Kesä jatkuu lämpimänä ja merivesi ei ole jäähtynyt normaaliin tapaan. Luodossa asuva kalastaja Roland Semskar on kuitenkin valmistautunut siian syyssesonkiin ja rysät on pesty ja laskettu pyyntiin. Enää niitä on meressä viisi kevätkauden kahdeksan pyydyksen sijaan. Jokunen kala oli jo malliksi tullut, ja koentakierrokselle lähdettiin aamulla kotirannasta.
Siika on tärkeä saalis Perämeren kalastajille ja sitä myös saadaan kohtuullisesti. Kalastus tapahtuu pääasiassa hylkeenkestävillä rysillä, jotka ovat perinteisillä paikoilla aivan avomeren äärellä. Semskar muisteli, että viime vuonna taisi olla yksi koeluontoinen verkkolasku ja tänä vuonna tuskin tulee sitä ainuttakaan. Hylkeiden ilmaantuminen pyyntivesille on muuttanut kalastustapoja niin, että verkkoja ei avoveden aikaan juuri käytetä.
Etenkin Suomenlahden rannikolla viime vuonna olleet markkinointiongelmat eivät heijastuneet samalla tavalla Perämerelle, ja kala on käynyt hyvin kaupaksi. Tukku ostaa nyt kaiken siian ja viikonloppuisin myydään kalaa omista tiloista suoraan kuluttajille. Lohen kohdalla tilanne oli toisenlainen, ja sen saalis meni kokonaan suoramyyntinä. Seudulla osataan selvästi arvostaa omien kalastajien pyytämää lähiruokaa. Roland kuitenkin toivoo ihmisten huomaavan, että kalaa voi syödä muulloinkin kuin lomapäivinä.
Rannasta startattiin vankkarakenteisella alumiiniveneellä jota työnsi vesisuihkulla varustettu moottori. Roland opasti, että tällä tekniikalla varustetulla veneellä ei tarvitse varoa pyydystä koska pyöriviä osia ei veneen ulkopuolella ole. Varmuuden vuoksi hän ajoi ensimmäisen rysän siiven yli ja alle jäi useampia köysiä. Ehjänä.
Ilma oli lämmin ja rysässä ei ollut montaa siikaa. Ennakkoverottajakin oli harmaahylkeen muodossa paikalla, mikä oli tiedossa jo tullessa, koska rysän ohi aiemmin aamulla ajanut kalastaja tiedotti asiasta. Semskar kummasteli, että kuinka aikuinen halli oli päässyt rysän perään vaikka sen suulla oli suojaverkko. Halli on kuitenkin notkea eläin ja osaa taivutella itsensä hankalistakin raoista sisään jos varma ateria on tiedossa. Ja olihan se tässä tapauksessa ja koko joukko päitä ja puoliksi syötyjä siikoja tuli perää nostettaessa vastaan. Tilanne oli kuitenkin harvinainen ja hylkeet pysyttelevät normaalisti johtoaidan suulla odottelemassa rysään uivia kaloja.
Kausi alkamassa
Loput rysät olivat pyynnissä Öuran saaren ympärillä ja täältä tuli hieman paremmin kalaa eikä hylkeitäkään näkynyt. Yksi rysä jo näytti, mitä edessä voisi olla kun vesi vielä hieman jäähtyy. Kauniita vihreäselkäisiä siikoja nousi rysän perän mukana veneeseen. Tottuneesti Roland veresti jokaisen ja laittoi ne vesiastiaan jossa oli jo jäitä valmiina. Lahnat eriteltiin omiin saaveihin ja pari taimenta lensi heti takaisin mereen kasvamaan. Koko prosessiin meni aikaa vain muutama minuutti. Kaikki oli tarkasti suunniteltua ja toimivaa.
Siian kalastus näillä seuduilla jatkuu tavallisesti lokakuun puoliväliin, joskus vähän pidempäänkin. Kalaa saattaisi tulla myöhemminkin, mutta pyydysten hoitaminen pakkasten alkaessa käy hankalaksi. Myös tuulet työllistävät kalastajia ja siksi alkukausi on tärkeää kun pyydykset ovat puhtaita ja parhaassa pyyntikunnossa. Tällöin kun siika liikkuu, sitä myös saadaan. Joskus kovan myrskyn jälkeen on rysää saanut hakea jopa satoja metrejä eri paikasta mihin se oli alun perin viritetty. Kun katselee tyynellä ilmalla kireällä olevaa johtoaitaa ja siipiä, ja laskee että ankkureita on lähes viisikymmentä, on vaikea kuvitella että mikään voima sen saisi siitä liikkeelle. Merellä on kuitenkin eri voimat kuin meillä.
Kaikki rysät on koettu ja veneen nokka kääntyy kohti Öuran rantaa ja laituria. Laivakoira Sigge osaa myös reitin kun jo kaukaa näkyy keltaista ja oranssia kertomassa, että rysien aitoja sekä siipiä on siellä huollettuna odottamassa uutta kalastuskautta. Mökit ovat hienossa kunnossa ja vanha kalastajakylä hehkuu loppukesän auringossa. Roland on kuitenkin ainoa, joka tulee laituriinsa saaliinsa kanssa.
Verestetyt siiat on nopeasti perattu ja huuhdottu. Viimeistely tapahtuu vielä kerran puhtaalla vedellä ja harjalla ennen laatikoihin laittoa. Jäätä on mukana kylmäkonteissa reilusti ja valmiiksi jäähtyneet kalat saavat vielä jääkannen päälleen. Muutama kymmenen kiloa, hyvä alku ja kalastaja tietää, että parempaa on tulossa kun joitain suurempia siikoja on jo saaliissa mukana. Ellei myrskyt yllätä tai hallit pelottele siikoja muille vesille.
Veneen pesu ja laivakoira tulee huudosta takaisin vahtipaikalleen. Kotimatkan varrella on Ådön kalasatama, johon Roland vie kalat. Tottuneesti ne punnitaan pienempiin laatikoihin kauppiaan kirjatessa painot kuormakirjaan. Lahnat saavat odottaa lisäsaalista jota olisi huomenna tiedossa seuraavalla kierroksella.
Säätiedotus lupaa viilenevää mutta tuulet pysyttelevät maissa. Ulkorannoilla vesi jäähtyy pintaveden paetessa avomerelle, ja tekstiviesti kertoo että siika oli liikahtanut jo paremmin. Kyllä kalastaja sen tiesi.
