Lokakuun lopulla järjestettiin Rantasalmella särkiseminaari, johon osallistuivat käytännössä kaikki sisävesillä aiheen parissa työskentelevät toimijat. Pääjärjestäjä toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Nostetta särkikaloista- hanke, jota Sitra on rahoittanut. Muita järjestäjiä olivat mm. Itä- ja Sisä-Suomen kalatalousryhmät, LUKE:n ja Pyhäjärvi-instituutin Tanakka-hanke sekä Jyväskylän yliopisto. Särkikalojen käytön kehittämiseen liittyvä seminaari järjestettiin nyt kolmannen kerran.
Seminaari koostui ajankohtaisista puheenvuoroista vajaasti hyödynnettyjen kalalajien arvoketjun eri portailta. Tilaisuuden aloitti näyttelijänä ja muusikkonakin tunnettu Sakari Kuosmanen. Hän totesi heti aluksi, että haluaa brändätä kalan ja tuoda sen paremmin markkinoille. Tuotteiden täytyy olla hyvää ja maistua hyvältä, että ostaja haluaa lisää.
Särkibuumi on alkanut, mutta on vasta muutaman toimijan varassa. Ihmisiä on pyrittävä auttamaan ruuanvalmistuksen suhteen, mutta maine estää: särki on ruotoja täynnä. Reseptiikka opastaa ja muut positiiviset asiat luovat pohjaa, terveellisyys, kalakantojen huomiointi ja ympäristöasiat ovat apuna. Turha kilpailla seitipuikkojen kanssa vaan pitää keskittyä omiin puhtaisiin tuotteisiin. Tähän tarvitaan oikeaa lainsäädäntöä, jotta kotimainen raaka-aine voidaan hyödyntää. Kalan hyviä ravitsemusarvoja pitää korostaa ja hukkaan heitetty luonnonvara täytyy saada käyttöön, perusteli Kuosmanen.
Tutkija Timo Ruokonen Jyväskylän Yliopistosta kertoi särkikalojen kestävästä ekologisesta hyödyntämisestä. Hänen mukaansa kestävyys on pohja koko kehitystyölle. Ekologinen kestävyys tarkoittaa, että toiminta ei aiheuta lajien tai kantojen häviämistä. Valikoivakin kalastus voi aiheuttaa kalakannan rakenteen muutoksen, jos kalastuspaine on liian suuri. Särjen kohdalla tutkimuksissa ei olla huomattu, että kalastus vaikuttaisi kantoihin koska särki kutee jo ennen pyyntikokoa. Lahna on sukukypsä vasta 7-11 vuotiaana, ja kooltaan tuolloin niin suurta, että kalastus voi alkaa jo ennen kutuikää. Pyynnin suunnittelu vaatii kuitenkin tarkan seurannan, summasi Rautanen.
Ammattikalastajan kokemuksista kertoi hankkeessa mukana ollut Markku Turtiainen. Hän muisteli, että aiemmin särjet vedettiin vain ylös ja laitettiin turkistarhoille tai maakuoppaan. Kehitystyö alkoi Säkylän Pyhäjärveltä, ja nyt on jatkettu töitä Järvi-Suomessa. Kalastajan kokemuksen mukaan kala on pääosin pientä, alle kymmensenttistä ja tälle ei ole vielä löydetty kannattavaa käyttöä elintarvikkeena. Tuotannon alkupää eli kalastus on haasteellisin, kalastajat vanhenevat ja nuoria ei tule, jos ei kalastus ole houkuttelevaa eli kannattavaa. Myös kalavesien hoidon tarpeen tulisi vesien omistajien ymmärtää, jotta kalastuslupia saataisiin riittävästi, toivoi Turtiainen.
Kalatalouden keskusliiton Vesa Karttunen kertoi, että vapaa-ajankalastajat kalastavat valtaosan särkisaaliista. Hoitokalastuksella on pitkät perinteet, mutta tulokset vaihtelevat, ja se on synnyttänyt konflikteja. Toimintaa vaivaa aliarvostus, eikä se ole tuottanut vesienomistajille selvää arvoa. Ongelmana on saaliskalan pieni koko, keräilylogistiikan puute ja että hoitokalastuksen kustannukset tulivat pääosin vesien omistajille. Selvitysten mukaan 2016 valtaosa hoitokalastuksen tuotteesta meni rehuksi.
Karttusen mukaan särkikalojen pyynti tapahtuu käytännössä yksityisillä vesillä ja tulevista käyttö- ja hoitosuunnitelmista toivotaan apua kalastuksen kehittämiseen. Tuloksia saadaan odottaa todennäköisesti vuoteen 2022 ennen kuin kalastusta voidaan ohjata omistajien ohi alueellisilla luvilla. Kiinnostus on kuitenkin lisääntynyt ja uusia kehityshankkeita käynnistyy. Koko prosessin on oltava avoin ja osallistava, kalastusta mahdollistava, ei rajaava, ja lupa kalastukseen olisi hyvä sopia omistajan ja kalastajan välisesti, toivoi Karttunen.
LUKE:n Tapio Keskinen kertoi tarkemmin hoitokalastuksen vaikutuksista kalan kokoon ja kalaston rakenteeseen. Hoitokalastuksen tavoitteen tulisi olla, että kalan arvo on sellainen, että kalastus ei tarvitse tukia. Tästä hyötyisivät kaikki ja kalavedet puhdistuisivat.
Hoitokalastuksen tavoitteena on veden laadun parantaminen, jolloin kalaa poistetaan enemmän kuin kanta kasvaa. Ekologinen kestävä kalastus eli kalastuslain ohjaama tilanne säilyttää kalakannan, mutta ei juuri vaikuta positiivisesti veden tilaan. Esimerkkialueen poistopyynti, noin 300 kg / ha, on huomattavasti enemmän kuin tavallinen kalastus ja se toteutettiin rysillä heti jäidenlähdön jälkeen. Vaikutus särkikantaan oli, että yksilömäärä pysyi samana, mutta ikärakenne muuttui radikaalisti. Kahden vuoden jälkeen oli jäljellä käytännössä vain kahden edellisen vuoden kaloja. Särkikalojen biomassasta hävisi 90 % ja ahvenella nähtiin samansuuntainen vaikutus.
Selvityksessä todettiin myös, että hoitokalastusesimerkissä särkisaaliin käyttökelpoisuus väheni tehopyynnin aikana. Pyhäjärvellä samaan aikaan voimakkaasti kalastettaessa, säilyi iso särki ja kalastusten erona oli, että Pyhäjärvellä on tehty pitkään ekologiseksi luokiteltavaa tehokasta hoitokalastusta, totesi Keskinen.
Matti Utriainen Ramboll Oy:stä kertoi kalakuljetusten logistisista ratkaisuista. Yrityksen tekemä selvitys toteutettiin haastattelemalla ja sillä pyrittiin rakentamaan toiminnoista kattava käsitys kalastajien käyttämistä rannoista ja kalan kulun reiteistä jalostukseen, että kauppaan. Selvitys osoitti, että perusongelma on pienet kalaerät, alle 200 kg erät, ja kannattavan kuljettamisen määrä pitäisi olla 500 – 1000 kg. Koska ensisijainen tarkoitus on hyödyntää kala ruuaksi, pienet erät ja pitkä toimitusketju maksavat ja nostavat kustannuksia, ja laskevat kalastajan tuottoja.
Kustannusesimerkkinä Utriainen toi esille mallin, jossa omilla autoilla ajetaan pitkiä matkoja, ja kysyi, ovatko kalastajat laskeneet, mitä se maksaa. 200 kg:n kalaerän kuljettaminen maksoi mallissa 0,91 / kg ja määrän kasvaessa 1 000 kiloon, kustannus on vain 0,32 / kg. Esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvellä tilanne toinen koska kuljetusetäisyydet ovat hyvin lyhyet.
Kuljetuserien koon kasvattamiseksi on testattu sumputusta ja nosto 1 000 kiloon on toiminut hyvin. Myös kalastajien yhteiskuljetukset laskisivat kuluja ja jos kylmäkontteja sijoitettaisiin sopiville etäisyyksille, tämä parantaisi edelleen tehokkuutta. Oli järjestelmä mikä tahansa, täytyisi myös kalastajien sitoutua siihen, koska muuten investoinnit eivät kannata.
Samuli Taponen kertoi pienen kalan automaattisesta käsittelystä, mitä on kehitetty innovaatio-ohjelman puitteissa. Kerimäen kalatalon toimintoja kehitettäessä mietittiin pienen kalan jalostusta, ja kohde oli lähinnä muikku. Yhteistyö alkoi Peruza SIA:n kanssa perkuukoneen kehittämiseksi, ja innovaatiohankkeen avulla aloitettiin jatkokehitys ja vanhan konemallin ympärille haettiin uusia ratkaisuja. Suunnittelu ja muutokset on tehty, ja valmistumisen aikatauluarvio on vielä tämän vuoden aikana.
Tavoitteena on pystyä perkaamaan särkeä ja ahventa ja muikkuakin noin 10 cm kokoluokassa. Nyt koneeseen on uusittu syöttötasot, automaatio ym. ja seuraavat toimenpiteet ovat testaaminen suomalaisella kalalla, ja sen jälkeen laitetta koekäytetään Kerimäellä. Ensi vuonna on tarkoitus lisätä lajittelu, jotta koneelle voidaan syöttää eri kokoluokan kaloja.
Eetu Karhunen Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulusta otsikoi seminaarissa esityksensä sanoilla Mahdollisuuksien Itä-Suomi. Hän kertoi taustaselvityksien näyttävän, että Itäsuomessa ekologisesti kestävä saalispotentiaali on 7,8 miljoonaa kiloa särkeä, eli sen arvo on suurempi kuin hauki ja ahvensaaliin. Tällä alueella kuha saavuttamassa muikun taloudellisen merkityksen, ja kehitys on seurausta norpan suojelun tuottamasta kalastustapojen muutoksesta. Lahna tulossa mukaan ja sen kohdalla sumputuskokeet ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia.
Karhunen kertoi, että hoitokalastuksen ja kaupallisen kalastuksen koe hyödynnettävyydestä toimi täysin kaupallisesti kannattavasti. Särjen osalta saalis nyt Puruvedellä vain alle 1 % ekologisesti kestävästä tasosta. Perustietojen keräämisen avulla voidaan nähdä paremmin, mihin, milloin ja millä selektiivisillä pyydyksillä voidaan kalastusta kohdistaa jalostuksen haluamaan kalaan. Pienissä järvissä tarvitaan edelleen perinteistä hoitokalastusta, mutta siitä ei synny jalostettavaa raaka-ainetta. Jos laajat vedet otetaan huomioon, ja kalastus ohjataan sinne, kestävän kalastuksen potentiaali olisi noin 3,7 miljoonaa kiloa, täsmensi Karhunen.
Sitran Merja Rehn otsikkona oli kiertotaloutta ja särkikaloja. Hän kertoi olevansa iloinen rahoittajan edustaja, ja että Suomessa on maailman ensimmäinen kiertotalouden tiekartta. Perusajatus on, että alueella syötävä ruoka valmistetaan paikan päällä ja palautetaan peltoon tms. ja energiatuotantoon samalla alueella. Tämä on Rehnin mukaan agroekologinen symbioosi. Meidän on pakko löytää uusia keinoja saada resurssit riittämään. Ruuan pahin vihollinen on matka, arvioi Rehn.
Särkikalahanke tuli SITRA:n rahoitukseen mukaan koska siinä kierrätetään ravinteita ja parannetaan vesistöjen laatua. Kotimainen kala- ja kalateollisuus voisi olla kilpailukykyisen kiertotalouden tukijalka, koska toimenpiteillä pyritään vähentämään tuontikalan- ja rehun tarvetta ja luoda ketjuun uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin kotimaan markkinoille kuin vientiinkin. Kalastus täytyy saada näkymään tulevaisuuden ammattina, toivoi Rehn.
Sivuvirrat elintarvikekäyttöön ja paikallisen kalan vienti aasialaisiin ravintoloihin oli Lapin korkeakoulun Aki Rannan aiheena. Kiinalaiset ravintolat, yhteistyössä nyt neljä ravintola, ja tuottajat pyritään saattamaan yhteen. Lapissa valtaosa sivuvirroista menee hukkaan, mutta kiinnostusta on kiinalaisilla ollut mm. kuoreeseen ja särkikaloihin. Haasteet ovat liittyneet yhteiseen kieleen ja erilaiseen toimintakulttuuriin. Työ kuitenkin jatkuu ja tuloksia odotellaan.
Paavo Vallas, Särvin Oy:stä kertoi kotimaisesta kalasta valmistettavista uusista ja innovatiivisista tuotteista. Erilaisista lähtökohdista ja oman tarpeen kautta hänelle syntyi ajatus uudesta raaka-aineesta, kalamassasta. Nyt siitä valmistettuja tuotteita myydään S-ryhmän kaupoissa ympäri maata. Lähtökohta on, että kotimainen kalatuote tehdään helpoksi ja helposti lautaselle saatavaksi. Ympäristönäkökulma on aina ollut Vallakselle tärkeä ja särkikala kiinnosti siksi, että vaikka volyymit kasvavat, voi ympäristökin samalla paremmin. Hän sai Sitralta 10 000 euron palkinnon ja siitä se lähti. Ilmastopäästöt samat kuin nyhtökaurassa, mutta Vallaksen tuotteet poistavat myös ravinteita vesistöistä, ja ne valmistetaan kokonaan Suomessa. Tällä tuotteella on mahdollisuus korvata muita vastaavia raaka-aineita, toivoi Vallas.
Maa- ja metsätalousministeriön Heta Rastasvuori piti tilaisuuden loppupuheenvuoron. Hän kertoi, että särkikalojen kestävää hyödyntämistä edistetään tukitoimenpiteillä ja politiikkatoimin. Työn alla olevia asioita ovat mm. tutkijoiden ja kalastajien välinen kumppanuus sekä korkean lisäarvon innovaatio-ohjelma, mobiili-ilmoitus, uudet rahoitusvälineet, sekä uutta rahoituskautta varten valmisteltavat asiat. Tänä vuonna on tarkoitus rakentaa seuraavan rakennekauden (2021-27) nykytila-analyysi ja ne linkitetään hallitusohjelman kirjauksiin, joissa edellytetään kotimaisen kalan asemaa edistämistä, summasi Rastasvuori.
Nostetta särkikaloista – seminaari toi monipuolisesti esille kotimaisen luonnonvaran hyödyntämisen mahdollisuuksia. Hajallaan oleva kalastus, järvien kalastusoikeuksien saanti ja tuotekehitys teettävät edelleen töitä, mutta näkymät ovat kuitenkin positiiviset. Tästä kertoo tuore tieto, että kalastajien määrä on kasvussa mikä on merialueeseen verrattuna hyvä uutinen.
Ohjelmapäällikkö Petri Suuronen seurasi tarkasti seminaaria. Hän luonnehti päivien antia siten, että sisävesillä on kova pyrkimys lisätä saaliita ja saaliin arvoa sekä monipuolistaa kalan tarjontaa. Tämä saavutetaan edistämällä pyyntiä ja pyyntimahdollisuuksia, ottamalla vajaasti hyödynnettyjä lajeja hyödyntämisen piiriin sekä kehittämällä saaliiden keräily- ja jakelujärjestelmiä.
Suuronen näki myös, että kehittämällä saaliin esikäsittelyä esimerkiksi koneellisen syötön ja perkuun avulla, sekä monipuolistamalla tuotekehitystä ja tuotetarjontaa, saavutetaan parempia tuloksia. Ja onpa tapahtunut sekin ihme, että sisävesien kaupallisen kalastuksen saaliit ja saaliin arvo ovat kasvaneet viimeisen 10 vuoden aikana, ja päätoimisia ammattikalastajia on tullut lisää. Sisävesillä on merkittävässä asemassa myös vapaa-ajankalastus ja pienimuotoisempi kaupallinen kalastus, ja se kaikki muodostaa oman vyyhtinsä. Suurimpien saaliiden kaupallisia kalastajia, sellaisia, joilla on myös palkollisia töissä, on vain kourallinen, muistuttaa Suuronen.
