Liiton sääntömääräinen vuosikokous pidettiin 18.3. Lapinjärvellä ja etäkokouksena.

Kokous hyväksyi vuoden 2021 tilinpäätöksen. Tilinpäätös osoittaa 7 429,66 euron ylijäämää ja liiton oma pääoma on hyvällä tasolla, paras tilanne liiton historiassa. Hallituksen esitys vuoden 2022 toimintasuunnitelmasta hyväksyttiin kahdella lisäyksellä. Toimintasuunnitelmassa huomioidaan Ukrainan kriisin vaikutukset Suomen kalastukseen ja saimaannorpan suojelusta aiheutuvien taloudellisten vahinkojen korvaamiseen varattu määräraha tulisi tuplata.

Olavi Sahlstén valittiin uudelleen hallituksen puheenjohtajaksi. Hallituksen jäsen Markku Törrönen halusi luopua jäsenyydestä ja hänen tilalleen valittiin Paavo Törrönen Lappeenrannasta. Markku on toiminut liiton hallituksessa vuodesta 2004 lähtien. Muut hallituksen jäsenet valittiin uudelleen.

Kokous päätti myös tukea Punaisen Ristin katastrofirahastoa 500 eurolla Ukrainan kriisin uhrien auttamiseksi.

Toimijakohtainen kiintiöjärjestelmä arvioitu

Sääntömääräisten asioiden ohella käsiteltiin toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän väliarviointia ja järjestelmän mahdollisia muutostarpeita sekä MMM:n esittämiä siian kalastuksen säätelytoimia. Orian Bondestam maa- ja metsätalousministeriöstä esitteli ministeriön alustavia ajatuksia kiintiöjärjestelmästä ja siihen tehtävistä mahdollisista muutoksista. Luken arviointiraportti julkaistaan lähiaikoina ja alan kanssa keskustellaan vielä lähemmin asiasta.

Bondestam kertoi heti aluksi, että troolikalastuksen tuottavuus järjestelmän olemassaolon aikana on parantunut. Tämä tietenkin hyvä asia, mutta nyt tulokseen vaikuttaa valitettavasti muitakin asioita, kuten Ukrainan sota.

Väliarvioinnissa hyödynnettiin kalastajille suunnattua nettikyselyä, kalastajia ja muita asiantuntijoita myös haastateltiin aiheesta.

Kalastajien aloittamismahdollisuutta pidettiin kaikissa kalastusmuodoissa heikkona ja tulisi ehdottomasti pohtia sen parantamista silakan rysäkalastuksessa ja lohenkalastuksessa. On selvää, että troolikalastuksessa alkuinvestoinnit ovat suuria ja kynnys kalastuksen aloittamiselle oli korkea jo aiemminkin, mutta kynnys tuli ehkä vielä korkeammaksi, kun yrittäjän pitää vielä hankkia kalastettava kiintiö. Muutos rannikkokalastuksessa oli suuri, jopa suurempi kuin troolipyynnissä. Tätä on syytä pohtia jatkossa, esitti Bondestam.

Troolikalastuksen kohdalla kiintiökauppa on hänen mukaansa sujunut kohtuullisen hyvin, koska yrittäjien määrä on suhteellisen pieni ja yrittäjät tuntevat toisensa, ja kauppa hoituu helpommin. Rannikkokalastuksen kohdalla on enemmän ongelmia ja tässä olisi kehittämisen tarvetta eli kaupan edistämistä olisi syytä miettiä. Lohenkalastajilta on tullut palautetta, ettei kiintiöitä käytetä, istutaan niiden päällä ja myyjiä voi olla vaikeaa löytää. Saatavuuteen ja tiedonvälitykseen tulee paneutua, linjasi Bondestam.

Kalastajat pitävät myös suotavana sitä, että käyttöoikeudelle määritettäisiin arvo, jotta sitä voitaisiin käyttää paremmin lainan vakuutena. Pankit ovat kinnostuneita käyttöoikeuksien vomassaoloajasta, mikä on luonnollista. Kalastajat ovat tuoneet esille, että käyttöoikeusaika voisi olla 10–15 vuotta. Tällaisia kehitysehdotuksia raportista poimin, kertoi Bondestam.

Osastolla ollaan mietitty siirrettäviä käyttöoikeuksia ja niiden voimassaoloa. Nykyiset oikeudet ovat voimassa 2026 loppuun saakka. Voisi olla järkevää muuttaa tätä kohtaa laissa siten, että siirrettävät käyttöoikeudet olisivat voimassa toistaiseksi. Nämä voitaisiin säädöksellä vahvistaa päättyviksi 10 ja enintään 15 vuoden päästä.

Bondestam jatkoi, että väliarviossa tuli ilmi, että rysäkalastajat suhtautuvat kiintiöjärjestelmään troolikalastajia kriittisemmin, ja myös ELY-keskuksesta on tullut kritiikkiä siitä, että kymmenet pienet käyttöoikeudet aiheuttavat huomattavasti hallinnollista taakkaa ja tämä on uusien kalastajien kohdalla lisäkynnys alalle pääsylle. Tätä olisi syytä harkita. Kuten todettu, nykyiset käyttöoikeudet umpeutuvat 2026 lopussa, joten olisi nyt syytä miettiä, onko niitä syytä jatkaa. Tästä käynnistämme keskusteluja suoraan rysäkalastajien kanssa, jotta saadaan hyvä ja objektiivinen kuva näkemyksistä.

Bondestam kysyi, pitäisikö lakiin kirjata mahdollisuus varata pelagisista kiintiöistä tietty määrä kiintiövaihtoja varten. Nyt kaikki kiintiöt jaetaan kalastajille, eikä valtiolla ole valuttaa kiintiövaihtoja esim. lohta varten. Ainoa millä voimme vaihtaa on silli ja vähäinen määrä läntistä turskaa. Tämä pohdinta ei tullut väliarviosta.

Seuraavaksi Bondestam otti esille väliarvioinnissa esille tulleen kysymyksen lohenkalastajien osalta, että kiintiötä ei kalasteta, vaan se myydään järjestelmällisesti vuodesta toiseen, tai ei edes myydä. Tämä on ongelmallista, koska käyttöoikeuksien pitäisi mieluiten kulkeutua niille, jotka varsinaisesti harjoittavat kalastusta, ja uusille kalastajille.  On syytä pohtia, että pitäisikö vaatia, että osa kiintiöstä pitää kalastaa itse, eli tiukennettaisiin nykyistä vaatimusta joka sallii pelkästään kiintiön siirron toiselle. Käytössä olevassa kolmen vuoden seurannassa katsottaisiin, oletko kahtena vuotena kolmesta käyttänyt myös itse kiintiötä, ja jos et menetät kokonaan käyttöoikeuden tai puolet siitä.

Lisäksi harkitaan, että voitaisiinko kehittää sähköistä asiointia, jotta toimijat voisivat nähdä toistensa kiintiötiedot, kiintiön koko ja sen käyttämättömät osat. Nyt laki mahdollistaa vain, että nähdään vain toimijat, mutta ei kiintiötietoja. Tällainen välimuoto auttaisi kiintiön vaihtoa haltijoiden kesken, totesi Bondestam.

Bondestam piti tärkeänä, että näistä väliarvioinnin asioista keskustellaan.

Jari Setälä piti tiivistystä ja ehdotuksia jatkoaskeleiksi hyvinä. Tässä oli pohdittu ja löydetty tärkeät kohdat ja esityksetkin ovat sellaisia, mistä pitäisi keskustella. Setälä kertoi selvityksen taustoista ja prosessista, miten raportti syntyi.  Se pyrittiin kirjoittamaan niin, että kriittiset asiat hallinnolle nousevat esille. Tietyt asiat ovat poliittisesti arkoja aiheita, kuten lohen kevätrauhoitus, ja raporttiin on pyritty kirjoittamaan auki, miten näihin päätöksiin on päädytty.

Yksi asia mikä tuli troolikalastajien haastatteluissa esille oli kokonaiskiintiön valtava vaihtelu, ja voidaanko tähän vaikuttaa. Tämä olisi yksi asia, mitä pitäisi pohtia, koska yritysten investointien ja suunnittelun kannalta on kestämätön tilanne, että tapahtuu noin isoja muutoksia. Tämä liittyy toisaalta siihen, että jos mietitään vakuuksia ja käyttöoikeuksien arvoa, määrittely tulee hankalaksi, jos ei pystytä ennakoimaan mihin suuntaan kokonaiskiintiöt ovat muuttumassa.

Setälä kommentoi, että tämä oli hyvä esitys jatkokeskustelun pohjaksi ja korostimme arvioinnissamme avointa osallistuvaa keskustelua ja esimerkiksi rysien osalta on syytä kaikkien rysäkalastajien olla mukana, kun näistä asioista keskustellaan. Pyritään välttämään asioita, mitkä tuottavat ristiriitoja.

Ministeriön hyvin alustavia ajatuksia kommentoitiin useassa puheenvuorossa. Eräitä esityksiä pidettiin toteuttamiskelpoisina, mutta erityisesti rysäkalastuksen irrottaminen järjestelmästä ja sen vaikutuksia kokonaisuuteen pidettiin ongelmallisina. Jos järjestelmään tehdään muutoksia, niin se aina vaikuttaa toisiin yrittäjiin. Ristiriitoja elinkeinon sisällä ei pitäisi luoda. Tämä korostuu etenkin tilanteessa, jossa kokonaiskiintiö on hyvin pieni, kuten tällä hetkellä keskisen silakan osalta. Varmaan myös rysäkalastajien keskuudessa on erilaisia käsityksiä järjestelmän jatkosta.

Kalastaja Kari Heinikoski kommentoi kiintiövaihtoja varten tehtäviä varauksia, että hyvä olisi, että voitaisiin vaihtaa koska lohikiintiö voi mennä niin pieneksi. Heikki Salokangas jatkoi aiheesta, että olisi hyvä olla kauppatavaraa, eikä sen tarvitse kohdistua pelkästään loheen. Lohikysymys on paljon laajempi kuin kiintiöasia. Käsitykseksi jäi silloin kun kiintiöjärjestelmään lohelle suunniteltiin, että kiintiö riittää rajoitustoimeksi, mutta yllätys oli melkoinen, kun alkoi kova härdelli rajoitusten osalta ja tällä kiusataan ammattikalastajia. Meidät petetty, vaikka saavutettiin tavoitteet, kiintiötä on silti pienennetty. Salokangas osoitti kysymyksen Bondestamille, että mitenkä tämä nyt menee omasta mielestä, kun tänä vuonna kiintiö saatiin, mutta joko ensi vuonna onnistutaan kalastus tältä osin lopettamaan?

Bondestam ymmärsi hyvin kalastajien frustraation, ja on täysin totta, että kiintiötä olisi ollut vara nostaa ja ministeriön mielestä ICES:n neuvo sen myös mahdollisti. Ikävä kyllä komission näkemys oli erilainen ja oli täysi työ saada ylläpidettyä status quo. Jatkosta ei ole varmuutta.

Jordas jatkoi vielä lohen osalta, että vaikka tilanteeseen on jo totuttu, että mennään vuosi kerrallaan, on kestämätöntä, ettei tiedetä edes vuotta eteenpäin mitä tehdä. Yleistilanteeseen on pakko saada joku muutos.

Siian kalastuksen säätelyesitys lausunnolla

Seuraavaksi esillä oli Bondestamin alustus lausunnolle lähetetystä asetusmuutoksesta, jossa yleiseksi solmuväliksi tulisi siiankalastuksessa vuoden 2023 alusta alkaen 45 mm. Syynä on vaellussiian heikko tila ja näkyvissä kääpiöitymistä ja tätä trendiä pyritään katkaisemaan ja pyyntiin tulisi isompia siikoja. Suurin muutos tulisi olemaan Merenkurkussa, mutta Luke indikoi, että syksyllä voisi kalastaa paikallista siikaa tiheämmillä verkoilla. Tämä vaatisi kuitenkin vielä erillisen tutkimushankkeen käynnistämistä.

Keskustelussa tuotiin esille, että WWF on indikoinut, jos näihin muutoksiin ei ryhdytä, tehdään muutoksia kalasuositusten liikennevaloihin, keltainen punaiseksi, ja tästä on aiemmin syntynyt markkinahäiriöitä. Vaikka kuluttajat eivät välttämättä seuraa liikennevaloja, ovat kuitenkin keskusliikkeet portinvartijoina keskeisessä asemassa, hehän orjallisesti seuraavat WWF:n linjauksia muusta välittämättä.

Ministeriö on samalla ehdottamassa toimia halliurosten poistamisen osalta, koska hylkeet syövät yhtä paljon siikaa kuin kalastetaan, ja vaikka silmäkokoa suurennetaan, ei se auta koska hylkeitä on niin paljon. Ajatus on, että jos silmärajoitusesitys tehdään, on pakko tehdä myös hyljepalkkioesitys. Yritämme nostaa poistoavustuksia kustannuksia vastaaviksi, että saadaan halliuroksia vähennettyä. Myös hautaamiseen joudutaan vuokraamaan kaivureita, ja tähän tarvitaan enemmän rahaa kuten myös todistusten antamiseen. Myös karkottimien käyttöä pyritään kehittämään ja sulkemaan siian kutualueita esimerkiksi Iijoella. Mädinhankintapyynti on ollut suurissa vaikeuksissa hallien vuoksi.

Luken Setälä kommentoi heti, että olisi tosi hyvä, että karisiian osalta tehdään tutkimus ennen kuin päätös 45 mm tehdään. Tuntuisi järkevältä, että syksyllä voisi pyytää karisiikaa pienemmällä solmuvälillä. Myös Setälä muistutti, että vajaat kymmenen vuotta sitten oli todella turmiollinen kaupan reaktio WWF:n liikennevalojen muutokseen, ja vaikutti pitkään myös loheen. Heinikoski toi myös esille tilanteen, että Perämerellä ei talvikalastuksessa saa 45 mm verkolla yhtään siikaa.

Silmäkoon noston lisäksi, tuotiin esille heikot siikasaaliit. Mikael Lindholm kertoi, että Suomenlahden tilanne on tosi huono. Kolme vuotta siten alkoi pudotus, ja nyt vuosisaalis on käytännössä vain kymmeniä kiloja, kun se aiemmin oli tuhansia kiloja. Jotain on tapahtunut, pyydyksiä ei kannata pitää meressä, ja pitäisi selvittää mistä johtuu ja selvittää mikä mennyt pieleen. Onko istutuksia lopetettu, muutettu tai onko jotain muuta tapahtunut, ihmetteli Lindholm.

Puheenjohtaja Olavi Sahlstén jatkoi asiasta, ja kysyi, että rajoitetaanko myös vapaa-ajan kalastusta, johon Bondestam kertoi, että silmärajoitus koske kaikkia, ja pääosa vapaa-ajan kalastajien siikasaaliista saadaan verkoilla. Suomenlahden siian osalta hän toivoi Lukelta vastauksia siihen. Salokangas toi myös esille, että silmäkoon kasvattaminen on hankala juttu, koska kalastus kohdistuu myös ahveneen mitä ei saa 45 mm verkolla. Särähtää aina korvaan, että saalis kasvaa kun rajoitetaan, vaikka lohikiintiökin on koko ajan vain pienentynyt! Tieteestä ei hänen mielestään löydy perusteita silmäkoon kasvattamiselle. Pitäisi jo vihdoin ymmärtää, että hylje on ongelma eivätkä millimetrit.

Jordas kertoi vielä lopuksi, että Ruotsin tutkimuslaitos SLU julkaisi juuri arviot Itämeren kalakannoista, ja siinä siikakin oli mukana. Siinä todettiin, että siikasaalis oli 1 500 tonnia ja hylje kuluttaa 2 100 tonnia. Arviossa myös todettiin, että Perämerellä siikakanta on hyvässä tilassa, ja muualla kohtuullisella tasolla. Tämä oli ruotsalaisten arvio asiasta, ja syytä olisi meilläkin tutustua, minkälaisia arvioita on tehty toisella puolella Pohjanlahtea.

Hankalista aiheista huolimatta käyty keskustelu oli asiallista, ja tähän varmasti alustuksilla tähdättiin. Asiallisuus ei kuitenkaan auta elinkeinoa, ja kuin loppukaneetiksi Setälä ilmaisi jo vuosien, vuosikymmenten tarpeen, että elinkeinolle pitää saada pidemmän tähtäimen ajattelu. Helppoa se ei ole.

Kuvat: Markku Saiha