa turkistuotannolla on pitkät perinteet, ja erityisesti arktisiin olosuhteisiin sopeutuneen siniketun kasvatus sopii tänne mainiosti. Tähän päädytään myös eurooppalaisessa turkiseläinten hyvinvointia käsittelevässä Welfur-tutkimushankkeessa.
Animalia on oikeassa siinä, että Ruotsin eläinsuojelulaki on maailman tiukin, mutta väärässä siinä, että laki pitäisi oikopäätä kopioida tänne.
– Animalia jättää kertomatta seuraukset. Sianlihan kulutus on pysynyt Ruotsissa ennallaan, kun taas tuotanto on romahtanut kiristyneiden määräysten vuoksi. Siksipä 50 prosenttia tarpeesta katetaan tuontisianlihalla, Haarahiltunen sanoo.
Lähde: STKL 14.5.2012
