Suomen Ammattikalastajaliiton hallituksen kesäkokous järjestettiin Turussa 2.-3.9.2021. Ennen varsinaisen kokouksen alkua kalatalouspäällikkö Okku Kalliokoski kävi kalataloushallinnon ajankohtaisia asioita läpi ja Luken erikoistutkija Jari Raitaniemi esitteli ICES:n vuoden 2022 neuvonantojen pohjalla olevia kalakanta-arvioita.
Valvonta-asetus ja lohimerkit herättivät keskustelua
EU:n valvonta-asetuksen muuttaminen tuli kesällä kommenteille ELY-keskusten virkamiehille. Kokonaisuus on erittäin laaja, ja sillä on paljon vaikutusta ELY-keskusten tekemiseen. Näkemykset asetuksesta on nyt annettu eteenpäin ministeriölle, ja neuvottelut jatkuvat EU-tasolla. Kalliokoski totesi, ettei usko asetuksen tulevan ensi vuoden alusta voimaan. Valvonta-asetus oli myös SAKL:n hallituksen asialistalla myöhemmin päivällä ja liitto suhtautui hyvin kriittisesti lisääntyvään byrokratiaan.
Lohen kalastukseen liittyvät kansalliset lohimerkit herättivät myös keskustelua. Osa näkee lohimerkit turhana muoviroskana ja lisätyön aiheuttajana. Niiden tilaaminen ja postitus on myös ELY-keskuksille suuri ponnistus. Kalliokoski kertoi, että hallinto on halukas kuulemaan kalastajien näkemyksiä merkeistä: voisiko kenties lukumäärän ilmoittaminen ennakkoilmoituksen yhteydessä riittää?
Muita esille tulleita asioita olivat kaupallisten kalastajien rekisteröintien isompi uusimiskierros, joka on edessä tulevana talvena. Kalastajille lähetetään Kalliokosken mukaan loka-marraskuussa asiasta muistutus. Uusintahakemuksia odotetaan noin 2000 kappaletta.
Kalliokoski esitti myös hallinnon nöyrän toiveen siitä, että tämän syksyn hylje- ja merimetsokorvauksia haettaisiin sähköisesti käsittelyn nopeuttamiseksi.
Uusi tukikausi alkamassa
EMKR-tukikausi päättyi virallisesti 2020, mutta tukikauden jäljellä olevia varoja on vielä mahdollista hakea. Suuri osa jäljellä olevasta tuesta menee tämän vuoden hylje- ja merimetsokorvauksiin, joiden haku on nyt käynnissä. Uuden tukikauden Hyrrä-haut käynnistyvät alkuvuodesta 2022. Ensi vuonna haku onnistuu ainoastaan sähköisen järjestelmän kautta, eli paperisia hakemuksia ei oteta lainkaan vastaan.
Kalliokoski kertoi myös kansalliseen EMKVR-lain tilanteesta. EU-lainsäädännön viivästyminen on vaikuttanut prosessiin ja sen aikatauluihin. Hallitus antoi lakiesityksen eduskunnan käsittelyyn 2.9.2021. Kansallisen asetuksen suunnittelua valmistellaan ja se hyväksytään tammi-helmikuussa 2022.
Toimintaohjelman palauteversio on tällä hetkellä kommenteilla EU:n komissiossa. Lausuntokierrokselle se lähtee lokakuussa, ja se olisi tarkoitus hyväksyä joulu-tammikuussa. Kalliokoski sanoi, että aikataulu on optimistinen, eikä välttämättä päde. Suurin ero uuden kauden varoissa verrattuna edeltävään koskee kalasatamia ja purkupaikkoja, joihin ollaan varaamassa huomattavasti vähemmän rahaa kuin aiemmin. Uusien kalastajien tukemiseen on puolestaan varattu enemmän rahaa.
Muitakin eroja edelliseen ohjelmakauteen on. Nykyisessä EU-asetuksessa on lista tukikelpoisista asioista ja toimista, ja kaikki listan ulkopuoliset hankkeet ovat tukikelvottomia. Nyt jäsenvaltiot määrittelevät tavoitteet, jotka hyväksytetään komissiolla, ja jäsenvaltio voi sitten itse määrittää tukikelpoiset toimet. Asetuksessa määritellään ainoastaan tukikelvottomat toimet. Tämän käytännön pitäisi mahdollistaa tuen saamisen myös sellaisiin toimiin, joita ei asetuksen valmisteluvaiheessa ole tultu ajatelleeksi.
Kalliokoski kommentoi sitä, että jatkossa tukea voisivat hakea myös muut kuin I ryhmään kuuluvat kaupalliset kalastajat. Tuki ei välttämättä ole enää uudella ohjelmakaudella sidottu I ryhmään kuulumiseen, mutta Kalliokoski vakuutti, että ELY-keskukset tekevät jatkossakin päätöksiä kalastuksen ammattimaisuuteen perustuen.
KHS-kuulumiset puhuttivat
Vesialueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmista keskusteltiin paljon. Kalastuslain 35 pykälä velvoittaa käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatimiseen. Kalliokoski kertoi, että suunnitelmien teko on alueilla vielä hyvin kesken. Yhdeksän alueellista yhteistyöryhmää on perustettu vuosille 2021-2026. Käyttö- ja hoitosuunnitelmaluonnokset käsitellään yhteistyöryhmissä ennen ELY-keskuksen hyväksyntää. Aikataulu suunnitelmien hyväksymiselle on syksystä 2021 kevääseen 2022. Suunnitelmat hyväksytään enimmillään 10 vuodeksi.
Käyttö- ja hoitosuunnitelmiin liittyy olennaisesti myös kalatalousviranomaisen myöntämä kaupallisen kalastajan alueellinen kalastuslupa eli nk. ELY-lupa. ELY voi myöntää luvan, mikäli käyttö- ja hoitosuunnitelmassa alue on arvioitu kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvaksi ja “kalakantojen tila mahdollistaa niiden hyödyntämisen kaupalliseen kalastukseen”. Kalliokoski totesi, että tämä ehto on viranomaisen kannalta hyvin kimurantti, eikä vielä ole selvää, miten ELY-keskus voi todeta ehdon täyttymisen. Jos lupa myönnetään, sille täytyy määritellä korvaus, jonka arviointi voi Kalliokosken mukaan osoittautua riitaisaksi aiheeksi. Koordinointia eri alueiden välillä tarvitaan, jotta viranomainen ja asiantuntijat tulkitsevat ehtoja samalla tavalla eri puolilla Suomea.
Suunnitelmat ja se, millä perusteella vesialue määritellään kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvaksi, herätti paljon keskustelua. Esille nostettiin esimerkiksi kysymys poikkeusluvista, joita on myönnetty kuoreen pyyntiin jokisuistoihin. Jos alue olisi määritelty ei-soveltuvaksi alueeksi, voisiko sinne silti saada poikkeusluvan? Kalliokoski totesi, että hän näkisi poikkeusluvan menemän KHS:n yli, mutta varmuutta asiasta ei ole. Kalliokoski myös vakuutti, ettei alueita voi mielivaltaisesti merkitä ei-soveltuviksi, vaan se tulisi aina perustella hyvin.
Järjestöjen mahdollinen valitusoikeus kalastuslain perusteella tehtävistä päätöksistä mietitytti myös. Kalliokoski sanoi itse näkevänsä mahdollisena, että järjestöt voisivat valittaa päätöksistä, mutta muistutti, että asiaa koordinoi kokonaisuudessaan ministeriö. Hän lisäsi, että kokonaisuus käyttö- ja hoitosuunnitelmineen ja lupineen ei tule olemaan syntyessään valmis, ja erimielisyyksiä on varmasti luvassa. Yhteistyö ja keskustelu hallinnon, alueiden, kalastajien ja muiden eri tahojen välillä tulee tarpeeseen.
Silakan tilanne etelässä vaikuttaa täälläkin
Jari Raitaniemi esitteli tutkimustietoa kalakantojen tilasta vuonna 2020 sekä ennusteita siitä, miten kannat kehittyvät 2021-2022. Tätä tietoa ja ennusteita käytetään ICES:n suosituksia tehdessä, ja EU:n kalastusneuvosto puolestaan tekee kiintiöpäätökset suosituksiin nojaten.
Kalakantojen tilaa tutkitaan muun muassa kaikuluotauksin sekä koetroolauksin. Raitaniemi esitteli turskan, kilohailin ja silakan tilannetta eri merialueilla. Kun kutukannan koko alittaa tietyn tason (MSY Btrigger), kalastukseen tulee tiukkoja rajoituksia. Arviot kutukannan kehityksestä ovat vuosien mittaan muuttunut, kun tutkimusaineistoa tulee lisää. Myös arviointiin käytetty malli vaikuttaa.
Selkämerellä on kaikuluotauksien perusteella kookkaita silakoita vähän, pieniä puolestaan on runsaasti. Nähtäväksi jää, miten pienten silakoiden kutu onnistuu: koetroolinäytteissä Selkämeren silakat ovat olleet kovin laihoja.
ICES:n kiintiösuositus vuodelle 2022 on 111 345 tonnia (kokonaissaalis). Raitaniemi totesi, että turvallisen saalistason laskeminen on Pohjanlahden silakalla vaikeaa. Jotta isoja silakoita saataisiin, kalastuksen täytyy olla riittävän voimakasta, jotta ravintokilpailu ei kutista silakoiden kasvua. Samaan aikaan kalastuksen täytyy jättää mereen riittävästi silakoita kasvamaan. Vuosiluokkien koon vaihtelu hankaloittaa entisestään laskelmien tekoa.
Pääaltaan ja Suomenlahden silakan osalta suurimmat tiheydet ovat Suomen lähellä. Koko alueella kutukannan koko on kuitenkin alittanut MSY Btrigger -tason, minkä takia ICES suositti kiintiön pienentämistä. Keskustelua heräsi siitä, että miten on mahdollista, että silakkaa on Suomessa hyvin, mutta kiintiöitä samaan aikaan pienennetään. Raitaniemi selitti, että kiintiöalue ulottuu pitkälle etelään, ja eteläisten alueiden heikompi tilanne vaikuttaa kiintiöihin merkittävästi. Tämä herätti pohdintaa siitä, pitäisikö kiintiöalueita palastella pienemmiksi.
Kilohailia hyvin, turskaa ei
Kilohailin osalta kanta on pysynyt MSY Btrigger -tasoa suurempana, mikä mahdollistaisi kiintiön noston. Suurella kilohailikannalla olisi myös negatiivisia vaikutuksia muihin kaloihin: mitä enemmän kilohailia, sitä ahtaammalle silakka joutuu. Kilohailit vaikuttavat myös lohiin. Jos lohilla on ravintona liikaa kilohailia, niiden tiamiinitasot romahtavat ja liha vaalenee ja mätimunat kuolevat ennen kuoriutumistaan tai lohen poikaset kuolevat pieninä.
Turskan kanta on edelleen heikossa tilassa. Etelän heikompi silakkakanta on johtanut siihen, että turskalla on etelässä heikosti ravintoa. Silakkakannan nousu eteläisillä alueilla auttaisi siis myös turskakantoja. Myös mahdollinen suolapulssi helpottaisi tilannetta. Loiset kuten turskamato eivät auta tilannetta, mutta ne eivät kuitenkaan ole ainoa syy ongelmaan: turskamatoa esiintyy myös esimerkiksi Ahvenanmerellä tavattavissa isossa turskassa. Nälkiintyneet kalat eivät selviä madosta samalla tavalla vaan kuolevat ennen pyyntikoon saavuttamista.
Raitaniemi totesi, että tilanne on haastava. Kiintiöitä joudutaan pienentämään samalla, kun kotimaista kalaa pitäisi saada pöytään enemmän ja alalle pitäisi houkutella nuoria. Hän myös muistutti, että tarkkojen arvioiden teko ei ole helppoa, mutta ne on silti tehtävä.