Ympäristöministeriö ja Merialuesuunnittelun koordinaatioryhmä kutsuivat merellisiä toimijoita ja sidosryhmiä keskustelemaan merituulivoiman huomioimisesta merialuesuunnittelussa. Tilaisuus järjestettiin Helsingissä ja siihen saattoi osallistua myös etänä. Mukana oli reilut 30 eri sektorien edustajaa.
Päivän moderaattorina toimi konsulttitalo Gaian vanhempi neuvonantaja Pekka Pokela ja hän antoi nopeasti puheenvuoron Tiina Tihlmanille (ympäristöministeriö). Hän luonnehti tuulivoimaa keskeiseksi hankkeeksi ministeriössä, johon on saatu rahaa valtion budjetista ja käynnistetty kolme isoa hanketta tuulivoiman kohdalla. Tämä foorumi on yksi niistä. Nyt mennään energiakärjellä, mutta ensi vuonna käynnistyy uusi merialuesuunnitelma ja näistä foorumeista on saatu mukaan aiempaa enemmän paikallisia tietoja, joita sitten käytetään tulevassa työssä hyväksi, kertoi Tihlman.
Alustuksia jatkoi Iida-Maria Seppä (Sitowise) aiheesta merituulivoiman tilanne- ja kehityskuva. Hän kertoi, että YM:n ja Merialuesuunnittelun yhteistyönä on tarkoitus saada kiinni tilannekuvasta ja mihin merituulivoimaa tullaan rakentamaan. Samalla selvitetään siirtoverkkojen tilannetta. Seppä kertoi, että merkittäviä energiaintensiivisiä teollisuushankkeita suunnitellaan, kun merituulivoimaa rakennetaan ja vetyteollisuus on tässä mukana. Jotta tämä tavoite toteutuisi, on kantaverkkoa kasvatettava. Tällaisilla luonnoksilla ollaan tässä kohtaa liikkeellä, summasi Seppä.
Paneelikeskustelun otsikko oli oikeudenmukainen vihreä siirtymä merellisessä tuotannossa. Keskustelijat maakuntaliitoista ja ministeriöistä toivat vuorollaan esille, että alueet ovat erityyppisiä ja luontoon kohdistuvat paineet erilaisia. Paljon hankkeita on meneillään ja meille vaikuttavat myös Ruotsin suunnitelmat. Esille tuli myös ajatus, että milloin saavutetaan kyllääntymispiste, kun hankkeet ja niiden vaikutukset laajenevat. Mitä tapahtuu esimerkiksi Selkämeren kansallispuiston kohdalla, kun kaapeleiden linjoja tehdään. Nykyinen kansallispuistolaki ei mahdollista niiden vetämistä puiston läpi, kerrottiin Satakuntaliitosta.
Ruuantuotannon näkökulma tuotiin tällä kertaa esille käytännössä kaikissa puheenvuoroissa ja todettiin, että se tarkoittaa lähinnä silakan kalastusta ja panelistit olivat tyytyväisiä alueellisissa foorumeissa syntyneestä aidosta keskustelusta. Tuulivoima ja kalastus ovat kiinnostuneet samoista alueista, ja nyt tarvitaan tietoa missä kalastetaan, ja miten turvataan tulevaisuudessa, että kalaa myös saadaan. Tästä nousi esille tiedon avoimemman jakamisen tarve. Nyt tietoa on olemassa, mutta sitä ei aina voida siirtää eteenpäin.
Ruuantuotannon, huoltovarmuuden ja kalastuksen roolin huomioimisen ohella uutta oli laaja yksimielisyys kahden tason koordinaation lisäämiselle. Nähtiin, että tarvitaan Itämeren tason koordinaatiota mikä olisi hallitusten välistä toimintaa, ja meille tarvitaan nyrkki, jossa on alaryhmiä, jotka voisivat katsoa, mitä me tiedämme vaikutuksista ja mitä tutkimustarpeita kumpuaa esille.
Keskusteluissa tuli myös esille, että ohjausta erityisesti talousvyöhykkeellä on vahvistettava koska nyt karttaa katsomalla niin kuva alkaa näyttää siltä, ettei muuta toimintaa enää Pohjanlahdelle mahdu. Nähtiin, että ei ole realismia, että kymmeniä gigavatteja energiaa siirretään maalle kulutukseen, jota ei vielä ole. Nyt toimitaan puhtaasti markkinaehtoisesti ja panelistien mielestä tarvitaan keskustelua myös siitä, asettaako valtion tavoitteet kapasiteetista tai alueista, ja tämä keskustelu on vielä edessä.
Alustusten ja paneelikeskustelun jälkeen seurasivat työryhmätyöskentely ennalta annetuista kysymyksistä kuten mitkä merituulivoimaan liittyvät teemat ovat kunnossa, mitkä eivät.
Työryhmien puheenjohtajien loppuyhteenvedoissa tuli esille monia näissä tilaisuuksissa vähemmän esillä olleita asioita kuten että kehitetään rahasto tai verotusmalli, jossa tuulivoimayhtiöt sitoutuvat maksamaan tarvittavaa tutkimusta ja kalastuksen muutoksia. Kompensaatioita ei kannatettu koska kalastus ja kala nähtiin tärkeinä huoltovarmuuden kannalta. Todettiin myös, että troolausalueet ja tuulivoima ovat ristiriidassa, ja tarvitaan pitävästi kalastukselle ja tuulivoimalle osoitetut omat alueensa. Nähtiin, että YVA ei nykyisellään toimi ja kalojen seurantaan tarvitaan toimia, jotka on tehtävä yhtä hyvin kuin lintujen kohdalla.
Alustuksissa esille tullut tehonyrkki nähtiin hyvänä aloitteena ja tiedonpuute tulisi korjata niin että kun kilpailevat konsulttiyritykset toteuttavat omia hankkeitaan, tulisi tämä tieto olla yhteisessä käytössä. Nyt tilanne on ylikuumentunut eikä kokonaiskuvaa ole. Se pitää saada kunnolla hallintaan ja tähän liittyy yhteisen tietovarannon kasaaminen minkä pohjalta voidaan suunnittelua ja luvitusta tehdä.
Lopuksi tuotiin esille tarve, että yhteiset pelisäännöt toteutuvat avoimuuden nimissä. Ehdotettiin, että unohdetaan hallinnolliset rajat ja parannetaan vuorovaikutusta. Vihreän siirtymän oikeudenmukaisuus on alueiden tarkastelun parantamista. Ajattelu on nyt globaalia, mutta vaikutukset paikallisia ja siksi tarvitaan keskustelua kokonaistavoitteista ja vaikutuksista.
Tiivis tilaisuus toi esille yllättävän monia kalastuselinkeinon jo vuosia esittämiä teemoja. Aidon tuntuisia alustuksia ja keskusteluja kuultiin, ja aiempaa selvemmin tuli esille ristiriita merituulivoiman rakentamissuunnitelmien ja energiatarpeen kohdalla. Etenkin ministeriöiden edustajat toivat esille resurssien eli rahan puutteen tutkimuksen ja tiedonkeruun kohdalla. Tämä olisi hallituksen ratkaistavissa, jos halua löytyy. Aika näyttää, eteneekö hieman realistisemmalta tuntunut yhteinen tilannekuva käytännön toimiksi.
