Pihamaalla on lunta polven korkeudelta. Rantaan kun kävelee lunta notkuvien puiden lomitse, ei vielä tiedä ettei talvi yllä merelle. Jyrkkä raja on rannassa, laineet liplattavat kuin talveen ei jää kuuluisikaan.
Se ettei meri ole jäässä, aiheuttaa kalastajan sydänalaan tiiviimmän tahdin. Puolimetriä jäätä tekee omanlaisensa kaihontunteen, mutta tämä jäättömyys aiheuttaa sellaista mistä ”maagravut” käyttää nimitystä stressi. Paljon olisi tehtävää, osa vuodenaikaista ja osa tähän aikaan ”säästettyjä” töitä joita ei kalastussesongin aikaan ehdi.
Nyt voi jo ennustaa, etteivät tämän talven työt ole tehtynä kun kalastus alkaa. 2014 aloitettiin 6.3 ja jouluksi lopeteltiin.
Vaikka meri on avoin, ei kalaan lähdetä. Keskitytään nyt vain kaluston huoltoon ja pyydysvalmistukseen. Kokemusta on, ettei rannikkokalastuksessa helmikuu ole mikään kalaisa kuukausi. Kala vain ei yksikertaisesti liiku ja käy pyydyksiin oli pyynti jäältä tai avovedestä. Maaliskuu on toista maata, kunhan ei talvi silloin kiristä otetta vaan alkaa syöksy kevääseen, voi saalistakin tulla.
Mennään uimaan..hau…tule… hau.. hups…ompa jäykän näköistä vettä.
HjS