Lohikalojen voimakkaita vesihometartuntoja on esiintynyt Itämeren alueella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ympäristö-DNA- eli eDNA-menetelmä voi tulevaisuudessa auttaa vesihomeen tartuntariskin seuraamisessa.
Tornionjoella on havaittu sairaita lohia, joiden passiivisuus ja vesihometaudin aiheuttama erikoinen ulkonäkö ovat herättäneet huolta Itämeren lohikantojen terveydentilasta. Vesihometautia esiintyy myös muihin pohjoisen Itämeren jokiin pyrkivissä lohikaloissa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Ruokaviraston yhteisessä tutkimuksessa kartoitettiin vesihomeoireisten kalojen esiintymistä Tornionjoella ja Oulujoella. Lisäksi selvitettiin, voitaisiinko ympäristö-DNA:ta hyödyntää vesihomemäärien seurannassa sekä mahdollisuuksia käyttää menetelmää tautipaineen arvioinnissa.
Villien lohikalojen vesihometartuntojen aiheuttajia tunnetaan huonosti
Useita eri vesihomelajeja esiintyy luontaisesti makeassa vedessä, ja vain osa näistä on haitallisia lohikaloille. Vesihometauti kehittyy tavallisimmin Saprolegnia parasitica -vesihomeen tarttuessa kalaan ihovaurion kautta, mutta samankaltaisia iho-oireita saattavat aiheuttaa muutkin vesihomeet.
Tutkimus toteutettiin vuosina 2022–2023, jolloin Tornionjokeen nousi aiempia vuosia huomattavasti vähemmän lohia.
”Emme saaneet varmistusta Saprolegnia parasitica -vesihomeen aiheuttamista lohikuolemista Tornionjoella kumpanakaan vuonna. Tämän vesihomelajin sijaan havaitsimme lohella ja harjuksella useita muita vesiympäristössä esiintyviä sienilajeja, jotka ovat yleensä lohikalojen terveydelle harmittomia”, kertoo Ruokaviraston jaostopäällikkö Tiina Korkea-aho.
Oulujoella puolestaan Saprolegnia parasitica -vesihomeen aiheuttamaa tautia todettiin sekä lohella että taimenella.
eDNA-menetelmä voisi soveltua vesihomeen tartuntariskin seurantaan
Saprolegnia parasica -vesihome voi lisääntyä nopeasti isäntäkalan, usein lohen tai taimenen, iholla. Yksikin kalan iholla kasvava vesihomerihmasto voi levittää veteen satojatuhansia uusia itiöitä. Itiöt ja niissä oleva DNA levittäytyvät jokeen virran mukana.
”Oulujoesta keräämistämme vesinäytteistä eristetyn Saprolegnia parasitica -vesihomeen DNA-määrä mukaili Oulujoessa esiintyvien iho-oireisten lohien ja taimenten määrää”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Laura Härkönen.
Tornionjoella ei havaittu Saprolegnia parasitica -vesihomeeseen sairastuneita lohia, vaikka sen DNA:ta esiintyi jokivedessä kohtalaisia määriä.
”Tämän tutkimuksen perusteella ei voida vielä sanoa, mikä merkitys luonnonvesissä löydettävillä Saprolegnia parasitica -vesihomeen DNA-määrillä on lohikalojen terveyteen, vaan ennustusmallien laatimiseksi tarvittaisiin lisätutkimusta sekä useampivuotista seurantaa,” Härkönen huomauttaa.
Vesihomeseuranta voi auttaa suojelemaan jokiin nousevia lohikaloja
Jokikohtaisten lohikantojen suojeluun ja ylläpitämiseen tarvitaan terveitä emokaloja. Tässä työssä ovat tärkeitä sekä Tornionjoella luontaisesti kutevat lohikalat että rakennetulla Oulujoella emokalastojen uusimiseen ja ylisiirtoihin tarvittavat terveet yksilöt Vesihometaudin yleistyminen luonnonvesissä saattaa verottaa näiden kalojen määrää, mikä korostaa tautiriskin seurannan tärkeyttä.
Vesihometauti syntyy useiden kaloihin ja niiden elinympäristöön liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksesta, joten taudin torjunta on hankalaa. Vesihometautia on toistaiseksi pidetty lohien toissijaisena kuolinsyynä, sillä terveisiin ja hyväkuntoisiin yksilöihin vesihome ei tyypillisesti tartu.
Tornionjoen vesihomeisilla lohilla onkin usein esiintynyt kalastuksen tai hylkeiden aiheuttamia ihovaurioita. Taudin ennaltaehkäisyyn voidaankin vaikuttaa välttämällä kaloja vaurioittavia kalastustapoja.
Lähde: Luke 26.9.2024
