Marraskuun loppuun loppui avovesikalastuskausi kuluvana vuonna 2022. Viimeinen rysä vedettiin ylös 30.11.2022. Talvi on tulollaan, ei kertarysäyksellä vaan hiljaa hivuttamalla. Korkeapaineet on hallinneet ja talvi vähitellen kiristänyt otettaan joulukuussa. Jäätä on muodostunut rannikolle niin, että avovesikausi on päättynyt. On aika vetää yhteenveto kaudesta.
Kalastuskausi 2022
Silakka – todella heikko kevät ja kesä / syksy parempaa
Lohi – keskinkertainen = lukumääräisesti vähän mutta keskipaino korkea
Siika – hyvä lähes erinomainen
Bonus – taimenta – hyvin
Kalatalouden innovaatiopäivät oli marraskuun alussa. Ilmapiiri päivillä on innostava mutta alkutuottajalle hämmentävä. Syynä se että monenmoista innovoivaa ideaa on syntynyt kalatalouden loppupäässä mutta siihen että kaikki rakennetaan ”hiekalle” ei juuri ratkaisuja tarjota. Alkutuotanto on tahallisesti kriisiytetty ja vähätelty päätöksenteolla eikä uutta yrittäjää ryhdy alalle harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Se että kalastajien keski-ikä varsinkin rannikolla nousee lähes 12 kk vuodessa ei voi olla tervettä. Varovasti jo elättelin toivetta että kaikki kurjistamiskeinot on jo nähty niin eikös WWF:n typeryys taas päässyt kukkaan uhkailemalla kiristäen. Valtiovalta rähmällään hyväksyen että siian verkkokalastukseen tulee kiristyvä verkon silmäharvuus rajoitus joilla taas saadaan vähennettyä rannikkokalastusta ja sen kannattavuutta.
Mikäli ei asetuksia muuteta, WWF uhkasi pistää siian ns. punaiselle listalle, jolloin keskusliikkeet lopettavat sen ostamisen. Ympäristöjärjestön punainen kirja on ekoterrorismin välikappale, jolla päätöksentekoa manipuloidaan ja saadaan läpi yhdenasianliikeen typerimmätkin aivoitukset. Kaupan keskusliikkeet kuvittelevat että noudattamalla ympäristöankyröiden oikkuja he toimijoina ikään kuin vihertävät itsekin. Viherpesu on maamme kaupan keskusliikkeiden mieleen.
EU-komissio on jatkuvasti kiristämässä kalastajien valvontaa. Vain mielikuvitus on rajana miten pikku kalastajaa pitää valvoa. Kun kyseessä on ammattiaan harjoittava kalastaja hänen liikkeitään on voitava valvoa hetki hetkeltä ilman mitään yksityisyyttä ja lisäksi näännyttää erilaisilla raportointivelvollisuuksilla pienen yrittäjän työ byrokratiaa palvelevaksi puuhasteluksi.
Saattaa tietenkin olla, ettei elinkeino täysin ole ymmärtänyt että niinkin vanha käyttökelpoinen vaikutusmahdollisuus kuin käteinen raha on jäänyt salkusta kun on Brysseliin matkattu tai sitten meillä ei vaan ole tuohta riittävästi EU-vaikuttamiseen. Tänään on kuulunut vihjailuja että parlamentin lisäksi myös komissiossa on käteiselle persoja päättäjiä.
Huoltovarmuuden huomioonottaminen kalataloudessa olisi helppoa, jos tahtotilaa asian korjaamisen olisi. Ilmeisesti poliitikkomme eivät ymmärrä (eivät halua), kuinka kalatalouden merkitystä huoltovarmuuden kannalta voidaan huomioida. Vaelluskaloja on käytetty elinkeinon näivettämiseen jo pitkään. Ensin rakentamalla vaelluskalajoet täyteen härpäkkeitä huolehtimatta kalojen luonnonkierron jatkuvuudesta. Kun sitten tilanteeseen havahduttiin syyllistettiin merialueen kalastajat ja alkoi ennennäkemätön ajojahti merikalastuksen alasajosta. Nyttemmin kun kalastus on saatu ajettua alas, kehdataan esittää että virtavesiä ennallistamalla huoltovarmuutta tuetaan. Vaikka ennallistaminen on tärkeää, tuskin sillä mitään kalataloutta koskaan edistetään. Suojelusektori pystyy aina esittämään, että ennallistetut kalakannat eivät kestä kaupallista kalastusta vaikka kalaa olisi miten paljon hyvänsä. Myöskään sillä, että jokivarsiin syntyy erityssuojelussa olevaa vapaa-ajan kalastusta pyydystä ja päästä -leikkeihin, ei kansan nälkää torjuta jos ja kun huoltovarmuus joskus testataan.
Maa- ja metsätalousvaliokunta kirjasi 8.12.2022 huoltovarmuusselonteon mietintöön vaelluskalakantojen palauttamisen osaksi ruokaturvaa: ”Kalanviljelyn ohella valiokunta nostaa esiin myös luonnonkalan merkityksen huoltovarmuuden takaamisessa, ja katsoo vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymiskierron palauttamista tukevien vesistöjen ennallistamistoimien olevan tässä suhteessa erittäin tärkeitä.”
Kuvassa jäissä ajon seuraus, potkurin lavat lyhentyneet. Kalastuskauden venyttäminen kelirikkokauteen on riskialtista, koska kalusto ei ole olosuhteisiin tarkoitettua. Ansiot hupenee jos veneet tai pyydykset kärsii vaurioita.
Talvella on alkuun ollut määrätietoinen ote säähän. Mikäli tilanne jatkuu kohti sydäntalvea, saattaa olla mahdollista että muodostuu kestävää jäätä niin paljon, että yhdentoista vuoden jälkeen on näillä rannoilla mahdollista laskea jään alle verkkoja.
Näihin leutoihin talviin mahtuu jopa talvi (2020) jolloin ei ollut ollenkaan jäätä ja monta vähäisen jään talvea jolloin ei ole ollut mitään järkeä laskea pyyntiä kun jäät on olleet liikkuvia satunnaisesti pitkin talvea.
Joulu on jo ovella ja kohta käännytään kohti vähitellen pitenevää päivittäistä valon aikaa. Joulun viettoon liittyy jokaisella perinteitä ja totuttuja tapoja. Suurena luonnonystävänä meidän perheen joulukuusi on luonnollinen vapaana kasvanut ja metsästä juuri ennen aattoa haettu. Meille ei tule nykyisin yleistyneet kasvatetut joulupuut jotka oksia riipimällä on tuuheutettu luonnottoman näköisiksi pöheiköiksi. Tuntuu kummalliselta että luonnonmukaisuus on lähes kokonaa syrjäytetty ja pieni joulupuuksi päätyvä kuusi joutuu kärsimään oksien leikkuusta vain siksi että ihminen haluaa sitä rangaista luonnollisuudesta.
Joulun kalapöytään ei vastapyydettyä kalaa nyt saada. Pakastin pelastaa kalastajan Joulun kalatarjonnan kuten niin monasti aiemminkin. Kelirikko on tavanomaista Joulukuussa.
Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta!
HjS