Vuodenvaihde on taitekohta, jolloin voi käydä menneen vuoden kokemukset läpi ja suunnitella raameja tulevan vuoden toimintasrategiaksi. Kalastus on yksi vaikeimmin ennakoitavista elinkeinoista. Luonnonolosuhteet ja erityisesti sääolot aiheuttavat monia epävarmuustekijöitä toiminnan tulevaisuuden suunnitteluun.
Ns. suomukalojen rysäpyynti hylkeenkestävillä rysillä sekä silakan verkkokalastus ovat omassa kalastustoiminnassani selkärankana. Valituilla teillä on tarkoitus pysytellä myös tulevina vuosina. Tärkeimmät kohdelajit ovat lohi, silakka ja siika. Rysäkalastuksessa tulee myös taimenta, kuhaa, lahnaa ja satunnaisesti muuta kalaa, mutta niiden varaan pyyntiä ei voi suunnitella.
Silakka on myötätuulessa, sillä se on ollut julkisuudessa myönteisessä valossa viime aikoina. Näyttäisi silakan elintarvikekulutuksen pitkään jatkunut lasku kääntyneen lievään nousuun. Silakan verkkopyynti on työlästä, mutta saaliin korkea laatu vetoaa kuluttajiin. Hetken on näyttänyt siltä, että silakan elintarvikekysyntä hiipuu niin alas, että menekin vähäisyydestä tulee kannattavuuden kynnyskysymys verkkopyynnissä. Nyt kuitenkin näyttäisi kiinnostus silakkaan olevan nousussa, joten pyyntiä jatketaan. Viime vuosi oli myös hyvä kalastuksellisesti, sillä silakkasaaliit olivat tyydyttäviä.
Tärkeimmäksi saaliskalaksi omassa kalastuksessani on muodostunut lohi. Lohenpyynti on rysäpyyntiä hylkeenkestävillä rysillä. Vuosi 2019 oli hyvä lohenpyyntivuosi, sillä kausi oli pitkä ja saaliit tasaisia. Hetkelliistä runsasta sesonkisaalista ei ollut, joka olisi ruuhkauttanut myyntiä, laskenut hintatasoa ja kuluttanut alhaisen kiintiön ennenaikaisesti. Tuleva vuosi on taas omanlaisensa ja nähtäväksi jää, miten pyynti onnistuu. Suurin uhkakuva on 35 vuotta jatkunut elinkeinon vainoaminen ja koskaan ei voi luottaa saako tulevana kautena kalastaa lohta vai joko yhtekunnassa mielipideterrori voittaa ja pääsee lopulta tavoitteeseensa.
Siika on jo vuosia karttanut pyyntivesiäni. Ennen hyljeinvaasiota verkko oli tärkeä siian pyyntiväline, nyttemmin hylkeenkestävät rysät ovat olleet minulla lähes ainut tapa saada siikaa saaliiksi. Aiemmin oli kevään ja kesän siikasaaliit rysillä ihan kohtuullisia, mutta nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana siikaa en ole saanut kuin syksypyynnissä. Viime vuonna myöhäissyksyn rysäpyynti (marras-joulukuu) oli pitkästä aikaa hyvien saaliiden aikaa. Saaliissa oli myös runsaasti pientä, tulevina vuosina pyyntikokoon kasvavaa siikaa. Toivottavaa olisi, että runsaasta siikaikäluokasta jäisi henkiin hylkeiltä edes osa hieman parempiin tulevaisuuden saaliisiin. Ennätyskin rikottiin: myöhäisin rysän ylösnosto ennen talvea oli 18. joulukuuta. Nyt viimeisen rysän ylösnosto meni tammikuulle loppiaspäivään 6.1. Leutoja talvia on ennenkin ollut, mutta yleensä on jonkinmoinen pakkasjakso vaatinut rysien nostoa aiemmin, jopa marraskuun alkupuolella.
Perinteeksi on muodostunut ottaa kuva kalasatamastamme Joulupäivänä.
Lienee moniin vuosiin ”kesäisin” joulupäivä.
Vuosi 2019 jää muistoihin miellyttävänä kalastusvuotena. Kalaa kohtuullisesti ja myrskyjä vähän, mikä tuntuu nyt vähäisenä pyydysten korjaustarpeena. Katastrofaalisen 2018 jälkeen viime vuosi oli toiveikas odotella mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
HjS
