Jesse Kamras ja Risto Lampinen aloittamassa innovaatiopäiviä
Kalatalouden Innovaatiopäivät 2024 järjestettiin 6.–7.11. Helsingissä. Tilaisuuden ensimmäisen päivän moderaattorina toimi Jesse Kamras tuttuun leppoisaan tapaansa. Päivien avaus toteutui myös totutun laadukkaasti, kun Risto Lampinen, maa- ja metsätalousministeriö astui lavalle.
Lampinen meni suoraan asiaan, ja kertoi, että EU-ohjelmat päässeet hyvin käyntiin, mutta myös uusia velvoitteita on tullut. Varat ovat edelleen niukat ja valtiontalouden tilanne on tiukka. On entistä tärkeämpää panostaa innnovaatiotoimintaan. Kannustimena toimii Islannin esimerkki. Siellä saaliin määrä on puolittunut, mutta arvo noussut 67 %. Meillä on paljon opittavaa, mutta ilahduttavaa, että sieltä myös oppia haetaan, totesi Lampinen. Hän jatkoi, että EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on, että elinkeinoa kehitetään. Valvonnan uudet velvoitteet tuovat reunaehtoja etenkin troolikalastukseen, mutta uutta ajattelua on kuitenkin syntynyt samalla. Uutta on, että kaikelle kalalle tulee digitaalinen jäljitettävyys, pienten alusten liikkeiden seuranta ja lajittelemattoman saaliin saalisarvion sallitun poikkeaman (MoT) tiukentuneet velvoitteet.
Lampinen huomautti, että velvoitteet on toimeenpantava, vaikka niitä ei voi kaikelta osin pitää onnistuneina. Lisärahoitusta ei ole luvassa ja hallinnon henkilöresurssit ovat edelleen niukat. Valvonnan kustannuksia on harkittava siten, että niitä siirretään myös toimijoille. Uusi lähestymistapa on tavoitteellinen ja käytännönläheinen valmistelu. Esimerkiksi nyt mietitään hallinnon ja alan yhteistyönä, miten järjestelmä toimisi parhaiten, mutta täyttäisi kuitenkin EU-velvoitteet, ja rinnalla kehitetään kansallista lainsäädäntöä. Seuraamusten osalta on järjestelmää tarkoitus yksinkertaistaa ja yksinkertaisissa tapauksissa tulisi kyseeseen kevennetty menettely, ja Ruokavirasto keskittyisi monimutkaisempiin tapauksiin.
Lampinen tiivisti lopuksi, että MoT sääntö on ongelma. Tilanne on se, että nyt saaliin koostumusta arvioidaan ämpärimenetelmällä, ja reunaehdot ovat niin tiukat, että sanktioita tulee helposti. Tavoite on saada konenäkö tai eDNA käyttöön, jolloin saataisiin nopeammin tarkempaa tietoa ja siitä tulisi myös kustannussäästöä. Malli edellyttää yhteistyötä komission kanssa, jotta hyödyt saadaan käyttöön. Tarkoitus on päästä tässä rivakasti eteenpäin, lupasi Lampinen.
Ministeriön kansliapäällikön Pekka Pesosen tervehdys kuultiin ja nähtiin videon välityksellä. Pesonen totesi alkuun, että suomalaiset haluavat syödä kotimaista kalaa. Koko arvoketjun on panostettava yhdessä tulevaisuuden turvaamiseen, että jatkossakin on kotimaista kalaa tarjolla. Tarvitsemme uusia toimintatapoja ja imagon kohotusta. Kalan täytyy olla jatkossa tärkeä osa kotimaista ruokajärjestelmää. Kalan kysyntä on globaalisti kasvussa ja kotimainen kala on kestävästi kalastettua ja kalalla on potentiaalia viennin kasvattamiseksi, linjasi Pesonen. Hän jatkoi toteamalla, että hän arvostaa paljon kalan eteen tehtyä työtä yrityksissä ja on täysin vakuuttunut, että miellä on tulevaisuutta. Pesonen kertoi myös olevansa motivoitunut toimimaan yhteistyössä kaikkien parhaaksi. Hän toivotti innovaatiopäiville hyvää jatkoa.
Päivä jatkui ohjelmakokonaisuuksilla, joista ensimmäinen oli Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma, mistä kertoi Katriina Partanen, Pro Kala.
Partanen esitteli tuttuun asiantuntevaan tyyliinsä konsortion ja edistämisohjelman, joka jakautuu viiteen työpakettiin ja on Pro Kalan toteuttama ja koordinoima ohjelma. Ohjausryhmässä on edustettuna laajasti alan toimijoita. Esille tulivat myös tuoreen kyselytutkimuksen tulokset.
Yleisö pääsi tutustumaan laajasti viiden työpaketin sisältöön. Aiheita olivat yleishyödyllinen menekinedistäminen, ammattikeittiöiden kalatarjonnan lisääminen, kalatuotteiden laadun parantaminen, innovatiivisten ratkaisujen toteutus verkostoitumalla ja kansainvälistyminen sekä viennin edistäminen.
Uutta on myös viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoille suunnattu markkinointiviestinnän kilpailu Seafood Innovation-kilpailu 2024. Kilpailuun voi osallistua suunnittelemalla nuorille suunnatun kalan syöntiä lisäävän kampanjan. Palkintona on 20 000 euroa voittaneen kampanjan toteuttamiseen. Kilpailuaika on tammikuun 2025 loppuun, ja tulokset julkistetaan Kalafoorumissa maaliskuun lopulla. Yhteistyökumppanina on Foody Allen.
Linda Frithiof, Sjömatsfrämjandet jatkoi aiheesta Sjömatsfrämjandet – kalan menekinedistäminen Ruotsissa. Hän kertoi pienestä organisaatiostaan, jonka päätehtävä on jakaa tietoa kalasta ja kalaruuasta. Työ on alkanut jo 60-luvulla Svensk Fisk-nimellä ja 2015 nimi muuttui nykyiseksi. Töitä on tehty organisaation tunnetuksi tekemiseksi ja järjestön nettisivuilla on esillä keskeiset ja yleisimmät kysymykset ja vastaukset niihin.
Frithiof kertoi, että kuluttaja on pääkohderyhmä ja kalaa kolme kertaa viikossa on keskeinen viesti. Silakasta haetaan korvaavaa tuotetta kouluruuaksi ja koululaisia myös perehdytetään kalatalouteen vierailemalla, mm. kalahuutokaupoissa, tutustumalla erilaisiin kaloihin, ja kuinka ne kalastetaan. Toimisto on Göteborgissa, missä ovat myös opetustilat. Siellä järjestetään erilaisia kursseja laidasta laitaan, mutta toimintaa on kuitenkin ympäri Ruotsia.
Yleisölle selvisi myös, että toiseksi tärkein kohderyhmä ovat ihmiset, jotka työskentelevät kalan kanssa. Jos kalaruokaa ei valmisteta niin, että esim. koululaiset pitävät siitä huolimatta vanhoista ennakkoluuloista, ei kalan syönti lisäänny. Tämä on Frithiofin mukaan todettu monta kertaa. Nettisivuilta löytyy tärkein osa infosta ja hän kehotti käymään katsomassa. Tieto on kaikille ilmaista.
Palkittu Markku Sandell´, Kim Jordas ja Katriina Partanen
Tiiviin startin jälkeen oli vuorossa Pro Kala -tunnustuspalkinnon luovuttaminen. Tunnustus on joka toinen vuosi jaettava huomionosoitus, jonka yhdistyksen hallitus myöntää henkilölle, yhteisölle tai yritykselle, joka on toiminnallaan edistänyt kotimaisen kalan imagoa, kalaruokakulttuuria, kalan laatua, saatavuutta tai menekkiä. Pro Kala-tunnustuspalkinto jaetaan nyt kahdeksannentoista kerran.
Pro Kalan hallituksen puheenjohtaja Kim Jordas alusti, että yhdistyksen hallitus on myöntänyt vuoden 2024 Pro Kala tunnustuksen henkilölle, joka työssään on perusteellisesti perehtynyt koko elinkeinokalatalouden arvoketjun toimintaan ja toimintaympäristöön. Hän on sisäistänyt tämän kokonaisuuden ja sen monimuotoisuuden, ja avannut kalaan ja kalatoimialaan liittyviä asioita suurelle yleisölle ymmärrettävään muotoon. Hän on pitkän linjan ammattitoimittajana YLE:ssä tuonut asiantuntevasti ja pitkäjänteisesti esiin kalatoimialan mahdollisuuksia ja haasteita. Vuoden 2024 Pro Kala – tunnustuspalkinto myönnetään Markku Sandell’ille.
Sandell sai yleisöltä raikuvat aplodit ja kertoi että on aina viihtynyt paremmin kentällä kuin uutisdeskillä. Siellä hän on saanut tavata kalastusalan ammattilaisia, niin kalastajia kuin kalankasvattajiakin. Tutkijoita unohtamatta. Toistaiseksi tekoäly ei nosta merestä yhtään silakkaa eikä tee kalastuksesta uutisjuttuja. Siksi tarvitaan yhä ammattikalastajia ja toimittajia, jotka hommansa osaavat. Innovaatioita tuntuu riittävän, mutta tekijöistä taitaa valitettavasti olla pulaa, huomautti palkittu toimittaja.
Eteenpäin mentiin lounastunnin jälkeen ja Sini Laikola, Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskus, Turun yliopisto, kertoi, mitä tarkoittaa Flavoria Innovation Festival goes Fish.
Flavoria Innovation Festival on viikon mittainen innovaatiotapahtuma, jossa monialaiset opiskelijatiimit ratkovat todellisia yrityshaasteita. Festivaali on räätälöity marraskuuksi 2025 kala-alan yrityksille ja Laikolan esitys kertoi siitä, miten alan toimijat pääsevät mukaan. Ensi vuodelle haetaan yrityshaasteita kala-alan toimijoilta esimerkiksi, kuinka tehdä toimitusketjusta kestävämpi hyödyntämällä sivuvirtoja.
Laikola kysyi, miksi lähteä mukaan, ja vastasi, että nyt on mahdollisuus tuoda opiskelijatiimien ratkottavaksi eri haasteita, ja viikon aikana yritys saa käyttöönsä kolme ratkaisumallia. Tämä ei maksa mitään ja samalla syntyy kontakteja. Yritykseltä puolestaan vaaditaan haaste, ennakkotietoja ja läsnäoloa yhdessä opiskelijoiden kanssa kolmena päivänä, ja lopuksi kuullaan ratkaisuehdotukset. Aikaisemmista tapahtumista on tullut positiivista palautetta, ja opiskelijoiden innostus on ollut yrittäjistä tarttuvaa.
Innostavaa ja tarttuvaa otetta kalatalouteen tarjosi seuraavana ravintola- ja ruokamaailman moniottelija Henri Alén otsikolla Uteliaisuutta, innovointia ja epäonnistumisia kokin maailmasta.
Hän aloitti kertomalla omasta suhteestaan kalaan, ja jatkoi, että alalla on ollut turbulenssia. Tämä on iskenyt kaikkiin ravintola-alalla ja kalastuksessakin, mutta tästä on pyrittävä ylöspäin. Jokaisella on pieni kalatarina, omani on Hiidenvedeltä ja hauki 4 v isässä isän kanssa. Alén kertoi voittaneensa Hiidenveden pienin kala kilpailun. Hänestä kalastus on samaa kuin marjastus ja sienestys, jolloin opitaan jo pienenä ymmärtämään luonnon antimia, mutta siirtyykö kala myös lautaselle samalla tavalla kuin muut luonnon ainekset.
Alén kertoi myös, että on fileerannut vähintään 350 000 kalaa ja kalan paisto on intohimo ja kuha suosikki. Kaikista proteiineista kala on kivointa kokata ja näin uskon, että ajattelevat kaikki kokit, hän esitti. Puhutaan, että meillä on kalaa, marjoja jne., mutta ne ovat myös tuotteita, joita ei kaupan tiskiltä juuri löydy. Norjalaiset ovat osanneet brändätä hyvin tuotteensa, esimerkiksi lohinigiri mielletään, että se on japanilainen, mutta onkin norjalainen. Hän jatkoi, että kalan tarjonta täytyy räätälöidä ihmisille, jotka eivät ymmärrä siitä yhtään mitään. Oikeat terveysvaikutukset pitää lobata enemmän kotikokille, koska ikääntyvä väestö kiinnittää entistä enemmän huomiota terveysasioihin. Kalaa ei nyt huomioida lihan vaihtoehtoproteiinina ja tämä pitäisi tuoda paremmin esille, koska kala on järkevämpi vaihtoehto kuin liha. Lihansyöntiä on vähennettävä, on selviö, arvioi Alén.
Kaukaisessa tulevaisuudessa voimme syödä bioreaktiorissa kasvatettua kalaa, tai geenimuunneltua lohta, mikä kasvaa paljon nopeammin kuin nykyinen. Tämä on kiinnostavaa, ja on syytä tietää, missä tiede menee, huomautti kokki. Kalan myynnin edistämisessä ei bulkilla pärjätä, jalostusta on lisättävä. Puhutteleva ja erottuva pakkaussuunnittelu ja kaupan kalatiskien elävöittäminen on tärkeää. Valmisruoka on jatkossa iso bisnes ja sitä ei kannata aliarvioida. Nyt kalakenttä ei ole kovinkaan monipuolinen, mutta mahdollisuus on huikea. Kalataloudella on valtava potentiaali Suomessa kohentaa niin kansanterveyttä kuin gastronomiaa. Meillä on hyviä kalalajeja, mutta kansa tarvitsee hieman opastusta, miten sitä syödään. Temppu on täysin mahdollista, mutta vaatii töitä ja lobbaamista, summasi Alén.
Seuraavaksi oli lavalla Janne Saarikko, Luonnonvarakeskus, aiheenaan Vientikaava – avain ruokajärjestelmän ongelmiin. Hän aloitti kertomalla, että siipikarjaa viedään Kiinaan, kauratuotteita Saksaan, mutta missä on kala. Jotta eteenpäin päästään, on ensin huomioitava, että tuotanto on skaalattava, jalostusastetta nostettava, tuotantoa saatava kustannustehokkaammaksi ja marginaalit suuremmiksi.
Kotimaisen tuotannon kysyntä kasvaa skaalautuisen myötä, vakuutti Saarikko. Hän esitti myös, että täytyy tietää, mitä halutaan, ja mitä ulkomailla kysytään kilpailuvertailussa. Täytyy tietää, missä ollaan hyviä ja miten menestytään, päätettävä keitä me olemme. Samalla ohjataan tutkimusta etsimään ratkaisuja jo tunnettuihin tulevaisuuden ongelmiin. Tutkijoille voi myös kertoa, että mitkä asiat ovat tärkeitä. Pitää olla strategisia investointeja ja niihin tukia, jotta voidaan pilotoida tulevia ruokaketjuja, listasi Saarikko teesinsä. Kommunikointi on tärkeintä, viestitään ja pohditaan, ja toimitaan yhdessä. Suomalaisen kalan viestiketju voi tehdä viennistä uutta kasvua, lopetti Saarikko.
Matti Karvonen, Factory-ravintolat, alusti otsikolla Kalankäyttö ja sen lisääminen ammattikeittiöissä – miten se tehdään? Karvonen kertoi taustaan kalakaupassa, ja että nyt omien ravintoloiden kalan valmistusaste on korkeampi eikä valmiita komponentteja juuri käytetä. Lohi, sei ja turska ovat tärkeimmät kalalajit, mutta tuotteista kana ja possu ovat tärkeimmät, mutta jos olisi tarjontaa, menisi kala kyllä ohi possun, totesi Karvonen. Ylivoimainen haaste lisäämiseen on hinta, ja näyttää siltä, että uudet kalatuotteet tulevat ulkomailta. Jotta kalaa saataisiin meillä enemmän markkinoille, on tuotekehityksen lisääminen tarpeen ja se ei tarkoita, että tilli vaihdetaan sitruunapippuriin, opasti Karvonen.
Syvemmän yhteistyön kehittäminen on edellytys, ja katsotaan tuote yhdessä kuntoon, ja volyymiä ylös. Tätä tehdään jo nyt osan kalantoimittajien kanssa, ja lohen osalta se toimii, mutta voisiko yhteistyötä tehdä myös muiden kalalajien kanssa samalla tavalla, ja niin että uppoaisi isommalle porukalle, on kysymys, jonka Karvonen heitti lopuksi yleisölle.
Edellisillä Innovaatiopäivillä oli jo esillä monelle uusi kirjainyhdistelmä PFAS. Asiaa selvitti tarkemmin myös tällä kertaa Panu Rantakokko, THL, otsikolla PFAS-yhdisteet Itämeren silakassa.
Hän aloitti alustuksen toteamalla, että PFAS työ on liikkuvaan maaliin potkimista, koska ymmärrys asiasta lisääntyy koko ajan. Nyky-yhteiskunta olisi erilainen ilman PFAS yhdisteitä. Veden ja lämmön hylkiminen, rakennuskemia, kylmäaineet, syttymättömät materiaalit jne. sisältävät näitä yhdisteitä. Niitä on myös paljon, 9 miljoonaa, valaisi Rantakokko. Tärkeimmät terveyshaitat todettiin EFSA 2020 riskiarvioinnissa, mikä koski neljää malliyhdistettä, ja komission asetuksessa asetettiin enimmäismäärät eri kalatuotteille laskennallisesti prosessikertoimilla.
Rantakokko kertoi, että EU-kalat hankkeissa 2002–2022 on mitattu kasvava määrä vierasaineita. Näytteenotto suunniteltiin vertailtavuuden varmistamiseksi aiempiin tuloksiin ja todettiin, että silakan PFAS nousseet ja ylittävät enimmäismäärät osassa näytteitä. Tulos oli Rantakokon mukaan yllätys, koska muut lajit ovat alle enimmäismäärien. Saaristomerellä ja Selkämerellä PFAS-pitoisuudet olivat nousseet kaikissa kokoluokissa, eniten nousua oli Saaristomerellä alle 19 cm silakoissa. Suomenlahdella pitoisuudet olivat vakaita, suurimmissa kokoluokissa jopa laskeneet. Pienemmässä ja peratussa silakassa on todettu vähemmän yhdisteitä, kun perkuu- ja fileointijätteissä, mihin yhdisteet näyttävän rikastuvan, kertoi Rantakokko. Lasten seerumissa on mitattu kolmella paikkakunnalla 1-vuotiaiden lasten pitoisuuksia, ja tilanne näyttää hyvältä, ja tulokset ovat alle riskitason ja nykyisellä kalankulutuksella ei ole huolta.
Moninaisen ja myös huolta herättävän asian keskeiset tiedot Rankakokko tiivisti lopuksi alla olevaan diaan.
Pitkän päivän lopuksi esiteltiin hankkeet kalatoimialan kehittämisessä – kokemuksia ja
tuloksia alueellisista EMKVR rahoitetuista hankkeista. Ensimmäisenä oli vuorossa Anni Lantta, ProAgria Oulu ja hänen aiheensa oli Lähikalaa lautaselle – hankkeen toimia ja tuloksia Perämeren kalaleaderin alueella.
Hanke käynnistyi viime vuoden elokuussa ja alue on Perämeren rannikkoalue ja se on ProAgrian hallinnoima. Hanketietoja haettiin kahdella työpaketilla, joista ensimmäinen on ammattilaisille suunnattu toimenpidekartoitus, ja toinen kuluttajille ja nuorille suunnattu paketti mihin liittyy myös nimisuojan hakeminen Perämeren pikkusiialle, mikä on vahvan alueellisen maineen omaava perinteinen saaliskala. Tulossa on työpajoja, joissa testataan kalareseptejä ja suunnitellaan uusia tuotteita. Hanke julkaisee toimijoiden yhteystietolistauksen ja tekee kouluvierailuja ja edistää ruokakasvatusta, jolloin kerrotaan kalasta, ja kalastuksesta. Hanke tuotti myös kaksi videota lähikalasta, summasi Lantta.
Ville Kangasniemi, Pyhäjärvi-instituutti kertoi hankkeesta SIMPUKKA – Järvisimpukan kestävä hyödyntäminen elinkeinokalataloudessa. Hän kysyi, olisiko simpukasta hittituotteeksi lautaselle. Hankekohde on pikkujärvisimpukka, mikä esiintyy useissa Suomen vesistöissä. Idea käyttää simpukkaa ei ole uusi, mutta nyt selvitetään ja taustoitetaan simpukan soveltumista elinkeinokalatalouden uudeksi viljelytuotteeksi luonnonvesikasvatuksessa, tarkensi Kangasniemi. Samalla tarkastellaan ympäristövaikutuksia kasvatusympäristöönsä ja vaikutuksia veden laatuun. Hankkeessa ei tähdätä tuotekehitykseen, mutta selvitetään kasvatuksen reunaehtoja ja tehdään testejä, tiivisti Kangasniemi lopuksi.
Granger Simmons, Ukipolis Oy toi esille hankkeen Kalavoima ruokakulttuurissa – Syötävän Hyvää reality show. Hän kertoi, että hanke keskittyy silakkaan ja sitä yritetään saada ihmiset syömään enemmän. Onko tähän ratkaisu? Amerikkalaisena sanon, että on. Kuinka, korostamme meriruuan ravintoarvoja ja edistämme jalostuksen merkitystä ruokaketjussa. Syötävän hyvää, hehkutti Simmons. Samalla järjestettävä tuotekehityskilpailu ammentaa eri ruokakulttuureissa omaksuttuja asioita, ja mukana on monia yhteistyökumppaneita elintarvikepuolelta mediayrityksiin. Emme hae tuloksena vain ruokaa vaan seuraavaa huippubrändiä luokkaa Coca Cola, visioi Simmons.
Janne Sankelo, Suomen kalankasvattajaliitto esitteli seuraavaksi kampanjan Vastuullisesti kasvatettua kalaa Suomesta! Hän kertoi, että nyt on käynnissä liiton 60 v juhlavuosi, ja kampanja on lähtenyt hyvin käyntiin. Sankolo kertoi, että kasvatetun kalan myönteinen tunnelma on nousussa, ja jos kaikki myönteiset näkymät toteutuvat, tulee kasvua merkittävästi. Liikkeelle täytyy lähteä kuluttajasta, ja suuntaudumme siihen suuntaan. Kampanjassa esitellään kalan tuotantoa, ja kun nyt puhutaan ruokaomavaraisuudesta, huoltovarmuudesta, on meillä tarjota tähän ratkaisu, linjasi Sankelo.
Esitystä täydensi mainostoimisto Smoy, jonka edustaja kertoi mitä tullaan tekemään ja mistä tullaan puhumaan. Hän toi konkreettisesti esille, miten esitellään suomalaisille hyvin kasvatettu kala, ja minkälainen on huonosti kasvatettu. Asia demonstroitiin salissa häiriköivällä kalahahmolla, minkä alustajat esityksen päätteeksi taluttivat ulos.
Rauhallisemmissa merkeissä jatkoi Henry Lybäck, Laurea AMK, aiheesta Haasteista onnistumisiin! Kalakoulutusta ammattilaisille. Hankkeen kohderyhmänä ovat vähittäiskauppiaat, opettajat ja ravintoloiden esihenkilöt. Ohjelman aikana tuotetaan koulutuksiin soveltuva koulutusmateriaali ja konsepti, sekä järjestetään laaditun konseptin mukaisia koulutuspäiviä. Kerätyn palautteen pohjalta suunnitellaan ja tehdään tarvittava materiaali, alusti Lybäck hankeajatusta.
Pitkä ensimmäinen päivä oli takana ja esitysten ohella syntyi käytännössä kaikista alustuksista vilkasta keskustelua, Moderaattori Kamras oli totutun luonteva, ja piti lukuisat esitykset tarkasti aikataulussa. Väliajoilla osallistujat pääsivät tutustumaan minimessujen tarjontaan, ja tiivis tunnelma säilyi myös salin ulkopuolella.
Toinen Innovaatiopäivä avautui minimessuilla ja jatkui pian salissa. Päivän moderaattoriksi tuli Meri Kallasvuo, Luonnonvarakeskus.
Ensimmäisen esityksen piti Saana Tarhanen, MMM, otsikolla Innovaatio-ohjelmat – mistä tietoa ohjelmista? Hän kertoi, että Innovaatiopäivät pidetään vain kerran vuodessa, mutta tietoa tarvitaan tilaisuuksien välilläkin.
Tarhanen toi ensimmäisenä esille viime kaudella toteutuneet ohjelmat, mitkä hänen mukaansa ovat onnistuneet hyvin, mutta viestinnässä jäi parantamisen varaa. Uusia tavoitteita asetettiin, ja tietoa pitää olla saatavissa tässä välilläkin ja osallistumismahdollisuuksista viestitään ajantasaisesti, linjasi Tarhanen ja lupasi, että kehittämissuunnitelmat päivitetään vuosittain läpinäkyvästi. Ohjelmien viestinnän täytyy olla myös verkostomaista ja kaikki keskeinen tieto löytyy Merijakalatalous.fi – nettisivustolta, ja some kuuluu myös infoperheeseen, muistutti Tarhanen.
Toinen esitelty kokonaisuus oli kansallinen kalatalousverkosto, mikä koostuu kalaleaderaktivaattoreiden osa-aikaisesta työpanoksesta. Heidän keskeinen tehtävänsä on innovaatio-ohjelmien viestintä ja vuorovaikutus. Tänä vuonna on myös aloittanut kalatalousverkosto.fi-sivusto, jossa on tapahtumakalenteri, blogi ja teemaryhmien keskusteluja. Tarhanen kehotti tutustumaan ja kirjautumaan palveluun sisään. Ensi vuoden aikana tulee uutiskirje, mutta Tarhasen mukaan kalatalousalan järjestöillä on edelleen keskeinen rooli ja vuorovaikutus järjestöjen kanssa on ohjelmien onnistumiselle tärkeää. Tarhanen kertoi lopuksi, että ensi viikolla käynnistyy webinaarisarja yhteistyössä innovaatio-ohjelmien ja verkoston kanssa, neljä osaa ja näistä on tarkemmin tietoa nettisivuilla.
Seuraavana oli vuorossa ohjelmakokonaisuuksien esittelyt. Ensimmäisenä oli vuorossa Vesiviljelyn kehittämisohjelman VEKE ja Jouni Vielma, Luonnonvarakeskus, kertoi hankkeesta Vesiviljelyn kehittämisen painopisteet
Vielma aloitti toteamalla, että uusi tieto tukee vesiviljelyn kestävää kasvua ja hyväksyttävyyttä. Mukana on seitsemän työpakettia ja useita yhteistyökumppaneita, ja aiempien vuosien raportit löytyvät nettisivuilta. Kehittämissuunnitelma sisällä on tehty yrityskysely työn suuntaamiseksi siten, mihin kehittämistoiminnan tulisi vastata. Yritysten näkemykset on selvitetty, ja tärkeimmäksi koetaan kalojen terveys ja hyvinvointi, seuraavaksi geneettinen materiaali, ja monta muuta, tasaisesti tärkeäksi koettuja asioita. Vähemmän tärkeäksi teemaksi koetaan vähemmän kasvatettujen lajien tutkiminen, selvitti Vielma.
Olli Malve, Syke, kertoi asiasta Merikasvatuksen ympäristövaikutusten ennustaminen ja mittaaminen. SYKE ja LUKE ovat kehittäneet menetelmiä kalankasvatuksen vesistövaikutusten seurantaan ja arviointiin, ja tietoa hyödynnetään käytännön hankkeissa. Ytimessä on SYKE:n kehittämä rannikon kokonaiskuormamalli FICOS. Mallista löytyy kaikki oleellinen tieto mm. virtauksista, ravinteiden liikkeistä, klorofyllistä korkearesoluution kartasta, kertoi Malve. Yritykset ja viranomaiset voivat käyttää mallin tietoja hyväksi suunnittelussaan, ja on todettu, että tiedontarve on suuri, mm YVA-selvityksissä ja ympäristöluvituksissa. Paikallinen tieto on usein puutteellista, tiivisti Malve. Seurannalla valmistetaan lähtötilanne ja varmistetaan tuotannon vaikutukset, jotka hyvillä laitospaikoilla ovat osoittautuneet pieniksi, kun tuotantomäärä on mitoitettu ympäristöön sopivaksi.
Terve kala -kirjan päivityksestä ja kalojen hyvinvoinnista alustamaan tulossa ollut Anna-Maria Eriksson-Kallio oli estynyt ja asiasta kertoi Jouni Vielma. Kirjaan on Vielman mukaan tulossa uutta sisältöä kalojen hyvinvoinnista sekä kiertovesiviljelystä. Aiheesta puhutaan paljon ja kalojen hyvinvointi on moninainen käsitys. Nykykäsityksen mukaan eläinten hyvinvointi sisältään myös kalojen kokemuksen omasta tilastaan, totesi Vielma viitaten kirjan uudistuvaan sisältöön.
Seuraavaksi esiteltiin Kalastuksen kehittämisohjelma KAKE:n hankkeet ja alustuksen piti Timo Ruokonen, Luonnonvarakeskus. Hän aloitti toteamalla, että visio on laadukasta luonnonkalaa kestävästi jalostukseen ja kulutukseen. Työ on haasteellista, koska toimijoita paljon ja ne ovat hajallaan ympäri maata.
Ruokonen kertoi, että kehityssuunnitelma on jatkuvasti päivittyvä kokonaisuus, ja se sisältää neljä työpakettia. Paketti 1 tähtää kalastuksen vihreään siirtymään, missä luodaan tilannekuva ja miten päästään eteenpäin. Uusien polttoaineiden mahdollisuudet ja ratkaisut ovat selvityksen alla ja tuloksia odotetaan jo alkuvuodesta. Paketti 2 on tietopohjainen kalavarojen ja kestävän kalastuksen mallista, missä teemana on kalakantojen kestävä hyödyntäminen. Paketti 3 sisältää pyydys- ja kalastusteknologian kehityksen, ja tämä oli mukana jo edellisellä kaudella ja jatkuu pyydysten, lajittelu-, kalan lopetus- ja jäähdytysratkaisujen kehittämisellä. Paketti 4 tarkoittaa hylkeiden ja lintujen aiheuttamien haittojen vähentämisen selvittämistä ja hyljekarkottimien toiminnan tutkiminen siirretään paikallistasolle. Ensi vuoden puolella alkaa kuulua, mitä tuloksia on syntymässä, kertoi Ruokonen lopuksi.
Albin Weckström, Aalto yliopisto, kertoi aiheesta IoT kalalaskurin avulla säästöjä rannikkokalastajille. Työ laskurin parissa perustuu rysäpyydysten erityistarpeisiin ja siinä huomioidaan riittävän pitkä toiminta-aika ja matala hinta. Laskuri rysässä voi säästää niin työaikaa kuin polttoainettakin, kun kalastaja voi seurata saaliin määrää pyydyksessä, tiesi Weckström. Työryhmä lähti liikkeelle ongelman ymmärtämisestä, koska jokaiselle käyttötarve oli uutta. Kesällä 2024 saatiin toimiva versio ja Mikael Lindholmin rysillä Loviisassa saatiin laitetta testattua jo muutaman tuhannen kalan verran. Tulossa on muutoksia niin, että laskuriin lisätään kamera, jolloin voidaan rysään uiva kalalaji arvioida. Myös vedenlämpötila-anturi ollaan lisäämässä ja virrankulutusta pyritään alentamaan, tiivisti Weckström.
Minna Mattila-Aalto, Työtehoseura, toi mukanaan valoa aiheeseen Paikalliset konfliktit, paikalliset ratkaisut – Kaken toimenpide vesille pääsyn konfliktiin. Hän aloitti toteamalla, että kuulimme juuri uutta, että nyt arvioidaan kalojen tunne-elämää. Rinnalla kulkee myös ihmisen sosiologia ja tuntemukset, ja tätä kokonaisuutta Mattila-Aalto on tutkinut. Hän toi esille, että ongelma ja konflikti ovat kaksi eri asiaa. Ongelma ratkaistaan, konflikti on tunne, asenne, käyttäytyminen, joka estää kestävän ongelman ratkaisun. Pitäisi pitää yllä vuorovaikutusta ongelman ratkaisijoihin, koska konfliktin siemen on, ettei haluta kuulla. Jos keskustelukumppani tuntuu idiootilta, on syytä varmistaa, ettei hän koe samalla tavalla. Jos ratkaisua haetaan ongelman ulkopuolelta, ei tuo ulkopuolinen ole osallinen, vaan ongelma lisääntyy, ja syntyy laajeneva pyörremyrsky. Tämä tiedetään jo satoja vuosia vanhojen kalatalouden konfliktien kohdalla, muistutti Mattila-Aalto.
Kalastuslupa-asioissa osapuolia ovat vesien omistajat, kalatalousalueet, ELY, hallinto-oikeus jne. ja osallistava suunnittelu, tutkimus ja kehittäminen voi tuoda nuo partnerit yhteen. Lähtökohta on, että konflikti tunnistetaan paikallisesti ja osallistujien toimesta jo varhain. Minkälaista apua kalastaja saa kalatalousalueelta, eteneekö asia valitukseksi vai palautuuko vesialueen omistajille. Osallisten toimesta tapahtuva ongelmaratkaisu mahdollistaa asian viemistä eteenpäin. Hankkeessa tarvitaan kumppanuusverkosto ja nyt pitää luoda toimiva ja skaalattava toimintamalli, esitti Mattila-Aalto lopuksi.
Albin Weckström, Timo Ruokonen ja Minnan Mattila-Aalto
Marina Nyqvist, Österbottens Fiskarförbund aloitti seuraavan osion kertomalla, Miten Blue Products 3.0 vastaa yritysten tutkimustarpeisiin? Nyqvist aloitti kertomalla, että ohjelman yleistavoitteena on lisätä tärkeimpien tunnistettujen ja vajaasti hyödynnettyjen kalalajien, erityisesti silakan, muikun, kuoreen ja särkikalojen, sekä jalostusteollisuuden sivuvirtojen käyttöä elintarvikkeina tai lisäarvotuotteina. Hän jatkoi aiheesta kertomalla, että aluksi kartoitetaan keskeisten yritysten ajankohtaiset kehitys- ja tutkimustarpeet henkilökohtaisin haastatteluin. Näin saadaan tutkimusta ohjautumaan entistä selkeämmin yrityslähtöiseksi ja tuottamaan konkreettista lisäarvoa toimialan kehittymiseksi. Tavoitteena on myös kartoittaa raaka-aineen laadun parantamistarpeita, sivuvirtojen määrät ja muodostumispaikat ja aloitetaan uusien prosessimenetelmien kartoitus tavoitteena lisätä kalasektorin prosessien tehokkuutta ja tuotteiden laatua ja säilyvyyttä, sekä jatkokehitetään prosessimenetelmiä arvojakeiden ominaisuuksien parantamiseksi.
Jari Setälä, Suomen kalatalouskehitys, kertoi kehittämissuunnitelman päivityksestä. Kyselyillä on selvitetty, mikä osa kalan arvoketjusta on laadun kannalta kriittisin. Alkutuotannon arvioinnissa on keskitytty silakkaan ja mihin sen osalta tulisi panostaa. Setälä nosti esille usein todetun tilanteen, että laivasto pitäisi uusia, jotta laatutyö onnistuisi. Tämän jälkeen voidaan esimerkiksi lämpötilan seurantaa ja teknisiä yksityiskohtia parantaa, muistutti Setälä. Kalan jalostuksen osalta kriittiset pisteet ovat hyvin selvillä, mutta esimerkiksi pakastuskokeita tarvittaisiin selvittämään pidempien säilytysaikojen mahdollisuudet. Kuluttajien kohdalla tilanne on sama, mitä tuoreempana kala saadaan, sitä parempi, mutta säilyvyyden lisääminen olisi toimijoiden kannalta hyödyllistä. Suurin osa kuluttajista ei tunnista laatua, ja voisiko tätä jotenkin testata, mietti Setälä.
Setälä esitteli useita näkemyksiä ja ehdotuksia, joita oli selvityksissä tullut esille niin tuotteiden ja tuotannon kehityksestä, uusista kalalajeista, toimivan arvoketjun rakentamisesta, että tulevista toimenpiteistä. Setälä kertoi esimerkkinä, että elintarvikesivuvirtojen osalta nähtiin tarve panostaa paikallisiin korkeamman hinnan tuotteisiin ja että voisiko Blue Products rakentaa ja fasilitoida miniekosysteemin paikallisesta toimitusketjusta. Tässä nähtiin lemmikkieläinteollisuus yhtenä mahdollisuutena. Hankkeiden tiekartta tullaan päivittämään ja prosessien sivuvirtojen kehittämistä jatketaan, vakuutti Setälä.
Kalatalouden ympäristöohjelma KYMPPI oli Pauliina Louhen, Luonnonvarakeskus, aiheena. Ohjelma keskittyy parantamaan kalavarojen elinvoimaisuutta, tuottoa ja kestävää hyödyntämistä sekä tukemaan kalavarojen luontaisen lisääntymisen edellytyksiä. Ympäristöohjelman kehittämissuunnitelmassa on määriteltynä viisi tavoitetta: kalojen elinympäristön monipuolistaminen, tulosperusteisten rahoitusmallien pilotointi, Suomenlahden siikatuotannon elvyttäminen, vaelluskalojen ennallistamismenetelmien kehittäminen ja kestävän kalastuksen tukeminen. Tavoitteiden toteuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan joustavasti muokata ohjelman edetessä, summasi Louhi.
Antti Lappalainen, Luonnonvarakeskus, jatkoi aiheella Suomenlahden siikatuotannon elvyttäminen – onnistumisia ja epäonnistumisia. Hän kertoi, että Suomenlahden romahtaneisiin siikasaaliisiin haetaan ratkaisua kehittämällä vastakuoriutuneiden poikasten istutustoimintaa Kymijoella. Virikekasvatuksen laajentamisella sekä istutusmenetelmien kehittämisellä haetaan parannuksia lohikalojen vaelluspoikasistutuksien tuloksellisuuteen. Suojelualuetavoitteiden selvittämisellä tai sivusaaliiden sujuvalla raportoimisella voitaisiin vaikuttaa kalastuksen kestävyyteen. Lappalainen kertoi, että Kymijoen Langinkosken haaraan on istutettu 300 000 merkittyä siianpoikasta, ja jokisuun takaisinpyynnissä värjättyjen osuus saaliista oli 20 %. Tämä kertoi, että työssä on onnistuttu, esitti Lappalainen.
Pitkän päivän viimeinen esitys suotiin Santtu Hakolalle, Motiva Oy aiheesta Tulosperusteiset mallit kalataloushankkeissa – mitä se tarkoittaa ja miksi uusia toimintamalleja tarvitaan nyt? Hän toi esille esimerkkinä virtavesien kunnostus- ja seurantamenetelmien sekä niihin liittyvän osaamisen, ympäristöDNA:n sekä ympäristövirtaaman kehittäminen ja ankeriaan ylisiirtojen edistäminen. Erilaisissa kunnostushankkeissa tullaan kokeilemaan tulosperusteisia rahoitusmalleja, mitkä mahdollistavat pienempien hankkeiden ja toimijoiden yhdistämisen laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Hakola näki, että tulosperusteinen toiminta voisi kiinnostaa myös kansainvälisiä sijoittajia, jos mittarit saadaan toimiviksi.
Kaksi pitkää työpäivää oli takana, mutta osallistujat pysyivät hyvin hereillä tilaisuuden loppuun saakka. Innovaatiopäivien järjestelyt toimivat tutun mallikkaasta osaavissa käsissä, ja moderaattorit pitivät esiintyjät että aikataulun hyvin hallinnassa. Tämä takasi ammattimaisen otteen niin tapahtumalle kuin siellä esitettäville asioillekin.
Innovaatiopäivien esitykset ovat nähtävissä kokonaisuudessaan täällä:
Innovaatiopäivät 2024 – Meri- ja kalatalous
