Kesäpäivä Tampereella

Kalastuselinkeinon kesätapahtuma järjestettiin tällä kertaa 29.8. Tampereella. Tilaisuus oli suunnattu kalastusyrittäjille ja rakentui kolmen ajankohtaisen teeman ympärille. Paikalle oli saapunut reilut kaksikymmentä alan ammattilaista.

Tilaisuuden avasi liiton puheenjohtaja Jarno Aaltonen. Hän muisteli aluksi viime vuoden vastaavan tilaisuuden tapahtumia, ja silloin oli koko silakan kalastuksen jatko uhattuna. Paikalle oli saapunut paljon troolareiden omistajia ja miehistöä, ja kaikki olivat huolestuneita. Aaltonen toivoi, että nyt päästäisiin hieman positiivisemmalta pohjalta kehittämään elinkeinoa. Tässä voidaan puheenjohtajan mielestä mennä vain eteenpäin. Lohivuosi oli huono eikä silakkasaaliitkaan ole olleet kovin hyvällä tasolla. Sää on ollut mitä on, vesi lämmintä, ja tämä on selvästi näkynyt myös saaliissa, summasi Aaltonen.

Tilaisuuden avauksen jälkeen esiteltiin Kalastuksen kehittämisohjelma KaKe, ja siitä kertoi ohjelman vetäjä Timo Ruokonen, Luke. Hänen työpisteensä on Jyväskylässä ja sisävedet ovat olleet hänen työalueenaan aiemmin. Ohjelman suunnittelu alkoi vuosi sitten keväällä ja mukaan on yritetty nostaa alalta tulleita teemoja ja niitä pyritään ohjelmassa edistämään. Päätavoitteena on parantaa kotimaisen kalastuksen kannattavuutta kestävästi ja lisätä luonnonkalan tarjontaa kuluttajille ja jalostukseen. Laadukasta kotimaista luonnonkalaa kestävästi jalostukseen ja ruokapöytiin on teema, ja taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys takaa kalan saatavuuden tulevaisuudessakin. Toiminta on verkostomuotoista ja LUKE koordinoi hanketta ja partnereita sekä yhteistyötahoja on useita. Pallo heitetty kentälle, totesi Ruokonen.

Ohjelmaan on luotu neljä työpakettia, jotka ovat Vihreä siirtymä, Tietopohjainen kalavarojen ja kestävän kalastuksen hallinta, Pyydys- ja kalastusteknologian kehitys ja Hylkeiden ja lintujen aiheuttamien haittojen vähentäminen. Ruokonen esitteli tiiviisti näiden pakettien taustoja ja pääkohteita. Kalastuksen vihreä siirtymän osalta suunniteltuja toimia ja teemoja ovat tilannekuvan luominen, kalastajien energiakäyttö ja uudet ratkaisut kuten pilottiveneen suunnittelu, mitä infraa tarvitaan ja mitä kaikki maksaa. Alustavia tiedusteluja on tehty, mutta näissäkin asioissa ollaan vasta alkuvaiheessa, luonnehti Ruokonen.

Tietopohjainen kalavarojen ja kestävän kalastuksen hallinnan kohdalle suunniteltuja toimia ja teemoja ovat kalakantojen kuten kuhan ja muikun kalastuksen kestävyys, kalastuksen ohjaus sekä lupapolitiikka, kaupallisten kalastajien yrityskoulutus sekä konfliktien ratkaisu ja sosiaalinen kestävyys.

Pyydys ja kalastusteknologian kehityspaketin suunniteltuja toimia ja teemoja ovat pyydysteknologian kehittäminen, lajittelu, lopettamis- ja jäähdytysratkaisut, logistiikka- ja perkuukoneratkaisut sekä avomerikalastuksen kehittäminen.

Hylkeiden ja lintujen aiheuttamien haittojen vähentämisen paketti tähtää mm. hyljekarkottimien käytön siirtämiseen paikallistasolle, uusien karkotinratkaisujen selvittämiseen ja merimetson vahinkojen vähentämiseen.

KAKE tekee tiivistä yhteistyötä muiden ohjelmien ja kansallisen kalatalousverkoston kanssa. Läpileikkaavista teemoista KaKe:n vastuulla on myös digitalisaation koordinaatio. Kalastajat, jalostus ja kalastusoikeuksien omistajatahot ovat keskeisiä sidosryhmiä partnereiden lisäksi, Summasi Ruokonen ja kertoi, että ohjelmalla on kotisivu, mistä löytyy päivittyvä kehittämissuunnitelma (Kalastuksen kehittämisohjelma – Meri- ja kalatalous (merijakalatalous.fi)).

Ruokosen esitys löytyy täältä (pdf)

Energiasiirtymä ja vaihtoehtoiset polttoaineet oli Antti Kytölän, Luke, aiheena. Kartoitustyö on nyt käynnissä ja parhaillaan selvitetään, mitä vihreitä polttoaineita on ja mitä infraa ne vaativat. Kalastajien näkemyksiä kuullaan ja selvitetään mahdollisuudet siirtyä uusiin polttoaineisiin. Nykyisin aluksissa käytetään lähes yksinomaan dieseliä ja perämoottoreissa bensiiniä. Tavoite kalastuksen energiasiirtymän kohdalla on, että päästöjä on laskettava 2030 mennessä 30 %, selvitti Kytölä. Aluksi on siirtymävaihe, ja nyt selvitetään mitkä ratkaisut ovat mahdollisia. Säästöjä voi tulla perusylläpidossa ja huollosta. Polttoaineen kulutuksen tarkkailu sisältäen ajomatkojen optimoinnin, paikkatietojen käyttö kalojen tehokkaampaan paikantamiseen ovat mahdollisia säästökohteita, jatkoi Kytölä.

Tulevaisuuden mahdollisuuksia on sähkö, mitä on jo laajasti hyödynnetty ja sillä on mahdollista tuottaa päästötöntä energiaa. Sähkö on kuitenkin kallis alkuinvestoinnin osalta, ja akut vievät tilaa ja latausinfra puuttuu satamissa. Biodiesel käy jo nykyisiin moottoreihin ja jakeluinfra on olemassa. Se aiheuttaa vähemmän päästöjä, mutta hinta on korkea ja energiatehokkuus on perinteistä polttoainetta pienempi. Ongelmia mm. polttoainetankkien kasvustoista ja levä aiheuttaa käyntihäiriöitä koneissa, kertoi Kytölä.

Esityksessä selvisi myös, että vaihtoehtoja on useita. Nesteytettyä maakaasua voidaan kuljettaa ja varastoida helposti, mutta se on tuontitavaraa ja hinta on korkeampi. Ammoniakkia poltettaessa ei synny hiilidioksidia, mutta on se erittäin myrkyllinen ja tuotannossa kuitenkin syntyy paljon CO2-kaasua eikä tuotantoa ole Suomessa. Metanoli on yksi vaihtoehto ja Suomi tuottaa sitä jo nyt, ja nykymoottoreissa voidaan hyödyntää metanolia ja biometanolia, mutta palamisessa syntyy hiilidioksidia. Vety on vähäpäästöisin vaihtoehto, kolminkertainen polttoarvo bensaan verrattuna, mutta teknologia on kehitysvaiheessa ja varastointi täytyy tapahtua -254 asteessa, minkä vuoksi vety ei sovellu pieniin aluksiin.

Sisävesillä mahdollisuudet ovat vielä rajallisemmat, koska alukset ovat pienempiä. Siellä on kaksi mahdollista vaihtoehtoa, sähkö ja biodiesel. Ennuste kuitenkin on, että diesel ja bensa tulevat olemaan käytössä vielä vuosia. Biopolttoaineiden käytön lisääminen fossiilisten rinnalla voi tukea päästöjen laskua, ja jonkinlainen hybridimalli voisi toimia, lopetti Kytölä.

Kytölän esitys löytyy täältä (pdf)

Aiheesta syntyi vilkas keskustelu ja todettiin, että nykyinen aluskantamme on todella vanhaa, eikä ulkomailta välttämättä enää saada meidän olosuhteisiimme sopivia aluksia, joten kokonaan meidän olosuhteisiimme suunniteltuja uusia aluksia tarvitaan. Pelkkä moottorin vaihto ei riitä.

Kytölän esitys löytyy täältä (pdf)

Risto Lampinen, MMM, kommentoi, että vihreä siirtymä voisi antaa uuden perusteen ja tuoda mukanaan mahdollisuuksia, eli yleisiä vihreän siirtymän rahoja voidaan suunnata kalastukseen. Suomi on myös ehdottanut, että seuraavan kalastusrahaston säännöt olisivat sellaiset, että tarvittavat investoinnit aluksiin olisivat mahdollisia. Yrittäjän on tässä tilanteessa ymmärrettävästi tosi hankalaa tietää, mitä pitäisi tehdä. Tästä syystä on keskustelu tärkeää, huomautti Lampinen. Kalastuksen energiasiirtymästä enemmän SAKL:n esiselvityksessä, mihin on linkki https://sakl.fi/esiselvitys-kalastusalusten-uusista-vahapaastoisista-energiaratkaisuista/

Risto Lampinen jatkoi varsinaisella aiheella silakankalastuksen skenaariotyö – jatkotoimet, MMM:n alustavat ajatukset toimenpiteistä silakan arvoketjun kehittämiseksi ja lokakuun kiintiöpäätökset – miten valmistelu etenee?

Silakankalastuksen skenaariotyötä ja sen perusteella maa- ja metsätalousministeriön esittämät toimenpiteet on esitelty joukolle yrittäjiä jo kesäkuussa ja kommenttejakin pyydetty, ja koska niitä ei juuri tullut, päättelen, että keskeiset asiat olivat mukana, aloitti Lampinen. Luken laatima silakan kalastuksen skenaarioraportti julkaistaan myöhemmin, mutta on tässä ministeriön toimenpide-esitysten pohjana.

Tavoitetila on, että nyt keskitytään toimintaedellytyksiin. Ala toimii markkinataloudessa, mutta toimintaedellytykset eivät ole kaikilta osin tyydyttävät. Huoltovarmuustyössä on todettu edellytys, että meillä on kannattava ja ilman suoria tukia toimiva elinkeino.

Nykytilan suurimmat haasteet ovat tarve erityisesti alusinvestoinneille ja tämä on väistämättä edessä. Alan kyky investoida on rajallinen, ja hallinnon välineet tukea erityisesti kalastuksen investointeja ovat myös rajalliset. Nämä resurssit on syytä panostaa taloudellisen kyvykkyyden parantamiseen ja markkinalähtöiseen toimintaan, jotta ala pystyisi tekemään tarvittavat investoinnit ja hallinto antamaan tukea niiden toteuttamiseksi, linjasi Lampinen.

Hän jatkoi, että silakan arvoketjuun vaikuttavien toimenpiteiden osa-alueiden arvoketjun eri osien kuten alusten uudistaminen, uusien tuotteiden kehittäminen, uusien markkinoiden kehittäminen ja viennin edistäminen, laadun parantaminen ja arvon nostaminen ovat suuresti riippuvaisia skenaarioiden toteutumisesta. Kalakannan tila ja tieteellinen neuvo, ja tavoite että se perustuu oikeaan ja ajantasaiseen tietoon. Tätä voidaan parantaa silakkakantoja koskevan riittävän tutkimustiedon keräämisellä ja aktiivisella osallistumisella tieteellistä neuvoa koskevaan valmisteluun ja päätöksentekoon. Näyttää siltä, että tiede menee laidasta laitaan vuodesta toiseen, ja komissio päättää miten päättää. Kiintiöiden koko on keskeinen asiaa, kun mietitään silakkaan tukeutuvan elinkeinon tulevaisuutta. Tavoitteena on, että EU asettaa kalastusmahdollisuudet oikeaan ja ajantasaiseen tietoon ja tieteelliseen neuvoon. Mietinnässä on, että pitäisikö pyrkiä Pohjanlahden silakkakiintiö vakauttamaan eli vaikka neuvonanto olisikin suuempi, ei mentäisi tiettyjen rajojen yli. Tällä pyrittäisiin vakauteen. Hän esitti samalla osallistujille kysymyksen, saadaanko kalastustoimimaan, jos silakkakiintiö olisi 70–100 tuhatta tonnia?

Osallistujat olivat hyvin hereillä ja keskustelua syntyi siitä, pystytäänkö tuota määrää nykytilanteessa kalastaa. Esitettiin, että minimi olisi hyvä olla, ettei kiintiö putoaisi koskaan nollaan. Esille nousi myös haarukka 60–80 mikä voisi olla lähellä optimia Pohjanlahden osalta. Markkinat kyllä vetäisivät, mutta silakkaa ei saada enempää kalastettua, kuului yksi kommentti.

Lampinen jatkoi toteamalla, että silakan skenaariotyö on osoittanut, että arvoketjusta ei voi puhua, jos saalismäärä jää kovin pieneksi. Kysymys on myös siitä, että ovatko silakkakannat menossa mm. ilmastosyistä alas. Infra eli kalasatamaverkosto ja logistiset ratkaisut ovat myös riippuvaisia eri skenaarioiden toteutumisesta. Kattavaa silakankalastuksen satamaverkkoa emme pysty ylläpitämään nykyisellään ja nyt pitää miettiä, mitä investointeja tehdään.

Niukkuutta jaossa

Lampinen toi myös esille, että silakkaskenaariotyön tuloksena täytyy miettiä, miten priorisoidaan, mitä viedään eteenpäin ja saadaan arvoketjun tilannetta parannetuksi. Silakka huomioidaan huoltovarmuuskysymyksissä ja mahdollisesti harkitaan tukia vaikeuksissa oleville yrityksille.

Faktoihin perustuva viestintää on edistettävä, jotta kalastus ei ole uhka kuten monet kansalaiset asian nyt näkevät. Media kertoo, että silakat loppuvat ja näin tunnutaan asia ymmärrettävän. Oletusarvo näyttää olevan, että meillä vain hyödynnetään ja jätetään jälkeen rauniot. Tämä on yksi suurimmista haasteista, vaikka käytännön asioiden hoidossakin olisi töitä, eikä vain median väärien tietojen oikaisussa, tuumi Lampinen.

Tavoitteena on myös, etteivät suunnitteilla olevat uudet meren käyttömuodot ja rajoitukset uhkaa kalataloutta. Tavoitetta edistetään osallistumalla proaktiivisesti merialuesuunnittelun ja esimerkiksi ennallistamista koskevaan valmisteluun. Edelliset toimenpiteet sisällytetään kotimaisen kalan edistämisohjelman toteuttamissuunnitelmaan sisään tai omana osanaan. Se on selkäranka koko silakankalastukselle ja ansaitsi sijansa suunnitelmassa.

Tulevaisuuden skenaarioista ja toimista siirryttiin nykytilanteeseen ja ensi vuoteen. Vuoden 2025 kiintiöiden valmistelussa on ollut ehkä yllättävää, ettei ollut yllätyksiä ja komissio pitäytyy 26.8. antamassa ehdotuksessaan ICES:n tieteellisessä neuvossa. Turskan sivusaaliin kiintiömäärä hieman huolestuttaa, koska esimerkiksi turskaa voi tulla silakankalastuksen sivusaaliina ja jos kiintiötä ei, ole kalastus loppuu. Pääaltaan silakkakiintiö nousee, mutta kilohailin lasku tuo monelle ongelmia ja lohen vapaa-ajan kalastuksen kielo ei varmasti tyydytä muita maita. Pohjanlahden silakan neuvo tulee vasta 16.9 ja nyt on tihkunut tietoa, että silakan tilanne olisi parantunut, mutta parempi on odottaa lopullista tietoa, summasi Lampinen.

Väliohjelmana oli entinen puheenjohtajan, liiton kunniapuheenjohtajan Olavi Sahlsténin muistaminen liiton ja hallituksen taululahjalla, missä esitellään kalastajan arkea ja ympäristöä. Olavi on ollut edistämässä monta merkittävää asiaa, muun muassa toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän luomista. Liiton talous on myös saatua vakautettua.

Reilut kaksi tuntia tiivistä asiaa ja keskustelu jatkui kahvin parissa ennen kuin Lampinen jatkoi aiheesta EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontajärjestelmä – kansallinen toimeenpano. MOT – saalisarvion sallittu poikkeama. Tekniikastako apua?

Lampinen aloitti paljon puhuttavan aiheen toteamalla, että kansallisen kalastuksen, kalakaupan ja kalastuksenvalvonnan järjestelmä täytyy miettiä ensin. Aikataulu on tiukka, jotta laki pitää saada lausunnolle viimeistään ensi vuoden maaliskuussa, jotta ensi vuoden syksyksi saadaan laki voimaan. Viimeksi lainvalmisteluun lähdettiin takamatkalta, mutta nyt ollaan jo liikkeellä ja voidaan miettiä, miten laki toimii käytännössä. Tämän vuoden tavoite on saada ensimmäinen versio loogisesti toimivasta kustannustehokkaasta kokonaisjärjestelmästä, ja vuodeksi 2025 lopullinen versio valmiiksi. Vuoden 2026 painopiste on järjestelmien ja työkalujen rakentamisessa.

Lampinen kertoi, että YKP-kalastuksenvalvonnan uudet velvoitteet tarkoittavat tiukennuksia mm. saalisarvion sallittuihin poikkeamiin. Sähköinen saalisilmoitus tulee ja alusten liikkeiden seuranta toteutetaan myös rannikkokalastuksessa, ja kalatuotteiden digitaalinen jäljitettävyys kaikella kalalle sekä paljon muita pienempiä velvoitteita, muistutti Lampinen.

Rannikkoveneiden seuranta tulee koskemaan kaikkea kalastustoimintaa rekisteröidyllä veneellä. Tuleva sähköinen ilmoitusjärjestelmä tulee, mutta sen täytyy toimia kaikkien kannalta eikä keskeneräistä järjestelmää oteta käyttöön. Kun järjestelmä saadaan toimivaksi, ei kukaan halua palata paperisiin lomakkeisiin. Tähän kuitenkin varataan riittävä siirtymäaika, ja ymmärrän että joillekin on iso hyppäys ja koulutustakin on luvassa, vakuutti Lampinen. Työryhmät asetetaan toivottavasti pian, ja ryhmän sihteeriksi on lupautunut ELY:n kalastusmestari Niklas Ulenius.

Saaliin ennakkoarvioinnista syntyi vilkas keskustelu ja useammalla suulla todettiin, että kiintiöimättömien lajien velvoite on mahdoton. Lampinen tunnisti ongelman, ja kertoi, että näitä asioita ratkotaan perustettavissa työnyrkeissä, jotta käytännön tilanteita voidaan arvioida. Keskeinen tavoite on rakentaa saalisilmoitusjärjestelmä niin, että se on mahdollisimman yksinkertainen. Tällä hetkellä tavoitteena on, että joko konenäköön tai/ja eDNA-menetelmiin (toteutetaan vesinäytteestä kalamassasta) perustuen troolareilla voitaisiin määritellä ilman manipuloinnin mahdollisuutta saaliin suuruus ja lajisuhteet niin tarkasti, että kyseinen tieto seuraisi koko ketjun ajan ennakkoilmoituksesta lähtien. Tämä hanke on käynnissä, ja tässä on ajateltu ensin toteuttaa järjestelmä trooli- ja rysäkalastuksessa, ja rannikkopyyntiin tulevat omat mallit. Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, mutta tällä varmistetaan saaliskoostumus ja määrä, eikä sitä kukaan pääse manipuloimaan, ja näin vältetään sanktiot. Laitteiston yksikköhinta voisi olla noin 8 000 euroa ja kun tämä toimii, satamissa ei tarvittaisi erillisiä punnitusjärjestelmiä ja tiedot siirtyvät suoraan saalisilmoituksiksi.

Katseet siirtyivät saaliiden valvojaan, ja Niklas Ulenius kommentoi, että meidän kalastuksen suurin haaste on, että lajeja on paljon. Tähän saakka on välitetty vain kokonaismäärästä ja tätä on harjoitettu vuodesta 2016 saakka. Ulenius kehotti edelleen punnitsemaan omat näytteet, ja kun se tehdään huolella, ovat valvonnan näytteet samanlaisia. Tiedossa on, että rysäkalastuksessa on haasteita.

Lampisen esitys löytyy täältä (pp)

Ministeriön Risto Lampinen onnistui vilpittömyydellään vakuuttamaan pääosan yrittäjistä, että töitä elinkeinon eteen tehdään myös hallinnossa. Uuden eDNA – näytteenottoon perustuva määritys ja seuranta olisi iso askel eteenpäin niin saaliin määrän ja laadun, kuin myös valvonnankin järkeistämiseksi. Ajatusta perusteli myös puheenjohtaja Aaltonen kertomalla, että ennen esimerkiksi verinäytteitä varten tarvittiin monta putkea, nyt tippa sormenpäästä riittää, kun laitteet ovat tarkkoja.

Sää Tampereella oli kesäisen lämmin, mutta keskustelu sisätiloissa loi varmasti uskoa, että monissa huolestuttavia piirteitä omaavissa muutoksissa päästäisiin kuitenkin myös elinkeinon kannalta järkeviin lopputuloksiin. Tällainen avoin keskustelu yrittäjien, edunvalvojien että hallinnon kesken täytti paikkansa ainakin tänä kesäpäivänä.