SAKL:n puheenjohtaja Olavi Sahlstén avaa tilaisuuden
Ammattikalastajaliitto ja Riista- ja kalantutkimuslaitos järjestivät 30.8 Tampereella tuuletuskokouksen jossa pohdittiin laajasti elinkeinon ja tutkimuksen välistä toimintaa. Tilaisuus oli avoin liiton luottamusmiehille ja alueiden edustajille, sekä RKTL:n edustajille. Maa ja metsätalousministeriön edustajana toimii Orian Bondestam ja keskustelua johti kalatalousjohtaja Kari Ranta-aho.
Aihe ja keskustelun tarve oli ilmeisen tärkeä, koska tapaamiseen varattu tila täyttyi viimeistä paikkaa myöten. Keskustelun avasi liiton puheenjohtaja Olavi Sahlstén, ja hän toivoi keskustelulta tukea elinkeinon kehittämiseen. Rakentavaa keskustelua ei pidä nähdä uhkana vaan mahdollisuutena, linjasi Sahlstén ja heitti esille jo ensimmäisen kysymyksen: onko kalastus ainoa syy jos kalakannat voivat huonosti.
Elinkeinon odotuksista alusti toimitusjohtaja Kim Jordas. Hän esitteli liiton toiminnan ja tavoitteiden tilaa sekä tutkimuksen roolia liiton strategiassa elinkeinolle 2014-2020. Liitolla on ollut ympäristöohjelma ja vastuullisen toiminnan periaatteet käytössä jo vuosia, ja kehitystyö jatkuu edelleen. Kalan elintarvikekäsittelyn Hyvän käytännön ohjeet ovat valmiina ja odottavat EVIRA:n hyväksyntää.
Orian Bondestam, MMM
Tilaisuuden taustalla on pitkään kalastuksen ja tutkimuksen välejä hankaloittanut luottamuksen puute. Kalastajat ovat kokeneet, että tietoja käytetään heitä vastaan. Tästä voi johtua valikoiva tietojen luovuttamien, mikä edelleen vaikuttaa epäedullisesti lopputuloksiin. Nähdään, että tutkimus ei arvosta ammattikalastajaa ja selvä suojeluhenkisyys on vallannut laitoksen sen sijaan että elinkeinoa kehitettäisiin yhteistyössä. Luottamuksen palauttaminen molempiin suuntiin olikin päivän lähtökohtana.
RKTL:n tutkimusjohtaja Vesa Ruusila tunnisti ongelman, että tutkijat ja kalastajat puhuvat eri kieltä. Laitoksessa ei olla elinkeinoa vastaan vaan siellä nähdään kalastajat tärkeinä tiedon toimittajina, huippuammattilaisina. Päivän keskustelulta tutkimusjohtaja toivoi ymmärryksen lisäämistä ja välin kuromista kiinni.
Asiakkuusjohtaja Asmo Honkanen RKTL:lta esitteli laitoksen tekemän asiakaskyselyn tuloksia. Palautteessa oli noussut esille toiveita lisätä sähköisen tiedonvälityksen roolia jolla pystyttäisiin paremmin ennakoimaan mahdollisia konflikteja. Risuja oli tullut tiedon laadun ja asiakaan unohtamisen johdosta. Honkanen piti tilaisuutta tärkeänä avauksena keskustelulle ja ongelmien tunnistamiselle.
Asiakkuusjohtaja Asmo Honkanen ja tutkimusjohtaja Vesa Ruusila, RKTL ja taustalla äänessä kalastaja Markku Törrönen
Keskustelua vetävä Kari Ranta-aho näki tutkimuksen ja elinkeinon keskustelun ongelman lähtevän erosta, joka johtuu luontoa tarkkailevasta tutkijan roolista ja luonnosta toimeentulonsa ottavasta kalastajan roolista. Molempia on syytä ymmärtää ja molempien täytyisi ymmärtää toistensa lähtökohdat. Julkinen keskustelu on kuitenkin tuonut mukaan ulkopuolisia elementtejä kuten WWF:n mikä on rapauttanut tutkijoiden painoarvoa, mutta arvostus olisi otettava takaisin, linjaa Ranta-aho.
Orian Bondestam toivoi keskustelulta luottamuksen vahvistamista. Sektorille ei ole tulossa lisää resursseja ja vähemmälläkin panostuksella tulisi saada parempia tuloksia. Tähän päästään avoimella keskustelulla ja tähän olisi jatkossa panostettava.
Alkupuheista asiaan
Alustusten jälkeen olivat vuorossa tutkimuslaitoksen taustaesitykset kalakanta-arvioiden tekemisestä ja ammattikalastajien taloustilanteen selvityksistä. Yleisö, etenkin kalastajat odottivat jo avauksia kysymyksiin, jotka ovat elinkeinoa viime vuosina puhuttaneet.
Tutkimuspäällikkö Ari Leskelä keskittyi puheenvuorossaan silakan, kilohailin ja ei-kiintiöityjen lajien kanta-arvioiden syntyyn. Rannikon kaupalliset suomukalalajit ovat suureksi osaksi virkistyskalastuksen kohteena, ja etenkin ahvenen osalta ammattikalastus on pieni tekijä kannan tilan kehityksessä, muotoili tutkija. Kaikkien lajien seuranta vaatisin nykyistä huomattavasti suuremmat resurssit, mitä ei ole realistista odottaa. Tutkija Tapani Pakarinen kertoi lohen kanta-arvioinnista.
Paljon puhutun tieteellisen neuvonannon kiintiöidyistä antaa ICES. Jäsenmaat keräävät datan, ja Suomen osalta RKTL tekee sen yksin kalastajien kanssa. Työryhmä muotoilee kanta-arvioiden perusteella varsinaisen neuvonannon. Neuvonanto on pelkästään biologinen. Seuraavassa vaiheessa komissiota avustava tieteellinen elin STECF voi ottaa käsiteltäväkseen myös muita kuin biologisia seikkoja, ja tässä työssä ei laitos ole mukana.
Silakan kanta-arvioiden mittareina kalastuskuolleisuus ja kutukannan koko ovat tärkeimmät. Näistä on neuvonantoa varten laskettu määrä 164 000 tonnia pääaltaalle, Saaristomerelle ja Suomenlahdelle ensi vuodelle mikä on edellistä vuotta korkeampi.
Selkämerellä silakan mittarit näyttävät ennätyksiä niin kannan kuin saaliinkin osalta. Tämä antaa mahdollisuuden ottaa suuremman saaliin ja oletus on, että vuosiluokat ovat jatkossakin vahvoja, ennakoi tutkija.
Uusi kantamalli on otettu käyttöön 2012 – 2013 ja perustuu kaikuluotaus- ja koetroolausdataan, ja tätä pidetään huomattavana parannuksena aiempaan malliin. Kokonaiskuva on selkeämpi ja käytössä on enemmän kalastuksesta riippumatonta tietoa. Perämerelle ei tehdä yhtä tarkkaa arviota, mutta on asiantuntijavoimin päätelty, että kanta on kasvanut sielläkin.
Kilohailille on tyypillistä suuret vaihtelut kutukannan koossa ja nyt ollaan keskiarvoissa, ja on suhteellisen vakaa. Vuosiluokkien 2012 – 2013 koko vaikuttaa huomattavasti lähivuosien kalastusmahdollisuuksiin.
Siika uusi kiistakapula
Merialueen vaellussiikasaaliit ovat viime vuosina pysyneet tasaisena ja Tornionjoen lipposaalis on kasvanut eikä keskikoko ole enää pienentynyt. Näytteet ovat Tornionjoen Kukkolankoskelta, jossa on pohjana pitkäaikainen seuranta. Muuta vastaavaa esimerkkiä ei ole. Siikarysistä kerätään myös saalistietoja mikä antaa kohtuullisen hyvän kuvan kannasta. Seurantaan olisi tutkijoiden mielestä panostettava jatkossa enemmän.
Kuha merialueella on ollut kohtuullisen vakio tasolla eikä radikaalia muutosta ole näkyvissä. Yksi osa saalisseurantaa on valikoimattomien näytteiden keruu, millä tarkkaillaan alamittaisten kalojen osuutta saaliista. Vuosiluokka 2010 voi tuottaa kannan nousua, mutta tähän vaikuttaa myös hylkeiden ja merimetson kannan kehitys.
Ahvensaaliista ammattikalastuksen osuus on suhteellisen pieni ja kanta-arvioon liittyy epävarmuustekijöitä vapaa-ajan kalastuksen suuresta osuudesta johtuen. Saaliiseen määrittää enemmän se, kuinka paljon kalastetaan. Luonnollisen kuolleisuuden määrä on edelleen iso kysymysmerkki.
Tilaisuuden puheenjohtaja Kari Ranta-aho ja Guy Svanbäck
Silmäkokokeskustelu alkoi usealla kommentilla ja perusteita ihmeteltiin. Jos silmäkokoa nostetaan, kohdistuu kalastuspaine kuteviin kaloihin. Pitkän kokemuksen rannikkokalastajien maailmaan omaava Guy Svanbäck toi esille tärkeä seikan: markkinoiden ohjaus huomioitava ja ammattikalastaja pyytää sitä mitä myydään, ja tämä toimintamalli on muotoutunut vuosien mittaan.
Ensimmäiset kriittisemmät kalastajien kommentit tulivat jo näiden kysymysten kohdalla. Yleisesti ihmeteltiin, että miksi kalastusta täytyy säädellä, jos kannat ovat hyvässä kunnossa. Samoin ei kalastajien puolelta oikein ymmärretty, että miksi tehtäisiin säätelytoimia jotka vaikuttavat negatiivisesti kalastuksen kannattavuuteen, vaikka tuloksista ei ole varmuutta. Tämän kustannusvaikutuksen vahvisti aihetta laitoksen puolelta selvittänyt Setälä.
Kolmannen osapuolen vaikutus on tullut dramaattisesti esille siian kohdalla. Bondestam arvioi, että siika ollut hankala prosessi. Laitos kertoi asiallisesti säätelyvaihtoehtojen vaikutuksista ja ympäristöjärjestöjen ajama 45 mm verkon harvuus ei ole sosioekonomiselta kannalta järkevää, minkä laitos oli työryhmälle kuitannut. 43 mm silmäkoko jäi siis kompromissiksi ja tätä Bondestam piti hyvänä kompromissina ja liikennevalo saatiin vaihtumaan punaisesta keltaiseksi. Laitoksen kanssa tehtyä yhteistyötä hän piti erinomaisena.
Kalastajat olivat kuitenkin eri mieltä. Heikki Salokangas kommentoi heti, että miksi kalastajien täytyy aina tehdä nuo kompromissit. Jokainen ulkopuolelta tuleva muutos, vaikka vain muutaman millin, tarkoittaa uusien verkkojen hankkimista eli kuluja. Kalastusteho ei myöskään ole kaikilla mitoilla sama.
Samoilla linjoilla oli myös Markku Törrönen, joka kertoi että kalastajat ovat jo Saimaalla luvanneet palauttaa kaikki taimenet ja lohet järveen ja tätä ehdotetaan muillekin. Vapaa-ajan kalastajat haluavat kuitenkin kalastaa lohta oli se uhanalainen tai ei.
Tutkija Tapani Pakarinen, RKTL
Lohi lämmittää
Pakarinen jatkoi esitystään lohen kiintiön perusteilla. Lohikanta-arviot lähtevät laskenta-aineistosta ja se on kiitollinen laji koska se näyttäytyy joessa. Poikastiheyksiä seurataan laajasti sähkökalastuksilla Itämeren piirissä ja myös poikaspyyntiä harjoitetaan. Suuruusluokkakäsitys syntyy näillä menetelmillä.
Toinen osa laskentaperiaatteista on jokeen palaavien lohien laskenta luotaimilla. Kalastustiedoista arvioidaan sitten kalastuskuolevuus ja luonnollinen kuolevuus jää jäljelle. Arvioita käsitellään laskentamallilla jota tarkastellaan jatkuvasti. Mallinnuksesta seuraavat sitten tulokset ja epävarmuustekijät juontuvat aineiston vaihtelusta..
Pakarinen vahvisti, että lohen poikastuoton osalta etenkin tilanne Pohjanlahdella näyttää hyvältä. Eteläisen Itämeren joissa ei vastaavaa kehitystä näy, ja tähän lienee syynä paikalliset olosuhteet, Havaintoaineisto laahaa kuitenkin perässä ja tästä johtuu arvioinnin hankaluus. Viime vuonna meni hurja määrä lohia Tornionjokeen ja arvio perustuu siihen, miten aikaisemmin on vastaavassa tilanteessa käynyt. Nyt kuitenkin saattaa tilanne olla uusi ja jos sitä tarkastellaan tämän hetken valossa, on todennäköistä että sekä Tornionjoessa ja Simojoessa saavutetaan 75 % maksimipoikasmäärästä. Kuinka varmoja halutaan olla että tavoitetaso on saavutettu, on poliittinen päätös. ICES ei kerro, mikä varmuus pitäisi olla, selventää Pakarinen neuvonannon ja poliittisen päätöksenteon välistä suhdetta.
Hoitotavoite 75 % maksimiemomäärästä näyttää olevan jokikannoilla se suuruusluokka, jolla tulee paras poikastuotto. Jos mennään yli, tulee tehokkuusongelmia ja tuotto heikkenee, jatkoi Pakarinen määritteitten avaamista. On hallinnon asia arvioida, mikä nyt kiintiösuosituksen perusteena olevan raportoimattoman (18 %), väärin raportoidun (10 %) ja poisheitetyn (5 %) saaliin määrä on. Nämä luvut ovat poliittisen päätöksenteon asioita, ja tämä esitys on asiantuntija-arvio, ja taatusti epävarmempi kuin esimerkiksi Tornionjoen poikastuotanto, myöntää Pakarinen. Lohen hyödyntämisaste on myös pienempi kuin millään muulla lajilla Itämeren piirissä. Tämä kuitenkin lasketaan näillä tiedoilla niin että kannat säilyvät ja vaelluspoikastuotanto pysyy nykyisellä tasolla. Komissio on kuitenkin päätynyt lukuun (108 421 kpl), joka on ICES:n antaman haarukan (78 000 kpl – 116 000 kpl) sisällä. Komissio varmaan olettaa, että valvonta toimii, ja raportoimattoman saaliin osuus laskee.
Pakarinen kertoi edelleen, että Suomenlahdella kanta-arvio lähtee aivan eri pohjalta. Sieltä ei ole tarkkoja tietoja joista kuten Pohjanlahdelta, mutta tilanne paranee. Esitys perustuu kolmen edellisen vuoden saaliiseen keskiarvona. Johtopäätös on, että saariston sisällä tapahtuva Suomen kalastuksella ei ole vaikutusta Viron rannikon luonnonkatoihin (3 kpl). Lopputulos on, että pienempi kalastus johtaa pienempään kiintiöön koska muuta perustetta arvioon ei ole kuin saaliit.
Tätä perustetta ymmärrettiin takarivissä edellistäkin huonommin. Suomenlahdella lohta kalastavat Mikael Lindholm ja Mikael Lindfors ihmettelivät ääneen, että kuinka on mahdollista tehdä tieteellistä neuvonantoa tältä pohjalta, vaikka Pakarisenkin tiedossa oli Suomen puolen saaliin koostuminen käytännössä pelkästään kalastusta varten istutetuista kaloista. Vastaus oli että näin on päätetty toimia kun muutakaan perustetta ei ole.
Viimeistään taustoitukset ja keskustelu lohikiintiön tieteellisestä neuvonannosta toivat esille tutkimuksen ja elinkeinon erilaiset käsitykset niin ratkaisuiden tarkoituksenmukaisuudesta ja poliittisten painotusten sisällöstä.
Kokoustilan takaosaan ryhmittäytyneet kalastajat kummastelivat miten voi syntyä tieteelliset kriteerit täyttävä neuvonanto jos merkittävä osa perusteista pohjautuu poliittisiin ratkaisuihin. Lopputuloksena on vuosi vuodelta pienenevä kiintiö vaikka esimerkiksi Tornion- ja Simojoen poikasmäärät ovat jatkaneet kasvuaan. Tämä logiikka hämmästytti kalastajia niin että kommentit jäivät vähiin.
Tutkijoille ei puolestaan kalastajien näkökulma auennut. Salokangas kysyi Pakariselta suoraan, että onko poikasmäärä sähköjänis joka menee koko ajan karkuun. Nyt puolestaan karkasi tutkijalta ajatus eikä vastausta saatu. Jokainen salin perällä ollut kuitenkin ymmärsi, että kyseessä oli yksinkertainen mielikuva kalastajan arjesta, jossa vuodesta toiseen paranevista poikasmääristä huolimatta kalastettava kiintiö ei kasva, päinvastoin. Aikanaan SAP – ohjelmaan kirjattiin Tornionjoen tavoitteeksi 500 000 kpl vaelluskykyisiä lohenpoikasia. Nyt Pakarinen ennusti jopa 3 000 000 smolttia olevan mahdollista. Sähköjänis juoksee kalastajan kannalta aina edellä.
Jari Setälä huokaisi, että toimialakatsaus on helpompi tapaus loheen verrattuna. Hän esitteli, että aineistona käytetään tilastokeskuksen tilinpäätösraportteja, RKTL:n tietoja sekä rannikkokalastuksen hylkeensietopalkkioiden perusteita vuodesta 2008 lähtien. Katsaus koskee yrityksiä joiden liikevaihto on yli 10 000 euroa.
Tuloksista Setälä kertoi, että tuotot ovat kasvussa, netto pysynyt samalla tasolla kuin myös jalostusarvo. Hänen mielestään tulos on ollut kohtuullinen. Tuotteiden hinnat ovat nousseet lohta ja siikaa lukuun ottamatta. Lisäkuluja on aiheuttanut myös polttoaineen hinnan nousu mikä on vaikuttanut etenkin suurempien troolarien tulokseen. Kalastuksen nettotulos on korkea, yli 15 % ja on korkeampi kuin maataloudella. Omavaraisuusaste on hyvä tai tyydyttävä.
Laitoksella on jo pitkään työstetty kalastajien käyttöön soveltuvaa tietokoneohjelmaa jolla pystyttäisiin aiempaa paremmin seuraamaan talouden kehitystä. Nyt ohjelma on valmis ja sen lämpimäiskappaleet luovutettiin tilaisuudessa liitolle.
Missä on yhteistyön paikka?
Tutkimuspäällikkö Anssi Ahvonen toi esille tutkimuslaitoksen esitykset tulevan yhteistyön parantamiseksi. Hän totesi heti alkuun, että ammattikalastajat ovat olleet parhaita yhteistyökumppaneita verrattuna muihin tahoihin. Laitoksen täytyy kuitenkin hoitaa lakisääteinen tehtävänsä . Kalastajia koskevia asioita kannattavuushankkeen lisäksi on hyljevahinkojen seuranta ja ECOSEAL -hanke, jossa selvitetään hylkeiden ravinnonkäyttöä. Käynnistymässä on kalamarkkinoiden seuranta, kestävän kalatalouden mallialueet., mahdollisesti vaellussiikakantojen seurannan kehittäminen ja siikarysien selektion parantaminen.
Yhteistyötä on myös arvioitu ja tällä pyritään välttämään kalastajien turhaa kuormittamista. Biologinen näytteenotto ja hyljevahinkojen torjunta on jo toimiva osa yhteistyötä. Päivänpolttavia tai alueellisia kysymyksiä on vaikeaa sisällyttää toimiin mukaan koska uusiin tutkimuksiin ei ole rahaa. Tutkimus ei ole ainoa työkalu kaikkiin ongelmiin, teroitti Ahvonen. Tutkimuksen rajoitteet ovat aikajänne, ennakoinnin vaikeus.
Sahlstén esitti liiton puolesta, että nykyisiä toimintoja kehitetään. Hänen mielestään tiedotusta pitäisi parantaa ja esittää julki myös positiivisia asioita. Voitaisiin esimerkiksi kertoa mitkä kalakannat kestävät pyyntiä ennen kuin muut väittävät toista. Hinnat saadaan äkkiä alas, mutta hitaasti noustaan. Tiedotuksen kehittämisen esimerkki voisi olla ECOSEAL: nyt tiedetään että uroksia voidaan metsästää vapaammin,.
Jordas toivoi että pitkään taloustutkimuksen työkaluna olleet kirjanpitokalastajat tuotaisiin takaisin seurantaan. Uusi rakenneohjelma mahdollistaisi työn ja mahdollisesti loppuvaa hylkeensietopalkkiota voitaisiin tällä kompensoida. Aihetta päätettiin valmistella ja viestittää yhdessä ministeriölle.
Ruusila tiesi että raha ratkaisee ja yhdessä voitaisiin vaikuttaa ulkopuolisen rahoituksen saantiin. Laitoksen perustehtävä on laissa eikä harkinnanvaraisia mahdollisuuksia juuri ole. Olemme kyllä laitoksella todettu esimerkiksi norpan kohdalla, että se kestää metsästyksen, mutta se ei mennyt läpi. Hoidamme omaa tonttia ja muu on politiikkaa. Kompromissien haku on kuitenkin tärkeää ja asioiden yhteensovittaminen, päätteli Ruusila.
Keskustelu oli aktiivista ja asioita tarkasteltiin monipuolisesti. Taustalla tutkimuspäällikkö Anssi Ahvonen kuuntelee Esa Lehtosen kommentit, ja toimitusjohtaja Kim Jordas sekä tutkija Jari Setälä tarkailevat
Pitkän päivän keskustelua johdatellut Ranta-aho kiitti kaikkia keskustelusta ja totesi, että kumppanit ovat löytäneet toisensa. Täytyy olla rohkeutta kertoa että kaikki ei ole hyvin. Konfliktit ovat sitä varten että ne voidaan ratkaista.
Tilaisuus avasi ilmeisen monta ovea eteenpäin, mutta varsinaiseen tuuletukseen se ei kuitenkaan vielä johtanut. Yhteistä kieltä on vielä opeteltava useammankin kerran. Loppukahvia juotaessa oli jo vapautuneempi tunnelma kuin ensimmäisen tunnin aikana. RKTL:n johtavien tutkijoiden ja päättäjien mukanaolo oli merkki vakavasta pyrkimyksestä kehittää yhteistyö kohti parempaa luottamusta tutkijoiden ja elinkeinon välillä.
Yhteinen tahtotila parantaa tutkimuksen ja elinkeinon suhteita oli olemassa, ja vuoropuhelun säännöllisestä ja suunnitelmallisesta jatkamisesta sovittiin päivän lopuksi. Tästä kaikesta on varmasti kalastajatkin samaa mieltä vaikka viimeinen kommentti takarivistä kuuluikin: älkää puukottako aina ammattikalastajaa selkään.