Kalatalouden Innovaatiopäivät järjestettiin 4.-5.11.2021 Vantaalla. Tapahtuman teemana oli tällä kertaa Kotimaisen kalan edistämisohjelma.
Kaksipäiväisen tapahtuman avasi perinteiseen tyyliin MMM:n elinkeinokalatalousyksikön päällikkö Risto Lampinen. Hän kertoi, että on mukavaa, että pahin korona on ohi, ja ihmisiä sali täynnä. Kotimainen kala on tärkeä aihe ja kaikki näiden tiiviin ohjelman päivillä kietoutuu tämän teeman ympärille. Molempien päivien moderaattorina toimi sujuvaan tyyliinsä Jussi Eronen.
Varsinaisen ohjelman aloitti maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä esittelemällä käynnistymässä olevan edistämisohjelman ja kertomalla, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Hän valaisi, että hallitusohjelman kirjaus sisältää kotimaisen kalan käytön lisäämisen ja luo pohjan pitkäjänteiselle kehittämistyölle. Visio on että 2035 syödään yksi kala-ateria enemmän viikossa ja se muodostuu kotimaista kalasta ja tuplaa sen kulutuksen. Tämä tasapainottaa myös kauppatasetta mikä on hävettävän alijäämäinen. Hallitukselta ei ainakaan kunnianhimoa puutu, totesi ministeri ja jatkoi, että ohjelmalla on laajat yhteiskunnalliset vaikutukset mitkä eivät kohdistu pelkästään kauppataseeseen. Muutoksesta hyötyvät niin ihmisten terveys kuin luontokin, koska ravinteita poistuu vesistöstä.
Ministeri näki, että käynnistynyt ohjelma on jo ohjannut hallinnon valmisteluja ja toimia. Myös media reagoi ja kommentoi myönteisesti näitä asioita. Muutos on käynnistynyt, siitä kiitos toimijoille. Kala on nyt yritystuissa samalla viivalla kuin muukin elintarvike ja ELY-keskus on jo rahoittanut noin miljoonalla kuutta yritystä, mikä tuplaa esimerkiksi särjen käytön. Merikasvatusta ollaan myös lisäämässä, mutta luvat laahaavat perässä. Tähän tulee muutos, lupasi ministeri ja kertoi, että ratkaisu on päästöperusteinen ympäristölupa ja se määritellään ympäristön kuormituksen mukaan. Leppä esitti, että laatu on brändin näkökulmasta tärkeää ja tähän panostetaan. Monia muitakin toimenpiteitä on tulossa, kuten kalastajien aloitustuki, ja vahinkoja aiheuttavien eläinten tuottamien ongelmien ratkaisu. Kannustan kaikkia lähtemään hyljejahtiin, esitti ministeri ja totesi myös, että kala-ala on kasvuala ja kala on tulevaisuuden ruokaa. Edistämisohjelma on valtioneuvoston kädenojennus kala-alalle. Onnistuminen riippuu yritysten halusta investoida. Olkaa yhteydessä ja luodaan yhdessä toimintaympäristö, jolla tavoitteet saavutetaan, kannusti ministeri.
Puheensa lopuksi ministeri julisti kalakumouksen alkaneeksi. Tämä tarkoittaa ministeriön kokoamaa työryhmää, jonka tarkoituksena on paneutua alaan mahdollisimman monipuolisesti, ja olla hyvän ruuan ja maun innovaattori. Ajatusta salille esitteli Mikko Peltola, oman tulkintansa mukaan Suomen julkisin kalastaja. Pidän kalasta ja kalastuksesta, ja ilo olla mukana edistämässä kotimaista kalaa ja kulutusta, oli Peltolan viesti.
Teemakokonaisuudet aloitti vesiviljelyn innovaatio-ohjelma, josta kertoi Jouni Vielma, johtava tutkija, Luonnonvarakeskus. Saman laitoksen tutkijan Markus Kankaisen aiheena oli Miten mahdollistetaan kestävä tuotannon kasvu merialueilla, ja vesiviljelyn kasvun mahdollistamisesta sisävesillä kertoi tutkija Jani Pulkkinen.
Seuraavan kokonaisuuden otsikko oli Tutkimuksen ja kalastuksen välinen kumppanuus, ja rysäpyydyksen kalamäärälaskurin sekä autonomisesti liikkuvan hyljekarkottimen kehitystyöstä kertoi tutkimusinsinööri Esa Lehtonen, Luonnonvarakeskus. Laskurityöryhmällä oli oma esittelypiste päivien ajan, ja se kiinnosti osallistujia. Autonomisesti liikkuva hyljekarkotin, kalastajan vahtikoira on pieneen venerunkoon asennetun karkotintekniikan ja automaattisen sähkömoottorin ja ohjauksen yhdistelmä, jolla on tarkoitus saada yksittäiset, pyydyksellä kyttäävät hylkeet pois. Yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa on kehitetty automatiikkaa ja testaukset alkavat ensi vuonna.
Tutkija Joonas Valve, Luonnonvarakeskus, kertoi aiheesta sisävesikalastuksen kannattavuus. Hän kertoi, että kannattavuustietoa kaivataan ja se on tärkeä aihe, ja on puuttunut kansallisesti. Nyt innovaatio-ohjelma luonut mahdollisuudet edetä, ja malli merialueelta ja sitä sovelletaan sisävesille. Kannattavuusarvioinnissa huomioidaan saaliin arvo ja kirjanpitomuuttujat, mutta nyt ollaan vielä alkutaipaleella ja lisätutkimusta tarvitaan. Näyttää siltä, että tämä tilastointi saadaan mukaan kalatalouden toimialakatsaukseen, ennakoi Valve.
Tietoiskun uusista EU:n suunnitelmista haitallisten aineiden raja-arvoille ja pitoisuuksien kehitys, antoi erikoistutkija Panu Rantakokko, THL. Selvitystyö on jatkunut pitkään ja samoja asioita on esillä kuin edelliselläkin kerralla ja nyt seurasi päivitys, missä mennään. Raja-arvot silakalle ja lohelle ovat viidentoista vuoden takaa, ja näitä on aikakin päivittää. Pitoisuudet ovat menossa tasaisesti alaspäin ja tukevasti raja-arvojen alapuolella, mutta merialueet eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi Selkämerellä suurempien silakoiden arvot pomppivat. Miksi näin, yritetään selvittää. Tätä ei ole aikaisemmin tehty vaan taivasteltu, luonnehti Rantakokko. Raja-arvojen uudistus täytyy olla EU:n jäsenmaasta lähtöisin ja Suomi esittää silakan pitoisuusrajan nostoa 19 cm:iin ja tietyillä alueilla 21 cm:iin ja kilohailille raja olisi 13,5 cm tai kokonaan pois. Keskustelua käydään myös siitä, että olisiko viimeinkin mahdollista nostaa silakan vientiraja 19 cm:iin, toivoi tutkija lopuksi.
Blue Product innovaatio-ohjelmakokonaisuuden aloitti erikoistutkija Jari Setälän, Luonnonvarakeskus, otsikkonaan Tiekartta kalan lisäarvoon. Tiekartta on tehty Luonnonvarakeskuksen, VTT:n ja Turun yliopiston tutkijoiden ja Österbottens Fiskarförbundin yhteistyönä.
Setälä kertoi, että Suomen kalatalouspolitiikan pitkäaikainen tavoite on ollut lisätä kotimaisten kalavarojen arvoa. Vajaasti hyödynnetyille kaloille on jo pitkään etsitty käyttömuotoja ja rehuksi menevästä silakasta ja kilohailista haluttaisiin käyttää suurempi osa ihmisravintona. Vasta valmistunut kotimaisen kalan edistämisohjelmakin tähtää siihen, että Suomen kalantuotannon arvo kasvaa ja suomalaiset söisivät jatkossa entistä enemmän kotimaassa tuotettua kalaa. Setälä näki, ettei perinteisillä menetelmillä päästä tavoitteisiin, vaan tarvitaan uusia tekniikoita.
Blue Products -ohjelmassa on tutkittu uusia tuotantoteknologioita, joiden avulla kalavaroille ja sivuvirroille saataisiin syntymään lisäarvoa. Yhtenä yhteistyövälineenä on vasta valmistunut tiekartta, jonka avulla havainnollistetaan lisäarvotuotteiden valmistuksen taloudellisia mahdollisuuksia Suomessa. Tiekartan laskelmien kautta tutkijat ovat yhdessä kiinnostuneiden yritysten kanssa arvioineet kaupallisen tuotannon edellytyksiä. Kaiken lähtökohtana ovat kotimaiset kalavarat.
Silakan jalostuksessa otettiin ensimmäinen askel uuteen tuotantoteknologiaan, kun Suomeen perustettiin ensimmäinen kalajauhotehdas vuonna 2016. Kalajauhotehdas tuottaa kalajauhoa ja kalaöljyä kalarehujen raaka-aineeksi. Tiekartassa arvioidaan menetelmiä, joilla silakasta voitaisiin tuottaa elintarvikekelpoisia tuotteita, joiden arvo voi nousta kalajauhoon verrattuna moninkertaiseksi. Kalajauhon valmistuksen perusprosessissa kalaa kuumennetaan kuitenkin niin paljon, että menetetään arvokkaita proteiineja. Tiekartassa arvioidaan menetelmiä, joissa proteiinit erotellaan entsymaattisen hydrolyysin ja pH-käsittelyn niin, että arvokkaimmatkin proteiinit saadaan talteen. Tiekartassa on keskitytty pienen silakan hyödyntämiseen ja siinä arvioidaan myös märkäekstruusiolla tehdyn nyhtösilakan valmistuksen kannattavuutta.
Silakan hapotuksen kautta päästiin seuraavaan aiheeseen, mikä oli Esikoe tehostetun jäähdytyksen vaikutuksesta silakan laatuun ja aihetta esitteli tiimipäällikkö Hanna-Leena Alakomin, Teknologian Tutkimuskeskus VTT Oy. Kokeessa vertailtiin pakkasveden ja suolaveden käytön eroja, miten kalat taintuivat ja mitä laadullisia eroja syntyi. Pakkasvesi on noin -2 ja normikäsittely jäitettynä noin + 2-3 astetta. Makutesteissä todettiin, että pakkasvedellä käsitelty kala oli maukasta esimerkiksi savustettuna ja kalan rakenne oli säilynyt hyvänä. Käsittely myös hidastaa mikrobitoimintaa ja vähentää veden imeytymistä.
Mikrobiologisessa laadussa oli myös selvä ero ja bakteerien kasvu hidastui pakkasvesikäsittelyssä eli käsittely paransi laatua. Ensi keväälle on suunniteltu silakalle tankkimittakaavan koesarja ja siinä selvitetään, miten eri laadun ominaisuudet muuttuvat, ja miten nämä vaikuttavat jalostukseen asti. On tärkeää, että pystytään jo alkuvaiheessa vaikuttamaan saaliin laatuun, ja tämä näkyy koko ketjussa. Näin saadaan kuluttajille maistuvia ja turvallisia tuotteita. Työssä on syytä olla koko arvoketju mukana, toivoi Alakomi.
Ympäristöohjelmakokonaisuuden aiheita olivat Kalojen stressin seuranta kortisolia vedestä mittaamalla, kalaston hoito osana vesistökunnostusverkostoa ja innovatiiviset menetelmät rannikon lisääntymisaluekunnostusten tuloksellisuuden seurannassa.
Markkinointiohjelman vuoden 2022 toimintaan liittyvää videotuotantoa valotti Anssi Heikka Videolle Oy:stä. Yhtiö tuottaa Pro Kalalle videokokonaisuuden, minkä tarkoituksena on tehdä kalan käyttö suomalaisille helpoksi ja houkuttelevaksi. Tulevat videot opastavat 2000-luvun kuluttajia käsittelemään ja valmistamaan kalaa ruuaksi. Näkökulmana on Heikan mukaan viihtyminen videoiden äärellä. Tavoite on tarjota ratkaisuja: mistä kala tulee, kalan matka vedestä ruokapöytään, kalan käsittely, ruokaa kalasta, hyvinvointia kalasta. Videoiden pääjakelukanava on YouTube ja materiaali julkaistaan myös Pro Kalan kotisivuilla ja eri somekanavilla. Kokonaisuus valmis ensi vuoden marraskuussa.
Tämän kertaisen kommenttipuheenvuorojen otsikko oliYritysten kommenttipuheenvuorot kotimaisen kalan edistämisohjelman käynnistymisestä ja näkymistä. Ammattikalastajien kommentin tilaisuuteen toi loviisalainen Mikael Lindholm. Hän esitti tiiviisti teemansa, että kauniita puheita on aina ollut, mutta nyt uusi ohjelma on hyvä ja kunnianhimoinen. Toivottavasti tahtotilaa riittää, jotta pystytään saamaan lisää lähikalaa kuluttajille. Nyt olemme ahdingossa ja puoli voittoa olisi, jos pystyttäisiin tarjoamaan edes sama määrä kalaa kuin tähän asti. Saaliit laskeneet, ja pitäisi selvittää, mikä tilanteeseen on syynä. Lohta saataisiin, mutta se on poliittinen kala eikä ole hyvä, että ollaan yhden lajin varassa. Verkkopyynti loppunut jo vuosia sitten hylkeestä johtuen, talvisin on kalastettu jään alta, mutta tilanne pysynyt samana. Tsempataan vaikka ei hyvältä näytä. Hyljekarkotin on toiminut, ja vahingot ovat vähentyneet niiltä rysiltä, joissa karkotin on ollut käytössä. 80 % rakennetuki on hyvä apu, mutta kaikilla kalastajille ei ole rahaa hankintaan, vaikka tuki olisi mikä tahansa. Lindholm päivitti arkensa tilannetta kertomalla, että merimetso on nyt heillä suurin rosvo, koska se ottaa kalanpoikaset, niin istutetut ja luonnonkalatkin.
Sami Suominen, kalanviljelijä, Lännenpuolen Lohi Oy kommentoi, että edistämisohjelman tavoitteisiin ei tulla pääsemään, jos meininki ei muutu. Suominen näki yhdeksi ratkaisuksi kotimaisen kalan saamisen mukaan julkishankintoihin. Tästä on puhuttu pitkään, mutta asia ei ole konkretisoitunut. Nyt tarvitaan askelmerkit sille, mitä tehdään, kommentoi Suominen. Kalanviljelyssä avomerikasvatus on haastavaa, sisäsaaristossa toiminta olisi turvallisempi. Jos kasvatusta saadaan lisättyä, mistä otetaan työntekijät! Näiden samojen asioiden ympärillä on jauhettu pitkään, nyt tekoihin, esitti Suominen.
Jean Gallen, toimitusjohtaja, Escamar Seafood Oy kertoi yhtiönsä olevan norjalainen, mutta se on kiinnostunut myös kotimaisesta kalasta, jossa on kasvumahdollisuuksia. Kaikki trendit puhuvat kalan puolesta, mutta ala on hiljaa. Gallen kertoi esimerkkinä, että kasvisruoka on aina ensimmäinen vaihtoehto proteiiniksi ja ruuaksi, mutta kalasta ei puhuta. Samaa ajatusta jatkoi Juhani Larjos, logistiikkajohtaja, Finnish Freshfish Oy, ja hän näki että kalasektorilla on huimia mahdollisuuksia.
Tapahtuman toinen päivä alkoi otsikolla Kala yhteisessä ruokapöydässä. Painavan ensimmäisen puheenvuoron käytti vuorineuvos Reijo Karhinen, Yhteinen ruokapöytä keskustelufoorumin puheenjohtaja. Hän lähti siitä, että kuluttajien tarpeita on kuunneltava ja arvostus ansaittava. Hallitusohjelman tavoitteena on elinvoimainen ja kannattava elintarviketeollisuus. Karhinen kertoi, että jo Sipilän hallituksen toimesta tehdyn selvityksen aikana havaittiin, että elintarvikealalla on kireä tunnelma ja silloin päätettiin järjestää pyöreän pöydän neuvottelu, Yhteinen ruokapöytä – keskustelufoorumi.
Foorumin tavoite ja tehtävä oli laaja, mm. kirkastaa suomalaista ruokabrändiä. Myös kala-alan jäsen oli mukana alusta saakka ja sektoreiden vastakkainasettelu vältettiin. On kyse joukkuepelistä ja tässä on paljon tekemistä, luonnehti Karhinen. Koko ajan on voimistettava ajatusta, että kala on tulevaisuudessa ruokatalouden keskiössä. Tulevaisuuskuvassa proteiinilähteet monipuolistuvat ja kalan ja kasvipohjaiset proteiinilähteet lisääntyvät. Tavoite on, että pystytään rakentamaan suomalaisuudesta kilpailuetu. Ruoka ei ole vain vatsantäyte, vaan paljon muuta, ja kuluttaja ei ole passiivinen vaan haluaa tietää ruuan, myös kalan, alkuperän, summasi Karhinen.
Kalan täytyy olla mukana keskustelussa, kun puhutaan alkutuotannosta ja viennistä. Karhinen heitti haasteen kala-alalle: tulisiko alan tehdä enemmän yhteistyötä ja esitti, että kalankasvatukseen täytyy saada lisää volyymiä. Kala keskeinen osa vastuullista ruokatuotantoa, ja läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden tehokkaampi esilletuonti alkutuotannossa on todella tärkeää. Ole avoin uudelle – kala-ala on kasvuala. Suomalainen ruoka on timantti, totesi vuorineuvos.
Karhisen positiivisen esityksen jälkeen palattiin paneelikeskustelussa arkeen. Otsikko oli Kotimaisen kalan edistämisohjelma on hyväksytty ja käynnistynyt. Päästäänkö tavoitteisiin?
Kuusi keskustelijaa, ja ensimmäisenä pääsi ääneen raumalainen ammattikalastaja Jarno Aaltonen. Hän näki, että tärkeintä olisi saada uusia kalastajia ja näin lisää kalaa markkinoille, alkutuotantoon. Nyt on yksinäistä toimia, kun muita kalastajia ei edes näe, kommentoi Aaltonen tilannetta ja sai yleisön heräämään. Hän arvioi, että kalastajien vähyyteen on monta syytä, esimerkiksi vesialueiden saannin korkea kynnys, tuulipuistojen lisääntyminen ja että kalastukseen sopivilla vesillä on paljon muita käyttäjiä. Muut ihmiset päättävät, mitä saan tehdä ja aikaa kuluu valmisteluihin, että kalastus olisi edes mahdollista. Merimetso ja hylje ovat kovin tuttuja, siian verkkopyynti loppunut ja nykyisin käytössä ovat rysät. Uusia kalastajia ei tule, jos ensimmäinen asia on investoida kalliisiin rysiin ja hyljekarkottimiin ja kuitenkin saalis jaetaan vahinkoeläinten kanssa. Tämä on iso huoli. Särkipyynninkään investoinnit eivät tule takaisin nykyhinnalla kuin vasta vuosien päästä. Yhtenä ratkaisuna Aaltonen näki, että olisi vähemmän rajoituksia ja enemmän mahdollisuuksia kalastaa. Ongelma on, etten saa riittävästi kalaa, vaikka markkinoita olisi, totesi Aaltonen.
Antti Heikkinen, erityisavustaja, YM, esitti että kalamäärän kasvattamisen ratkaisu on kiertovesikasvatus ja siihen on tukia löytynyt. Lupaprosessista vastaavat kuitenkin alueellisilla viranomaisilla. Hän ymmärsi kalastajan kärsimyksen ja suositteli sietopalkkioita. Kalan julkisten hankintojen lisääminen olisi myös tärkeää, mutta totesi, että se on kuntien vastuulla.
Risto Lampinen, yksikön päällikkö, MMM Elinkeinokalatalousyksikkö, toi esille kalankasvatuksen päästöperusteisen lupamenettelyn. Hänen mielestään vastakkainasettelusta on myös päästävä eroon ja vesiä saatava elinkeinon käyttöön, myös kalastukselle. Kalakannoista on pidetty huolta, ja olemme Itämeren suurin kalastusvaltio ja siitä on saatava yrittäjille hyötyä, totesi Lampinen. Innohankkeissa saatu lyhyessä ajassa tuloksia mm. hyljekarkottimien käytöllä ja niillä on pyritty luomaan hyljevapaita alueita. Ehdoton tavoite on, että kalastaja saa kalastaa. Muuten ei saada kuluttajille kalaa, ketjua toimimaan ja kalaa vientiin. Koko kalaketjuun tarvitaan tasapainoinen kehitys, jotta yritystoiminta on kannattavaa, huomautti Lampinen.
Teppo Säkkinen, erityisavustaja, TEM ja MMM esitti, että kasvatusta tarvitaan sekä merellä ja sisämaassa. Tarvitaan myös uusia kalastajia, ja kun asetetaan tavoitteita, niin kuten Lapissa on tehty, saadaan positiivisia tuloksia. Hylkeen vaikutukset ovat tiedossa, ja vahinkoja täytyy vähentää, myös kannanhoidollisilla toimilla. Ongelma on myös, että hylkeen lihaa ei saa kaupallisesti hyödyntää.
Riku Isohätälä, toimitusjohtaja, Hätälä Oy jatkoi aiheesta, ja totesi, että kasvatuslupia on saatava lisää. Vesien likaantuminen kasvatuksesta johtuen on häneen mukaansa väärä tieto. Isohätälä kertoi myös, että tukipolitiikka toimii huonosti kala-alalla ja tässä jääty jälkeen muusta elintarviketeollisuudesta.
Tapani Veistola, ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että Itämereen ei saa laittaa tippaakaan ravinteita lisää ja että kalan kiertovesikasvatus luo mahdollisuuksia. Hän näki, että Suomen kalansaalis on suurempi kuin koskaan, ja että hylkeen ja merimetson kanssa pärjätään, mutta vieraslajit kuten kyttyrälohi voivat tuottaa ongelmia. Päivän toiveita herättänyt aloitus palautui paneelikeskustelussa takaisin vanhoihin uomiinsa. Moni repliikki olisi voinut olla vaikka ensimmäisten innovaatiopäivien ajalta. Aaltonen sai luontevalla esiintymisellään sympatiat puolelleen, mutta tällä ei liene vaikutusta varsinaisiin kalastusta sivuaviin asioihin mitkä ovat edelleen tukevasti poteroissaan.
Jos et tee mitään, unelma on pelkkä toivomus, otsikoi tuottaja Arman Alizad. Hän aloitti esityksensä sanomalla, että rohkeudesta en tiedä mitään, pelosta kaiken. Hänen oma lähtökohtansa työssään on luottamuksen rakentaminen. Yritä, yritä ja epäonnistu, jotta tavoite saavutetaan. Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen, mutta ei se saa vaikuttaa lopputulokseen. Teesi, rakenna imperiumi niillä tiiliskivillä, joilla muut sinua heittivät, sopii hyvin ajatuksiin, mitä ammattikalastaja juuri tovi aiemmin oli kertonut. Toivottavasti elintarvikepuolella tiilet kasaantuvat samalla tavalla kuin Alizadin tuotantoyhtiössä, joka tekee nyt yhteistyötä suurien kansainvälisten toimijoiden kanssa.
Alihyödynnetystä pikkukalasta tulevaisuuskestävää ruokaa teki Topi Jurvanen, Hailia Oy ja tapahtuman viimeinen esitys totesi, että Kuluttaja haluaa lisätä kalan käyttöä, mutta mikä tahansa ei kelpaa– miten onnistua uutuustuotteen lanseerauksessa? Suvi Luoma, tutkimusjohtaja, Foodwest Oy, kertoi, että 80 % haastatelluista haluaisi opetella hyödyntämään kalaa paremmin ja monipuolisemmin ruuanlaitossaan. Taidot koettiin kuitenkin puutteellisiksi ja kysely näytti, että kuluttajaa ohjaavat pitkälle vain mielikuvat. Suomalainen kirjolohi on suosituimmuudessa ensimmäisellä sijalla ja särki viimeisenä.
Innovaatiopäivät päätti yhteinen toteamus, että asiaa oli paljon laadukkaasti esitettynä. Päävastuun järjestelyistä hoitanut Pro Kalan Kati Partanen toivotti kaikille hyvää kotimatkaa, ja kertoi myös, että ensi vuonna kokoonnutaan Helsingin puolella.
Esitykset löytyvät meri- ja kalatalousverkoston verkkosivuilla https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat-2021/
