Pohjanlahdelle suunnitellaan valtavia merituulipuistoja, mutta niiden vaikutuksia kaloihin ei tutki perusteellisesti kukaan. Kansainväliselle tutkimukselle olisi suuri tarve.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen mukaan Suomen merialueella ja talousvyöhykkeellä on vireillä tällä hetkellä tuulivoimahankkeita maksimiteholtaan 66 gigawatin edestä.
Kaikkiaan eri vaiheisessa suunnittelussa on 32 merituulipuistohanketta, joiden yhteenlaskettu voimaloiden maksimimäärä olisi yli 3600.
Tuulivoimayhdistyksen operatiivinen johtaja Heidi Paalatie tähdentää, että suuri osa tuulipuistoista on suunniteltu aluevesirajan ulkopuoliselle talousvyöhykkeelle, missä on myös päällekkäisiä tutkimushankkeita.
– Valtioneuvosto on myöntänyt tutkimuslupia useammalle hankkeelle, jotka sijoittuvat samoille alueille. Kaikki näistä eivät etene hyödyntämis- tai rakentamislupavaiheeseen.
Pohjanlahti kiinnostaa merituulivoiman rakennuttajia valtavalla volyymilla. Suomen merialueilla viime kesänä suunnitteilla olleiden merituulivoimahankkeiden kokonaiskapasitetti oli 33 gigawattia, nyt se on kaksinkertainen. Isoja suunnitelmia on myös Ruotsissa.
Vaikka voimaloiden pystyttäminen ei vielä vuosiin olekaan alkamassa, monen tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointi on käynnissä. Niissä tarkastellaan merellisen tuulienergiarakentamisen vaikutuksia luontoon. Useita puistoja suunnitellaan kalojen ja kalastuksen kannalta keskeisille alueille.
Yhteistä ainakin Suomen hankkeille on se, että tutkittua tietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista eri kalalajeihin, ja esimerkiksi vaelluskalojen käyttäytymiseen ei juurikaan ole.
Tuulipuisto Tornionjoen lohen nousureitillä on riski
Perämeren pohjukkaan on suunnitteilla koko merialueen hankkeisiin verrattuna pieni 12 voimalan merituulipuisto, joka sijoittuisi Tornioon Röyttän edustalle.
Rajakiiri oy:n hanke on uinunut yli vuosikymmenen, mutta nyt se on herätetty henkiin ja yhtiö hakee voimassa olevaan osayleiskaavaan muutosta, joka sallisi voimaloiden tehon ja korkeuden kasvattamisen. Yhtiö myy sähköä omakustannehintaan omistajilleen, muun muassa Outokummun Tornion terästehtaalle.
Lapin ely-keskus sekä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos totesivat jo yli kymmenen vuotta sitten, että hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa oli pahoja puutteita varsinkin vaelluskaloihin kohdistuvien vaikutusten osalta.
Kalatalousviranomainen lausui tuolloin, että pelkästään vaelluskalojen vaellusreittien selvittäminen vaatii tiedon keruuta usean vuoden ajalta ja sen tulee perustua maastossa kerättävään tietoon, kuten telemetriaseurantaan.
Yhtiö oli arvioinut kalastovaikutuksia ainoastaan kalastajakyselyillä ja saalistilastoilla.
Lohikantoja vuosikymmenet tutkineen Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemen mukaan riskit ovat yhä samat.
– Esimerkiksi lohet lähestyvät Tornionjokisuuta kaakosta päin, eli juuri sen alueen läpi, johon tuulivoimapuisto on suunniteltu rakennettavaksi. Rakentaminen tuolle alueelle on vaelluskalan kannalta iso riski, Romakkaniemi toteaa.
Merituulivoimaloiden kokonaisvaikutus pitäisi arvioida
Nousukalojen reitille tuulipuistoa suunnitteleva Rajakiiri ei ole tietämättömyytensä kanssa yksin. Perusteellista ja pitkäkestoista telemetriaseurantaan perustuvaa tutkimusta ei ole muidenkaan yhtiöiden käytössä.
Ruotsalaisella OX2-yhtiöllä on miljardien eurojen tuulivoimasuunnitelmat Perämerelle. Oulun edustan merialueelle yhtiö suunnittelee puistoa, johon rakennettaisiin 160 tuulivoimalaa.
Tornionjoen etua valvova Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio on pitänyt kyseistä tuulipuistoa mahdollisena riskinä Itämeren suurimman vaelluskalajoen kalakannoille.
Luonnonvarakeskus on kaivannut myös lisää tutkimuksia, koska kokonaisriskiä ei voitu arvioida.
– Kysymys on siitä, että vaikutustietoa ei ole, ellei aleta rakentaa johonkin ja samalla tehdä laajaa seurantasuunnitelmaa ja toteuteta tutkimusta kalastovaikutuksiin, Atso Romakkaniemi sanoo.
Rajajokikomissio pitää erittäin ongelmallisena sitä, ettei merituulipuistojen yva-menettelyihin voi ottaa perusteltua kantaa, koska tutkittua tietoa kalastovaikutuksista ei ole.
– Koska hankkeita on niin paljon, yksittäiseen yva-prosessiin lausuminen jää hataraksi. Pitäisi voida arvioida yhteisvaikutukset ja kumulatiiviset vaikutukset, jotka ovat ne suurin kysymysmerkki tällä hetkellä, sanoo rajajokikomission vesi- ja ympäristöinsinööri Simja Lempinen.
Tarvittaisiin kansainvälistä tutkimustahtoa
Simja Lempisen mielestä merituulivoiman vaikutusten arviointiin olisi nyt koottava voimia mahdollisimman kattavasti kaikista Itämeren maista.
Lempinen viittaa Itämeren maiden johtajien tapaamiseen vuonna 2022 Tanskan Marienborgissa, missä pääministerit sopivat Itämeren tuulivoimakapasiteetin kasvattamisesta seitsenkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä.
– Jos tehdään yhteistyötä merituulivoiman rakentamiseksi, on vähintäänkin kohtuullista, että tehdään yhteistyötä, jotta voidaan arvioida vaikutukset.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi näkisi myös, että kalastotutkimusta tehtäisiin yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
– Puhutaan useampien tuulivoimahankkeiden yhteistyöstä ja yhteistyöstä tutkimuslaitosten kanssa, jotta voidaan kerätä riittävä resurssi ja saadaan kunnollista tietoa, jota sitten hyödyntävät kaikki.
Romakkaniemi arvioi, että perusteellinen tiedonkeruu kalastovaikutuksista kestäisi lähemmäs kymmenen vuotta, jotta olosuhteiden muutokset voitaisiin ottaa myös huomioon.
– Kalojen liikkeistä piitäisi kerätä tietoa pari-kolme vuotta ennen rakennustöiden alkua, sitten rakentamisen aikana ja valmistumisen jälkeen useita vuosia.
Lähde: Yle 10.2.2024
