Tuoreiden suomalaisarvioiden mukaan dioksiinien pitoisuus kaloissa on pienempi ja kalojen syönti turvallisempaa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on kuitenkin tänään julkaissut uuden riskiarvion, jonka mukaan kaloissa olevat dioksiinit ovat aiempaa luultua vaarallisempia. Mitä tästä pitäisi ajatella?

EFSA on julkaissut näkemyksensä dioksiinien (tarkemmin sanottuna polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien ja -furaanien sekä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden) siedettävästä viikkosaannista. Määräksi on uudessa riskinarvioinnissa laskettu 2 pikogrammaa painokiloa kohti viikossa. Määrä on seitsemän kertaa pienempi kuin nykyinen arvo 14 pikogrammaa. Uusi suositus on niin tiukka, että esimerkiksi silakan kohdalla se ylittyy jo yhdellä sadan gramman silakka-annoksella kuukaudessa. Silakka on kuitenkin terveellistä ruokaa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja.

Siedettävä päivä- tai viikkosaanti (tolerable daily/weekly intake, TDI/TWI) on ympäristön haitallisille aineille määritelty altistustaso, jonka alittaville ihmisille ei tule terveyshaittaa, vaikka he altistuisivat aineelle koko elämänsä ajan. Jos tason todetaan väestössä ylittyvän, on syytä harkita toimenpiteitä mahdollisten terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Rajan ylittäminen ei muun muassa turvavälien takia tarkoita, että haittaa välttämättä syntyisi, vaan että haitan mahdollisuus suurenee. Ensisijainen toimenpide onkin haitallisten aineiden päästöjen vähentäminen.

EFSA otti tarkasteluunsa uuden kriteerin eli siittiöpitoisuuden miehillä, jotka ovat lapsuudessaan altistuneet dioksiineille esimerkiksi sikiöaikana tai äidinmaidon tai ravinnon kautta. Koe-eläimillä siittiömäärän lasku on ollut tiedossa jo pitkään, mutta ratkaisevaksi nousi viime vuonna julkaistu tutkimus venäläislapsista, jotka ovat nyt aikuisia. Tuossa tutkimuksessa vaikutuksia siittiöihin nähtiin alemmilla kudospitoisuuksilla kuin aiemmin, eli jo veren dioksiinipitoisuudella 10 pikogrammaa grammassa rasvaa.

Niinpä EFSA päätteli, että suositus viikkosaannista on syytä laskea nykyisestä 14:stä kahteen pikogrammaan painokiloa kohti viikossa. Näin kova tiukennus on herättänyt monissa EU-maissa huolta suosituksen käytännön vaikutuksista.

EFSA on arviossaan huomioinut ainoastaan dioksiinin siedettävän saannin, eikä ole ottanut kantaa dioksiinipitoisen ruoan mahdollisiin hyötyihin.

Suomalaiset tutkimukset tukevat kalan syöntiä – dioksiinipitoisuudet ovat kotimaisissa kaloissa laskeneet

Suomessa suurin osa dioksiineista saadaan Itämeren kalasta, joka on terveellistä ruokaa. Eviran turvallisen käytön suosituksia noudattaen voi kalaa myös jatkossa syödä turvallisesti. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kalan rasvahapot ehkäisevät mm. sydän- ja verisuonitauteja.

Suomessa on juuri valmistunut Itämeren lohen ja silakan terveyshyötyjä ja -riskejä koskeva arviointi BONUS GOHERR -hankkeessa. Siinä tarkasteltiin nimenomaan Itämeren kalan syöntiä, koska se on dioksiinien merkittävin saantilähde Suomessa. EFSAn työstä poiketen siinä tarkasteltiin nimenomaan kalansyönnin kokonaisvaikutusta terveyteen eli myös kalan ravintoaineiden hyötyjä sekä metyylielohopeaa, joka on tyypillinen ympäristömyrkky kalassa.

Arvion mukaan altistuminen kalan dioksiineille Suomessa on pienentynyt puoleen kymmenessä vuodessa ja on nykyään keskimäärin 3,5 pikogrammaa painokiloa kohti viikossa. Hyödyt peittoavat riskit selvästi kaikissa muissa väestöryhmissä paitsi lapsenhankintaa suunnittelevien naisten joukossa. Heidän osaltaan tilanne on monimutkaisempi, eivätkä tutkijatkaan ole yksimielisiä päätelmistä.

Lasten terveyshaitat syntyvät raskauden ja imetyksen kautta äidin elimistöön kertyneistä ympäristömyrkyistä. Toisaalta lapsen aivojen kehitys hyötyy äidin saamista kalan rasvahapoista. Eli osa hyödyistä ja riskeistä on suurempia ja osa pienempiä nuorten naisten ryhmässä. BONUS GOHERR -tutkimuksessa kokonaisriskit olivat tarkastelluissa tilanteissa kuitenkin pienempiä tai samaa luokkaa kuin hyödyt, vaikka siinä huomioitiin EFSAn arvio siittiövaikutuksista.

thumbnail image001

Kuvio. Dioksiinipitoisuus äidinmaidossa ja silakassa Suomessa. Lähde: Opasnet.

Toisessa tuoreessa suomalaistutkimuksessa EU-kalat III:ssa mitattiin dioksiinipitoisuuksia Itämeren kalalajeissa, erityisesti silakassa. Pitoisuudet ovat laskeneet tasaisesti 1970-luvulta saakka, ja laskeva suuntaus näyttää jatkuneen myös viime vuosina noin seitsemän prosentin vuosivauhtia. Sama tilanne on äidinmaitojen dioksiinipitoisuuksissa, ja jo vuosien ajan useimpien suomalaisäitien pitoisuudet ovat olleet alemmat kuin millä EFSA arvioi haittoja syntyvän.

Mihin toimenpiteisiin Suomen tulee ryhtyä?

Tutkijat kotimaassa ovat melko yksimielisiä siitä, että dioksiinien haitat ovat joka tapauksessa pienet myös lapsilla, eivätkä ne mahdu viiden suurimman ympäristöterveysriskin joukkoon. Myös äidinmaidon hyödyt ovat ylivoimaiset, eli äitien ei missään nimessä kannata jättää imetystä vaikka olisivat syöneet nuoruudessaan silakkaa hyvinkin runsaasti.

Kiperä ongelma koskeekin nuorten naisten ruokavaliota: pitäisikö heidän vähentää tai jopa lopettaa rasvaisen Itämeren kalan (silakka, lohi, taimen, nahkiainen) syöminen ja hankkia hyödyt muista kalalajeista, varsinkin EFSAn uuden saantisuosituksen jälkeen? Suomalaisen suosituksen mukaan nuoret naiset voivat huoletta syödä 12–24 silakka-annosta vuodessa, myös EFSAn suosituksen jälkeen. Syöntisuositusten suuntaaminen vain nuorille naisille on hankalaa, koska koko perheen ruokavalio voi muuttua.

Silakasta luopuminen olisi kuluttajalle helppoa, koska kaupasta kyllä löytyy vaihtoehtoja, kuten rasvaista norjalaista lohta. Mutta toisaalta silakan kannat Itämeressä ovat suuret ja vakaat, ja se voisi ekologisena ja ilmastoystävällisenä korvata lihaa ja muita ilmaston ja terveyden kannalta paljon haitallisempia ruokia. Ekologisesta ja taloudellisesta näkökulmasta silakansyönnin kymmenkertaistaminen Suomessa olisi pelkästään hyödyllistä.

Silakkatuotteet nähdään kasvumahdollisuutena kalanjalostusyrityksissä, ja silakka on saanut Suomessa myös kestävän kalastuksen MSC-sertifikaatin. Silakan käyttö on viime vuosina pysynyt vakaana: 3 % saaliista käytetään kotimaassa suoraan elintarvikekäyttöön, 13 % menee vientiin ja uuden kalajauhotehtaan myötä noin 25 % saaliista käytetään Suomessa kalajauhoksi, josta tehdään mm. ympäristöystävällistä dioksiinitonta  Itämerirehua; loppu silakoista menee turkistarhaukseen rehuksi.

EFSAn tehtävänä ei ole päättää, mihin toimenpiteisiin uuden saantisuosituksen takia pitää Euroopassa ryhtyä. Suomessa ollaan jo harkitsemassa kalan turvallisen käytön ohjeiden päivittämistä huolellisen, uusimmat tutkimustulokset huomioivan tieteellisen kokonaisarvioinnin jälkeen. EU:n komissio voi päättää tiukentaa sallittuja ruokien pitoisuusrajoja. Suomella on kuitenkin pysyvä poikkeus myydä silakkaa kotimaassa sen terveyshyötyjen takia, joten uudet pitoisuusrajat eivät Suomessa suoraan vaikuttaisi silakan myyntiin.

Lähde: Jouni Tuomisto, johtava tutkija, THL (20.11.2018)

Linkki: https://blogi.thl.fi/itameren-kalaa-kannattaa-yha-syoda/