Euroopan unioni hyväksyi 2019 direktiivin tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä. Tästä käytetään nimitystä SUP-direktiivi ja nyt siihen otetaan mukaan myös kalastusvälineet. Säädös tulee voimaan heinäkuussa 2021 ja aiheesta järjestettiin syyskuussa laaja web-seminaari.
Direktiivin tavoitteena on ehkäistä muovituotteista aiheutuvaa meren roskaantumista. Kalastusvälineiden katsotaan kuuluvan tähän joukkoon, vaikka ne eivät pääsääntöisesti olekaan kertakäyttöisiä, mutta niiden katsotaan aiheuttavan EU:n merialueella runsaasti roskaantumista. Kalastusvälineen määritelmä sisältää kaikki kalastuksessa ja vesiviljelyssä meren elollisen luonnonvarojen pyyntiin ja kasvattamiseen käytettäviä välineitä.
SUP-direktiivi velvoittaa järjestämään tuottajavastuullisen jätehuollon. Tuottaja eli kalastusvälineen ammattimaisen valmistajan tai maahantuojan tulee direktiivin mukaan hoitaa kalastusvälineiden jätehuolto sekä siihen liittyvät velvoitteet. Tuottajavastuulla pitää järjestää ja vastata kalastusvälinejätteen jätehuollon kustannuksista, kerätä ja raportoida sekä vastattava valistustoimenpiteiden kustannuksista.
Tuottajavastuu hoidetaan käytännössä liittymällä hyväksyttyyn tuottajayhteisöön tai rekisteröitymällä Pirkanmaan ELY-keskuksen rekisteriin ja hoitamalla tuottajavastuut. Käytännössä tuottajan on hankalaa ja kallista hoitaa vastuut itse eli tuottajayhteisön perustaminen on välttämätöntä, kertoo ELY:n johtava tuottajavastuuvalvoja Teemu Virtanen. Hän myös korostaa, että perustaminen vie aikaa ja se on syytä aloittaa heti.
Tuottajayhteisö toimii siten, että se järjestää itse tai hankkii keräys-, kuljetus- ja käsittelypalvelut markkinoilta. Se tekee jätehuoltoon liittyvät sopimukset, ylläpitää sopimuskantaa ja huolehtii maksuista, seurannasta että tiedotuksesta. Toimivia nykyisiä tuottajayhteisöjä on mm. elektroniikan kierrätyksessä.
Tilaisuudessa esiteltiin ympäristöministeriön neuvottelevan virkamiehen Sirje Stenin toimesta kalastusvälineiden tuottajavastuun lainsäädännön sisältöehdotus. Yleinen linjaus on, että Suomessa kaikki vesialueet kuuluisivat direktiivin piiriin, ja että tuottajat olisivat myös vastuussa historiallisesta jätteestä. Kalastussatamien vastaanotto olisi keräysverkoston perusta ja sen päälle tulisi järjestää muille kuin kalastussatamia käyttäville kalastajille tarpeen mukainen keräys.
Tässä vaiheessa esitettiin useampikin kysymys sisävesien mukanaolosta ja historiallisista pyydyksistä, mikä tarkoittaa esimerkiksi kalasatamissa olevaa, käytöstä poistettua kalustoa tai mökkiläisten varastoihin jääneitä pyydyksiä. Etenkin Suomen kohdalla nähtiin kohtuuttomaksi laajentaa alue sisävesiin, mutta tätä Sten perusteli sillä, ettei meri- ja sisävesipyydyksiä voi erottaa toistaan. Hänen mukaansa ehkä rapumerta olisi sellainen, ja hän kysyikin osallistujilta, että mitä muita vastaavia pyydyksiä on tiedossa.
Lainsääntöneuvos Katariina Haavanlammi selvitti direktiivin aikataulua EU-tasolla. Hänen mukaansa komission suuntaviivojen ja käytäntöönpanosäädösten aikataulut ovat viivästyneet merkittävästi direktiivissä säädetystä mikä myös heijastuu kansalliseen täytäntöönpanon aikatauluihin. Asiantuntijakokouksissa on nostettu esiin kysymys, voiko komissio tässä tilanteessa edellyttää täytäntöönpanoa viimeistään 3.7.2021. Suomi ja useat muut maat ovat korostaneet, että direktiivissä säädettyjä aikatauluja tulisi kunnioittaa siten että toimijoille turvattaisiin direktiivissä säädetyt määräajat uusiin vaatimuksiin sopeutumiselle.
Lähtökohta on edelleen, että kansalliset säädökset tulisi direktiiviin perustuen saada voimaan 3.7.2021 ja osaa vaatimuksista aletaan direktiivin mukaan kuitenkin soveltaa vasta myöhemmin. Kalastusvälineitä koskeva ensimmäinen raportointikausi on v. 2022 ja kaikkia kalastusvälineitä koskevia vaatimuksia on sovellettava viimeistään 31.12.2024.
Muovien kierrätyksen tehostamisen rinnalla päivitetään liikenne- ja viestintäministeriön toimesta myös alusten jätteiden toimittamista satamiin koskevaa lainsäädäntöä. Työn tavoitteena on parantaa jätteiden käsittelyä ja vastaanottoa satamissa. Kalastus- ja huvialukset sekä huviveneet kuuluvat ko. direktiivissä määriteltyyn maksujärjestelmään. Maksujärjestelmä kattaa myös kalastuksen aikana verkkoihin kertyvän jätteen. Satamissa on jatkossa järjestettävä erilliskeräys aluksilta peräisin oleville eri jätelajeille. Erilliskeräyksellä voidaan varmistaa, että jäte päätyy kierrätykseen tai uudelleen käyttöön.
Tilaisuuden loppukeskustelun henki oli hämmentynyt. Meillä ei ole kalastusvälineiden osalta tuottajayhteisöä ja muutenkin koko paketti on vaikeasti hahmotettava. Kalastusvälineiden muovikierrätyskin on vielä toteutumatta, keruujärjestelmää ei ole kuin yksittäisissä satamissa ja kun tuohon vielä lisätään vastuu satamissa, tai missä tahansa olevista historiallisista pyydyksistä, kuten käytöstä poistettuja nimitettiin, on mittakaava mahdoton määrittää ilman perusselvityksiä.
Kommenteissa todettiin, että joissain kalastusvälinekaupoissa on siimojen ja uistinten keräyspisteitä, mutta trooleille tai kalankasvatusaltaille ei järjestelmää ole. Kaatopaikoille tai poltettavaksi näitä ei nykysäädösten mukaan saisi vielä. Heikki Lehtinen, MMM otti esille mahdollisuuden, että yhteiskunta hoitaisi pääosin historiallisen pyydysjätteen keruun, mikä selkeyttäisi kyllä tilannetta, mutta tuoltakaan osin ei määristä ole kenelläkään tietoa eikä aikaa ole kuin kuukausia. Kuten valvoja Virtanen totesi, heti töihin.
Valmistelusta lisätietoja:
Ympäristöministeriö, sirje.sten@ym.fi ja katariina.haavanlammi@ym.fi
Pirkanmaan ELY: teemu.virtanen@ely-keskus.fi
Kivikangas Oy:n blogi direktiivin vaikutuksista suomeksi https://www.kivikangas.fi/kalastusvaline-negatiiviset-ymparistovaikutukset och på svenska https://www.kivikangas.fi/fiskeredskapsdirektivets-negativa-inverkan-pa-miljon
