Viime vuosikymmeninä runsastuneet hyljekannat muodostavat todellisen uhkan Suomen rannikkokalastukselle. Erityisesti hallin (harmaahylkeen) aiheuttamat tappiot rannikkokalastukselle ovat lisääntyneet. Kalavesien käytön ja hallien suojelun yhteensovittaminen edellyttää keskustelua yhteisistä linjauksista, keinoista ja vastuista.
Halleista aiheutuu kalastukselle merkittäviä saalistappioita ja pyydysvaurioita. Lisäksi hylkeet vaikuttavat kalakantoihin ja kalojen käyttäytymiseen.
Rannikollamme pitkään jatkunutta hyljekonfliktia on pyritty lieventämään monella tavoin, mutta toistaiseksi ilman selkeää läpimurtoa. Luonnonvarakeskus esittelee tuoreessa raportissa keinoja konfliktin lieventämiseksi. Raportissa arvioidaan hyljekonfliktin hallintakeinojen valikoimaa ja sitä, miten keinot kytkeytyvät toisiinsa.
Kalastuksen jatkuvuuden turvaamiseen tarvitaan uusia keinoja
Hallien suojelutoimet ovat vaikuttaneet erityisesti kalastuselinkeinon toimintaedellytyksiin, joten myös ratkaisukeinot kytkeytyvät ensi sijassa kalatalouteen.
Kalastuksen suojaamiskeinojen kehittämistä ja investointeja on tuettu eri rahoituslähteistä. Hylkeenkestävät pyydykset ja rahalliset korvaukset ovat osin mahdollistaneet kalastuksen jatkumisen hallikannan kasvusta huolimatta. Perinteisesti käytetty keinovalikoima ei kuitenkaan riitä, jos hyljekannat jatkavat kasvuaan. Viime aikoina lupaavia tuloksia on saatu uuden sukupolven vedenalaisista äänikarkottimista, joilla estetään hylkeiden vierailuja pyydyksillä ja viljelyaltailla.
Kalastajien näkökulmasta hallikantoihin tulisi voida vaikuttaa nykyistä tehokkaammin. Kalastuksen suojaaminen pelkästään teknisin keinoin ei yksin riitä ratkaisuksi ja aiheuttaa lisäksi huomattavia kustannuksia ja lisätyötä. Ongelmia kalataloudelle aiheuttavien hyljeyksilöiden poisto, suojametsästys ja kannanhoidollinen metsästys ovat kuitenkin toimia, jotka jakavat mielipiteitä.
Eri intressien yhteensovittamisessa on vuodesta 2009 lähtien pitänyt huomioida EU:n asettama hyljetuotteiden kauppakielto, joka on pitkälti estänyt hylkeiden hyödyntämisen arvokkaana luonnonvarana. Hallien metsästys on ollut verrattain vähäistä, ja vain osa metsästyskiintiöstä hyödynnetään.
Ratkaisuihin lisäämällä yhteistä ymmärrystä keinoista ja vastuista
Ongelmien lievittäminen edellyttää paitsi laajaa tietopohjaa myös osapuolten – erityisesti kalatalouden ja hylkeiden suojelun – välistä yhteisymmärrystä. Yhteensovittamiseen tarvitaan monipuolisia hallintakeinoja ja poliittista tahtoa niiden toteuttamiseksi. Lisäksi tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä hyljemäärä on kokonaisuuden kannalta hyväksyttävä, miten kalastuselinkeinon jatkuvuus otetaan huomioon ja missä tilanteessa hallien suojelukehitys voi vaarantua.
Kansainväliset sopimukset ja EU:n rahoitusehdot vaikuttavat kansalliseen liikkumavaraan hyljekonfliktin lievennyskeinoista neuvoteltaessa. Kansallisella tasolla kalavesien käytön ja hylkeiden suojelun yhteensovittaminen edellyttää sektorirajojen yli menevää yhteisymmärrystä tavoitteista, keinoista ja toimeenpanosta.
Kun sekä luonnonvara- että ympäristösektorilla on tavoitteista selkeät linjaukset, sopivien keinoyhdistelmien käytöstä ja työnjaosta on helpompi sopia. Hylkeiden hoitosuunnitelmalla voidaan tukea sekä valtakunnallista että alueellista suunnittelua ja osallistavaa päätöksentekoa eri hallintakeinojen soveltamisesta käytäntöön. Edistyminen edellyttää ratkaisuja ja toimenpiteitä konfliktien hillitsemiseksi myös muissa Itämeren maissa.
Lähde: Luke 10.10.2022
