TUKALA – hanke etenee

Kesäkuu 2019

Kalatalouden innovaatio-ohjelmakokonaisuuteen liittyvä Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelma TUKALA on edennyt LUKE:n ja SAKL:n sekä muiden kumppaneiden yhteisvoimin toiselle toimintavuodelleen. Ohjelman teemoja ovat kalastajien esiin nostamien kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiin ja kestävyyteen liittyvien keskeisten tietotarpeiden kartoitus sekä tiedon tuottaminen. Tarvittavan aineiston keruun koordinointi tapahtuu kalastajien ja tutkimuslaitosten yhteistyönä, ja tavoitteena on kalastuksen valikoivuuden parantaminen sekä jatkuvuuden turvaaminen. Hankealue kattaa niin sisävedet kuin merialueenkin.

LUKE:n ohjelmajohtaja Petri Suuronen on mukana kalastuksen innovaatio-ohjelmassa suunnittelemassa ja kokeilemassa uusia tekniikoita ja lähestymiskulmia, joiden avulla rannikkokalastuksen kannattavuutta, houkuttelevuutta ja kestävyyttä voidaan parantaa. Innovaatio-ohjelmassa toteutetaan kalastajien kanssa erilaisia pilottihankkeita, joiden avulla uusia toimivia ratkaisuja etsitään.

Hylje on rannikkokalastuksen keskeinen ongelma.  Innovaatio-ohjelmassa on kokeiltu uudenaikaisia hyljekarkottimia rysäpyynnissä ja jatkossa niitä kokeillaan myös muissa pyyntimuodoissa. Hyljekarkottimesta voidaan tehdä myös helposti siirreltävä (mobiili) versio, jolloin sitä voitaisiin silloin käyttää tilanteissa, missä pyydyksen tuntumaan on tilapäisesti kotiutunut hylje. Laitteen avulla voitaisiin nopeasti rauhoittaa akuutti tilanne ja pyynti voisi jatkua ilman hylkeiden aiheuttamaa kohtuutonta häiriötä. Tällaista liikuteltavaa karkotinversiota tullaan kokeilemaan Selkämeren rannikolla jo tämän vuoden aikana niin verkko- kuin rysäpyynnissäkin. Jos pilottikokeet ovat lupaavia, menetelmää kokeillaan laajemmin seuraavana vuonna.

Hyljevahinkoja voidaan torjua myös pyyntiteknisillä ratkaisuilla. Yksi tärkeä tavoite on löytää vaihtoehtoisia pyyntimuotoja sellaisille kalastuksille, joissa hylkeiden aiheuttamat ongelmat ovat tehneet kannattavasta kalastuksesta mahdottoman.  Verkkopyynti on erityisen altis hyljevahingoille ja joissakin tapauksissa on ilmeisesti pakko siirtyä pois verkkojen käytöstä.  Kalastuksen ei pidä toimia hylkeiden syöttöalustana. Innovaatio-ohjelmassa on tehty alustavia kokeita muun muassa toimivien, käytännöllisten ja hylkeenkestävien suomukalarysien kehittämisessä.

Erilaisia täysin uusia teknisiä keinoja on myös hahmoteltu hyljeongelman lievittämiseksi.  Yksi sellainen on vedenalainen ”vahtikoira” eli itseohjautuva laite, joka voisi kulkea esimerkiksi verkkojataa pitkin ja karkottaa hylkeet pyydyksen tuntumasta. Sellaisella laitteella voisi olla globaalit markkinat, sillä hyljeongelma ei rajoitu vain tänne Suomen rannikolle. Ongelmia on lähes kaikkialla missä on hylkeitä. Laitteella voisi olla muitakin sovellutuksia. Tuollaisen laitteen kehittäminen edellyttäisi globaalia markkinaa, koska kehitystyö tulisi olemaan erittäin kallista.

Osittain sähköistetyn kalastusveneen mahdollisuutta on alettu selvittää ja siihen liittyvää tekniikkaa kehitetään jo. Alkuvaiheessa tarkoitus on sähköistää kaikki oheislaitteet ja joskus myöhemmin voi olla mahdollista sähköistää myös aluksen kulku. Myös robotiikka on jollain aikavälillä tulossa kalastukseen ja ehkä muutaman vuoden kuluttua kalastaja voi aktivoida elektronisen vedenalaisen vahtikoiran huolehtimaan, etteivät hylkeet lähesty pyydyksiä. Mahdollisuuksia on, toteaa Suuronen.

Innovaatio-ohjelmassa kehitetään myös saaliin käsittelyä ja laatua, ja tavoitteena saaliin arvon nostaminen. Kalastuselinkeinon imagon nostaminen on myös tärkeä tavoite. Automaattinen lajittelu ja syöttö olisi tärkeää muun muassa pienten pelagisten kalojen osalta.

Sisävesillä ei ole merialueen kaltaisia ongelmia, mutta ratkaisuja on haettu niin saimaannorpan suojeluun kuin pyyntitekniikankin kehittämiseen.  Kaiken taustalla on tarve lisätä kotimaisen kalan tarjontaa sekä kalastussektorin kannattavuutta ja kilpailukykyä. Kalavarojen tila on pääasiassa hyvä, mutta kalastuksen kehittymisen esteenä on lukuisia pullonkauloja.  Näitä esteitä on purettava, summaa Suuronen.

SAKL:n toimitusjohtaja Kim Jordas kommentoi ohjelman toteutumista, että tavoitteet ovat haastavia, mutta edistystä on tapahtunut. Tutkimus on tullut lähemmäksi kalastajia, mikä on selvä askel eteenpäin. Kehitystyön dokumentointi on myös hyvä asia ja pitkäaikaisella rahoituksella on mahdollista saada pysyviä ratkaisuja aikaiseksi, kommentoi Jordas. Hän huomauttaa, että joustava kehitysohjelma antaa myös kalastajille mahdollisuuden esittää omia ideoita. Aikaa kuitenkin tarvitaan ja töitä on tehtävä, ennen kuin tuloksia syntyy.

LUKE:n tutkimusinsinööri Esa Lehtonen työsarkaa ovat hylkeenkestävien pyydysten ja pyydyksiä suojaavien karkotinlaitteiden kehittäminen. Kun lähtökohta on, että yhteiskunta on päättänyt, että hylkeitä pitää olla, on ratkaisuja haettava tältä pohjalta. Vaikka hankkeilla ei hyljeasiaa voida yksinomaan ratkaista, pystytään tilannetta parantaa kehittämällä muun muassa karkottimia. Kaikki tämä työ tapahtuu yhteistyössä ammattikalastajien kanssa.

Hyljekarkottimia on testattu Loviisassa ja Naantalissa. Pääasiana on tutkia, onko epämiellyttävällä äänellä vaikutusta hylkeeseen. Kokeita eri alueilla ja erilaisissa pyyntimuodoissa tarvitaan, jotta selviäisi, millä tehokkuudella voidaan kalastajia auttaa saamaan saalista. Lehtonen korostaa, että ideoita tarvitaan koska hyljeongelma on niin rankka.

Osa koejärjestelyistä on tekniikan kehittäminen ja virittäminen tavoitteisiin sopivaksi. Pelkästään olosuhteet muodostavat haasteensa eikä laitteita, kuten sulkuporttien ja elektroniikan ratkaisuja ole valmiina, vaan ne suunnitellaan ja tehdään räätälöiden pyydyskohtaisesti. Tähän menee aikaa ja koska toimijat, niin kalastajat kuin yhteistyökumppanit ovat etäällä toisistaan. Etenkin näin keväisin työpäivistä ja viikoista tulee pitkiä, mutta työ kuitenkin palkitsee ja toivottavasti muutaman vuoden päästä nähdään tuloksia, toivoo Lehtonen.

LUKE:n tutkija Tapio Keskinen on hankkeessa mukana kehittämässä yhdessä paikalisten kalastajien kanssa sisävesien pyyntiteknologia. Tähän uusi rahoituselementti tarjoaa mahdollisuuden, mutta toteaa myös kuten kollegat merialueella, että töitä on ja nopeita tuloksia ei ole tiedossa. Kaikissa pyyntimuodoissa on kuitenkin kehittämisen mahdollisuuksia, mutta toisissa on enemmän: teknologian ja logistiikan tehokkaampi hyödyntäminen lisää nopeutta, tehokkuutta ja siirreltävyyttä suurempien pyydysmäärien käsittelyä ja nopeaa siirtelyä keveyttä, kestävyyttä ja helppokäyttöisyyttä teknologiaa, joka mahdollistaa yksinpyynnin automatiikkaa.

Keskinen nostaa esille niin kalastuksen kestävyyden kuin myös sen turvallisuusnäkökulman. Kestävyys eli esimerkiksi saimaan norpan suojelun vaatimat pyydystekniset ratkaisut ja valikoivuus ovat itsestään selviä suuntaviivoja, joiden mukaan pyydysten yksityiskohdat suunnitellaan. Ergonomian kehittäminen mahdollistaa paremman hyötysuhteen, ja esimerkiksi talvikalastuksen turvallisuusnäkökohtia ei saa sivuuttaa, vaikka kehitystyö kohdistuisikin yksin kalastamisen tekniikkaan.

Hankkeen yhtenä tehtävänä on tiedon välittäminen kaikille kalastajille. Keskinen kertoo, että alueelliset keruujärjestelmät, kalastajien yhteenliittymät ja esimerkiksi kohdennetut työvoimakoulutushankkeet voivat toimia vaihtoehtoina raskaalle ammatillisen koulutuksen järjestelmälle. Sisävesiltä tehdään tutustumismatkoja kiinnostaviin kohteisiin, ja pieni iskuryhmä oli jo tutustumassa Kanadan rysäpyyntiin, josta saatiin heti konkreettisia vinkkejä pohjalla kalastavien kuharysien kehittämiseen.

Tehtävää ja mietittävää riittää niin sisävesillä kuin merialueellakin. Olosuhde- ja toimintaympäristöeroista huolimatta yhteneväisyyksiä on paljon. Kalastuksen todennettu kestävyys on kalastuksen imagon ja maineen kannalta välttämätöntä, ja se ei ole kalastusalueesta riippuvaista. Elinkeinon rooli terveellisen ja ilmastoystävällisen lähiruoan tuottajana on tärkeä ja vain korostuu ilmastotietoisuuden kasvun myötä. Jotta tässä kehityksessä oltaisiin mukana, on nykyisten kalastajien toimintaedellytykset turvattava, ja luotava kestävä pohja myös uusien kalastajien ilmestymiselle alalle.