Turun yliopistossa väittelevä Kirsi Sonck-Rautio osoittaa tuoreessa väitöskirjassaan suomalaisen rannikkokalastuksen olevan vakavassa kriisissä. Väitöstutkimuksessaan Sonck-Rautio tarkasteli Saaristomeren pienimuotoisen rannikkokalastuksen nykytilaa, haasteita ja mahdollisuuksia sopeutua tulevaisuuteen kalastajien näkökulmasta.
Rymättyläläinen ammattikalastaja Antero Eloranta totesi marraskuun alussa julkaistussa Turun Sanomien haastattelussa, että suurin syy ammattikalastuksen tuhoon on Saaristomeren menettäminen hylkeille. Sonck-Raution tutkimus osoittaa, ettei Eloranta ole ajatuksensa kanssa yksin.
– Ammatillisessa mielessä Saaristomeren kalastajat eivät pelkää niinkään ilmastonmuutosta, vaan ympäristö- ja kalastushallintaan liittyviä toimenpiteitä ja linjauksia. Kalastajia huolestuttavat Saaristomeren alueella lisääntyvien kilpailijoiden, kuten harmaahylkeen ja merimetsojen, kasvava määrä sekä kalastajan asiantuntemuksen väheksyminen, Sonck-Rautio toteaa Turun yliopiston tiedotteessa.
Sonck-Rautio keräsi tutkimusaineistoa osallistuvalla havainnoinnilla ja haastattelemalla kalastajia ja kalastuksen parissa työskenteleviä. Tutkimus osoitti, että rannikkokalastus on uhanalainen elinkeino ja elämäntapa. Tilanne on sama kaikkialla maailmassa eikä Suomi ole poikkeus.
Suurten ikäluokkien eläköityminen on yksi syy kalastajien määrän laskuun. Uusia kalastajia alalle on vaikea houkutella esimerkiksi harmaahylkeiden eli hallien vuoksi. Hallien aiheuttamat haitat ovat monenlaisia. Ne syövät kalastajien verkoista kalaa ja repivät samalla verkot rikki. Kalastajat ovat myös havainneet kalojen pakenevan hylkeitä, mikä aiheuttaa kalavesien tyhjenemisen.
Marraskuun alussa julkaistun Luonnonvarakeskuksen hyljekanta-arvion mukaan hallien määrä kasvoi selvästi kahden viime vuoden aikana. Suomen merialueilta lasketuista halleista yli 90 prosenttia oli lounaisessa saaristossa.
– Erityisen tärkeää olisi löytää keinoja harmaahylkeen ja rannikkokalastajan yhteiseloon. Tällä hetkellä toimiva hyljekorvaus ei palvele kalastajien tarpeita, sillä monesti ne, jotka kärsivät eniten hylkeistä, jäävät nykyjärjestelmässä ilman kunnon kompensaatiota. Samalla olisi tärkeää kehittää yhdessä ratkaisuja myös toiseen suureen ongelmaan eli merimetsokiistaan, Sonck-Rautio pohtii tiedotteessa.
Kalastukseen liittyvää tutkimusta tehdään pääasiassa biologisesta, ekologisesta tai taloustieteellisestä näkökulmasta. Sonck-Raution väitöskirja kuuluu kansantieteen alaan. Kalastajan työssä luonto, meri ja sen asukkaat ovat jatkuvasti läsnä ja paikallista ympäristötietoa siirtyy sukupolvelta toiselle. Sonck-Raution mukaan kalastajien vuosikymmenten aikana keräämää ympäristötietoa tulisi kuunnella aiempaa herkemmällä korvalla.
– Kalastajat kokevat, että heillä olisi paljon annettavaa niin tutkijoille, virkamiehille kuin lainsäätäjillekin, mutta kukaan ei ole heidän tiedoistaan kiinnostunut. Nämä kokemukset saavat kalastajat tuntemaan itsensä voimattomaksi ja aliarvostetuiksi, Sonck-Rautio kuvailee tiedotteessa.
Suomalaista kalastuksenhallintaa säädellään Euroopan unionin tasolta. EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on, että EU:ssa harjoitettu kalastus olisi ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. Turun yliopiston tiedotteessa kuitenkin todetaan, että pienimuotoisen rannikkokalastuksen kannattavuuden lasku ja se, että kalakannat voivat yhä huonosti, osoittaa, ettei tavoite ole kokonaisuudessaan toteutunut.
– Perinteisten kestävän kehityksen ulottuvuuksien lisäksi olisi paikallaan ottaa kalastuspolitiikassa huomioon myös kulttuurisen kestävyyden ulottuvuus. Paikallisen ympäristötiedon sisällyttäminen tutkimukseen ja päätöksentekoon voisi olla yksi tapa toteuttaa tätä. Ympäristönsuojeluun liittyvät toimenpiteet tutkitusti onnistuvat paremmin, jos niillä on paikallisten ihmisten kannatus. Paikallisten ihmisten osallistaminen suunnitteluun ja tutkimukseen voisi edesauttaa kannatuksen lisääntymistä. Lisäksi se voisi tuoda aivan uudenlaisia näkemyksiä ja uutta tietoa päätöksentekoprosessiin tilastojen ja luonnontieteellisen tutkimuksen rinnalle Sonck-Rautio toteaa tiedotteessa.
– Kalastaja jää liian usein tilastojen taakse piiloon. Tilastot eivät paljasta arvoja, motiiveja, työnjakoa, yhteisöllisesti jaettuja tietoja tai hyväksi koettuja tapoja. Erityisesti kalastussektorilla työskentelevät naiset jäävät pimentoon, sillä vaikka rekisteröity kalastaja onkin usein mies, on kalastus monesti koko perheen yritys. Naisten rooli ja siihen liittyvä tietotaito on sektorilla merkittävä, mutta jää usein tutkimuksessa huomiotta, Sonck-Rautio pohtii.
Lähde: TS 13.11.2019, myös Turun yliopiston tiedote https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/vaitos/suomalainen-rannikkokalastus-on-vakavassa-kriisissa-vaittelija-selvitti