Valtiosihteeri Risto Artjoki avasi tilaisuudet
Maa- ja metsätalousministeriö alkoi joulukuussa valmistella kansallista Itämeren lohistrategiaa, jonka avulla pyritään saamaan eduskunnan toiveesta Suomelle yhtenäinen näkemys kestävästä lohipolitiikasta. Nyt pidetyissä tilaisuuksissa kuultiin laajemmin alueellisten sidosryhmien näkemyksiä työryhmän tekemistä luonnoksista.
Kuulemista varten järjestettiin kolme avointa alueellista tilaisuutta. Lapin ja Perämeren alueen tilaisuus oli 3.5 Pellossa, Selkämeren ja Merenkurkun tilaisuus Vaasassa 6.5 ja Suomenlahden tilaisuus Kotkassa 8.5. Kansallinen lohistrategia on tarkoitus saada valmiiksi syksyn 2013 aikana.
Pellon tilaisuuden avasi valtiosihteeri Risto Artjoki, joka kertoi tilaisuuksien tarkoituksesta ja tavoitteista kuulijoille. Hänen jälkeensä tutkija Atso Romakkaniemi kertoi lohikantojen tilasta ja kiintiöön liittyvän neuvonannon perusteista ja neuvotteleva virkamies Tapio Hakaste piti katsauksen meneillään olevasta lohistrategiatyöstä.
Alueellisen kalatalousviranomaisen puheenvuoron käytti kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen Lapin ELY-keskuksesta ja kommenttipuheenvuoroja kuultiin niin Perämeren kuin jokivarrenkin kalastusalueilta ja kalastajien järjestöiltä.
Alueen ammattikalastajista paikalla olivat Pekka Kalla ja Timo Matinlassi. Heille tilaisuudesta jäi positiivinen kuva ja tyytyväisiä oltiin etenkin siihen että ammattikalastajienkin puhetta kuultiin.
Matinlassi kertoi, että kahdenkymmenen viime vuoden aikana pyyntirajoitukset ovat syöneet kalastajilta tuloja ja siten myös eläkekertymä on jäänyt varsin pieneksi. Perämerellä lohenkalastus on merkittävin kalastusmuoto, jota on harjoitettu 1600-luvulta lähtien, sillä korvaavaa kalalajia ei ole. Lohenistutukset ovat Perämeren kalastajille korvaus Kemi-, Ii- ja Oulujoen patoamisen vuoksi menetetystä lohisaaliista. Kemijoki varren silloiset kalastajat ja maanomistajat sekä Perämeren rannikon manttaalin omistajat saivat rahakorvauksen menetetyistä kaloista, mutta Perämeren ammattikalastajille se päätettiin korvata velvoiteistutuksina. Tästä on Matinlassin mukaan olemassa korkeimman hallinto-oikeuden päätös.
Matinlassi esitti, että ammattikalastajat saisivat luvan laskea pyydyksiä heti jäidenlähdön jälkeen. Myös henkilökohtainen lohikiintiö oli esillä ja se sai Matinlassin mukaan laajasti kannatusta.
Kalastaja Pekka Kalla ihmetteli sekakantakalastukseen vetoamista, mikä hänen mielestään tuntuu olevan osalle tutkijoista perustelu sille, että ainoa lohenkalastusmuoto mikä on jäljellä, Pohjanlahden rannikkokalastus, saataisiin lopetettua. Nyt on käytössä tehokkain ase, lohikiintiön leikkaaminen niin pieneksi, että rannikkokalastusta ei voida enää harjoittaa. Kallasta tuntuu kohtuuttomalta, että vapaa-ajankalastajatkin ovat mukana tässä samassa kuorossa, vaikka esimerkiksi vetouistelu merialueella lisääntyy. Lapin maakuntaliittokin vaatii rannikolle lisää aikarajoituksia, ja tätä kautta pienempiä kalastajakohtaisia kiintiöitä.
Itämeressä on tutkijoiden mukaan n.1 600 000 lohta. Jos ammattikalastajat kalastavat tästä 10 %, onko se ryöstökalastusta, kysyy Kalla.
Vaasan tilaisuuden puheenjohtajana toimi kalastaja Heikki Salokangas ja lohitietoutta jakoi tutkija Tapani Pakarinen.
Vaasan tilaisuuden avasi jälleen valtiosihteeri Risto Artjoki. Lohikantojen tilasta oli nyt kertomassa tutkija Tapani Pakarinen. Hän kertoi, että samaan aikaan Vaasan tilaisuuden kanssa oli ICES:n neuvonantoa valmistelema työtyhmä koolla, ja myös lohen osalta ensi vuoden neuvonannosta päätettäisiin. Sen tarkemmin ei Pakarinen päätöksen sisältöä paljastanut.
Lohikantojen osalta Pakarisella oli kuitenkin hyvin uutisia kerrottavana. Suuremmissa joissa on poikastuotto viime vuodet ollut kasvussa, ja hänen mukaansa kalastus ei ole tälle kehitykselle uhka. Tornionjoen osalta ollaan ylitetty tavoitearvot, vaikka hän ei vielä uskaltanut nostaa jokea vihreään luokkaan. Tätä ihmeteltiin yleisön joukosta sillä perusteella, että poikastuotanto on jo yli 2 miljoonaa vaelluspoiskasta, mutta Pakarinen vetosi tutkimuksellisiin syihin.
Kalastuksen säätelyn perusteista Pakarinen esitteli lähtökohtaa, jossa pyyntimäärät määräytyvät heikoimpien jokien mukaan. Myös tämä herätti yleisön kommentoimaan. Perusteen ongelmana nähtiin suurempien jokien hyvän poikastuoton jääminen huomiotta, ja kommentoijien mielestä tilanne voi johtaaa käytäntöön jossa aina haetaan joku joki, jossa poikasia ei syystä tai toisesta synny.
Neuvotteleva virkamies Orian Bondestam kertoi kuulijoille strategiatyön etenemisestä
Katsauksen lohistrategiatyöhön esitteli neuvotteleva virkamies Orian Bondestam. Hän otti myös kantaa jokikohtaisiin tavoitteisiin ja säätelyyn. Hänen näkemyksensä oli, että poikastuottojen kasvun on myös tunnuttava kalastusmahdollisuuksien kasvuna.
Kalatalouspäälliköt Minna Uusimäki ja Kari Ranta-aho toivat kommenttipuheenvuoroissaan alueiltaan päättäväisesti esille kalastuksen ja siinä lohen merkityksen rannikon elinkeinokalataloudelle. He katsoivat, että tilannetta ei olla täysin ymmärretty. Töitä on tehty, mutta tuloksia ei ole saatu aikaiseksi. Ranta-aho muisteli, että nyt on työssä 26. lohityöryhmä. Myös kalatalousjohtajat esittivät henkilökohtaisia lohikiintiöitä yhdeksi keinoksi päästä asiassa eteenpäin. Elinympäristökunnostukset olisivat heidän mukaansa tärkeä osa lohen palauttamista potentiaalisille lisääntymisalueille.
Kalastaja Sami Veneranta kertoi lohen merkityksestä Selkämerellä
Kalastaja Sami Veneranta kertoi omasta kalastuksestaan ja lohen tärkeästä merkityksestä toimeentuloonsa. Kalastajakohtaisen kiintiön kautta voitaisiin mahdollistaa kalastuksen jatkuminen ja paikallisen kalastuskulttuurin säilyminen. Hänen mielestään edelleen pitäisi olla oikeus kalastaa ja huolehtia lähiruuan tulevaisuudesta.
Kunnanjohtaja Pentti Ala-Luopa jatkoi samoilla painotuksilla. Pienen kunnan elinkeinorakenteelle on katsottu kalastuksen tuovan tärkeän lisän, mikä on historiallisesti ollut Merikarvialle ominaista. Ala-Luopa näki myös kalastuksen monipuolistavan matkailun mahdollisuuksia sekä olevan paikallisen elintarvikemyynnin etu. Lohta ei voida hänen mukaansa korvata ja päätöksiä tehtäessä pitäisi muistaa työpaikat ja perheiden tulevaisuus.
Toiminnanjohtaja Guy Svanbäck muistutti, että lohen kalastusta on rajoitettu jo vuodesta 1986 saakka. Rajoitusten jälkeen tulivat hylkeet ja kalastuksen kannattavuus romahti. Enää 20 % Merenkurkun alueen kalastajista on enää ammatissaan. Svanbäck näki että tutkijoiden kiinnostus on siirtynyt suurista joista pieniin, kun suurien poikastuotot ovat palautuneet, ja tavoitteet ovat määrien osalta nousseet koko ajan. Jo vuosia sitten luvattiin, että kun poikastuotot kohentuvat, voidaan kalastusta vapauttaa, mutta mitään tämän suuntaista ei ole tapahtunut.
Kalastaja Roland Semskar sai yleisöltä taputukset
Kalastaja Roland Semskar kertoi, että hänen kalastuksessa lohen osuus on 65 % vaikka ministeri Niinistö väittää että se on vain 1 %. Semskarin mielestä luonnonlohi on myös lautasella elämys eikä pelkästään ollessaan kiinni uistimessa. Hän ehdotti Jasper Pääkköselle vuoden näyttelijän titteliä osastaan Levottomat 3 kun mikään ei riitä – elokuvasta. Illan ensimmäiset aplodit kuultiin tässä vaiheessa.
Vapaa-ajankalastaja Erkki Hietanen esitteli tilastoa Merenkurkun alueen vetouistelun tuloksista. Kymmeniä vetotunteja oli heidän yhdistyksensä venekunnat saaneet ajaa yhtä lohta kohden. Hän esitti kuitenkin käsityksenään, että merelle mahtuvat niin ammattilaiset kuin harrastajatkin, mikä sai positiivista vastakaikua yleisöstä.
Loppukeskustelussa Pakarinen hiljensi yleisön vastaamalla kysymykseen miten määräytyy tieteellisen neuvonannon 0,1 – kerroin. Pakarinen vastasi ettei luku perustu mihinkään analyysiin, vaan joskus on katsottu että tällä lähdetään liikkeelle. Hän myös täsmensi, että silakalla kerroin on 0,16 ja turskalla 0,3.
Kotkan tilaisuus noudatti aiempien käytäntöjä ja viimeisimmät lohitiedot ja työryhmän tilannekatsaus esiteltiin paikallisille toimijoille. Paikalla oli noin neljäkymmentä aiheesta kiinnostunutta, ja paikallista ammattikalastusta edustivat Mikael Lindfors ja Mikael Lindholm.
Mikael Lindholm oli tilaisuuden antiin tyytyväinen vaikka olikin sitä mieltä, että varsinaisen hyödyn osoittaminen on hankalaa. Ammattikalastus oli kuitenkin hänen mielestään hyvin esillä ja äänenpainot positiivisia perinteistä vapaa-ajankalastajien edustajan Vesa Peltoluhdan tuomitsevaa puheenvuoroa lukuun ottamatta.
Lohen istutukset nousivat painokkaasti esille ja kalastusalueelta esitettiin niiden lopettamista sillä perusteella, että ne eivät tuottaisi mitään. Tähän niin tutkimuksella kuin Lindholmillakin oli esittää tuoretta tietoa joka oli päinvastaista. Lindholmin saaliista keväisistä lohista 40 %, syksyisistä 80 % ja meritaimenista 90 % on ollut eväleikattuja eli istutettuja. Tämä tulos oli linjassa tutkimuksen esittämien lukujen kanssa. Kalastaja totesikin, että hyvän tuloksen istutukset antoivat ainakin viime kaudella, mutta niin saaliit kuin vuodet vaihtelevat ja kalaa tulee enemmän säätekijöiden sanelemana.
Hyviä puheenvuoroja tuli monesta suunnasta ja kalastajat näkevätkin tulevaisuuden hieman aiempaa valoisampana, myös lohen kohdalla. Jopa vetouistelijoiden edustaja oli löytänyt ammattikalastajien kanssa yhteisen vihollisen eli hylkeen. Ehkä vähitellen tietojen jakaminen eri lohta kalastavien ryhmien välillä auttaa kaikkia huomaamaan varsinaiset asiat joihin pitäisi yhteisesti vaikuttaa.
Alueellisten tilaisuuksien henki oli maltillinen ja rakentava. Ministeriön virkamiehet ja strategiatyöryhmä saivat hyvät eväät jatkaa työtä kohti kaikki osapuolet huomioivaa lopputulosta. Perinteiset ristiriidat oli jätetty taka-alalle, ja yhteisesti todettiin että lohta riittää ja merelle sopivat kaikki kalastajat. Nähtäväksi jää, miten alueiden yhteinen näkemys ja tahtotila muotoutuvat työryhmän päätöksiksi.