Tiukennuksia silakkakiintiöön kannatetaan, mutta EU-komission ehdotusta pidetään liian tiukkana.
Hallitus esittää, että vuoden 2024 Itämeren kalastuskiintiöistä päätettäessä silakan ja muiden kalalajien kiintiöiden tulee perustua tieteelliseen arvioon.
Hallituksen kannan pohjana on Kansainvälinen merentutkimusneuvoston (ICES) suositus pienentää Pohjanlahden silakkakiintiötä 21–39 prosentilla ja Itämeren pääaltaan 36–50 prosentilla.
Maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltu valtioneuvoston kanta komission ehdotukseen lähetettiin eduskunnan käsittelyyn 13. syyskuuta.
”Maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta käsittelevät ehdotuksen mahdollisimman nopeasti, samoin suuri valiokunta. Lopullista kantaa odotettaessa Suomi toimii tavoitteidensa saavuttamiseksi valtioneuvoston kannan pohjalta”, kertoo MMM:n Elinkeinokalatalousyksikön päällikkö Risto Lampinen.
EU-komissio esitti elokuun lopulla silakan kohdennetun kalastuksen kieltämistä kokonaan. Silakalle annettaisiin vain pieni kiintiö kilohailin kalastuksen ohessa saatavia sivusaaliita varten.
Komission kantaan vaikuttaa Itämeren kalakantojen hoitosuunnitelma, jonka varotasojen alle silakkakantojen koot ovat laskeneet.
Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden kantojen koot ovat pudonneet alemman varotason alapuolelle. Lisäksi Pohjanlahden silakkakannan koko on ensimmäistä kertaa alittanut ylemmän varotason.
Lampisen mukaan komissio ei ole aiempina vuosina soveltanut hoitosuunnitelman artikloja yhtä tiukasti.
Lisää aiheesta: Ministeri Essayah: ”Komission ehdotus silakan kalastuskiintiöstä ei ole perusteltu”
Suomessa komission kantaa on moitittu sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten sivuuttamisesta. Komission ehdottama kiintiö olisi kalastuselinkeinolle raju isku.
Luonnonvarakeskus Luken mukaan kaupallisen merikalastuksen saaliista 94 prosenttia oli viime vuonna troolilla avomereltä pyydettyä silakkaa ja kilohailia.
Uudessakaupungissa ja Porissa toimiva Perämeren Jää Oy harjoittaa silakan avomerikalastusta troolaamalla.
”Silakka on yrityksen pääartikkeli ja kaikki liittyy siihen. Jos komission kanta toteutuu, sata prosenttia toiminnoistamme menisi alas”, toimitusjohtaja Henri Lomppi kertoo.
Yritys työllistää syys–lokakuun vaihteesta juhannukseen kestävällä kalastuskaudella noin 25 henkilöä.
Varsinais-Suomen ely-keskuksen ylläpitämässä Kaupallisten kalastajien rekisterissä oli vuoden 2022 lopussa kaikkiaan 2 136 merialueen kalastajaa. Heistä päätoimisia oli 387.
Komission esityksessä luvataan tukea ammattinsa menettäviä kalastajia Euroopan sosiaalirahaston elinikäisen oppimisen ohjelman avulla.
Kalaa jalostava teollisuus olisi sekin pulassa ilman silakkaa.
Uudenkaupungin elinkeinojohtajan Jarkko Heinosen mukaan kaupungissa toimii ”muutamia” kalastus- ja kalanjalostusyrityksiä. Hänen mielestään komission ehdottaman kiintiön vaikutukset olisivat silti dramaattisia.
”Troolaritoiminta ja kalan jatkojalostus tyrehtyisivät. Jos silakkaa ei ole saatavilla, muukin kalanjalostustoiminta vaikeutuu.”
Noin puolet silakkasaaliista jalostetaan kalajauhoksi. Sitä käytetään esimerkiksi kasvatetun kalan rehuna.
”Silakan kalastuksen lopettaminen olisi kova isku kalansyönnille kokonaisuudessaan”, Heinonen sanoo.
Vuonna 2021 kalataloudessa toimi 1 765 yritystä, ja ne työllistivät 2 125 henkilötyövuotta. Kalanjalostusyritysten osuus kokonaisuudesta oli noin 40 prosenttia.
Uusikaupunki oli viime vuonna Suomen merkittävin kalasatama. Siellä purettiin maihin 16,1 miljoonaa kiloa kalaa. Merialueen kaupallinen kalansaalis oli kokonaisuudessaan 87 miljoonaa kiloa. Siitä yli puolet tuotiin maihin länsirannikon satamiin.
”Kalastuselinkeino ja jalostus painottuvat länsirannikolle, eli myös aluetaloudelliset vaikutukset osuisivat vahvemmin sinne”, kertoo Luken yliaktuaari Pirkko Söderkultalahti.
Länsirannikolta kalastusalukset suuntaavat useimmin Selkämerelle. Sieltä kalastettiin silakkaa kymmenen vuotta sitten jopa 100 miljoonaa kiloa vuodessa.
Viime vuoden saalis oli 57 miljoonaa kiloa, eli 60 prosenttia Suomelle asetetusta Pohjanlahden saaliskiintiöstä.
Itämeren silakkakannat vaihtelevat vuosittain ja alueittain. Vuosina 2021 ja 2022 Pohjanlahden kookkaat silakat olivat laihoja ja nälkiintyneitä. Talvella 2022–2023 nälkä kuitenkin hellitti ja kalat lihoivat normaalikuntoisiksi.
Suurten silakoiden vähäisyys ja arvio pienten määrästä olivat kuitenkin edelleen sellaisella tasolla, että Kansainvälinen merentutkimusneuvosto suositti kalastuskiintiön tuntuvaa pienentämistä.
Luken erikoistutkijan Jari Raitaniemen mukaan Itämeren pääaltaan silakkakanta on ollut noin 30 vuotta melko samanlainen.
”Turska on pitänyt silakka- ja kilohailikannat tasapainossa. 1970-luvulla Itämereen tuli useita hapekkaita suolapulsseja, mikä sai turskakannan voimistumaan. Kilohailikanta romahti, mutta silakkakanta pysyi vahvana. 1990-luvulla turskakanta romahti, kilohaili runsastui ja silakka väheni”, hän selittää.
Silakka ja kilohaili kilpailevat samasta ravinnosta. Merenpohjan hapettomuus heikentää turskakantoja, sillä turskanpoikaset eivät saa tarvitsemaansa ravintoa pohjasta.
”Hapettomat alueet vaikuttavat myös silakkaan enemmän kuin kilohailiin, joten nyt kilohaili on vienyt tilaa silakalta”, Raitaniemi sanoo.
Itämeren turskankalastus on rajoitettu käytännössä nollaan vuoden 2021 alusta alkaen, mutta kanta ei ole siitä huolimatta lähtenyt Raitaniemen mukaan elpymään.
Lähde: Maaseudun Tulevaisuus 22.9.2023