kalafileet2015

Euroopan unionin kalastustuotteiden ja toimijoiden jäljitettävyysketjun säädökset ovat muuttuneet 1.1.2015 alkaen.

Seuranta, todentaminen missä on kalastettu, mitä kalastettu, kuinka paljon kalastettu ja kuka on kalastanut edellyttää valvontajärjestelmän toimeenpanoa. Seuraavassa esitetään keskeisimmät osat ja tulkinnat valvontajärjestelmässä säädetystä kalastustuotteiden ja näitä kaupan pitävien toimijoiden jäljitettävyysketjuista.

Eräkohtainen jäljitettävyys

Eräkohtainen jäljitettävyysvaatimus koskee ainoastaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita.

Vaatimus koskee merestä pyydettyä ja meressä viljeltyä kaupallista kalaa.

Eräkohtainen jäljitettävyysvaatimus koskee:

    • eläviä kaloja, tuoreita kaloja, jäähdytettyä kalaa, jäädytettyä kalaa
    • jäähdytettyjä tai jäädytettyjä kalafileitä tai muuta kalanlihaa
    • jäähdytettyä tai jäädytettyä mursketta tai jauhetta
    • kuivattuja, suolattuja, savustettuja ja
      hiillostettuja kaloja

    • mätiä

Eräkohtainen jäljitettävyysvaatimus EI koske:

    • nilviäisiä eikä äyriäisiä
    • EU:iin kolmansista maista tuotuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita
    • makeasta vedestä pyydettyjä tai makeassa vedessä viljeltyjä kalastus- ja vesiviljelytuotteita

 

Ensierän tietojen tulee seurata jokaista erää koko toimijaketjun ajan, ketjun loppuun saakka.

Tiedot tulee merkitä tuotteisiin silloin, kun tuotteet jaotellaan eriin, kuitenkin viimeistään ensimyyntiä varten. Kaikissa myydyissä ja toimitetuissa erissä tulee olla merkintä. Jokaista erää kohti tulee olla osoitettavissa vähintään seuraavat tiedot:

  • erän tunnistenumero
  • kalastusaluksen ulkoinen tunnistenumero (eli rekisterinumero eli ulkoinen tunnus) ja nimi tai vesiviljelytuotantoyksikön nimi
  • kunkin lajin kolmikirjaiminen FAO:n koodi
  • saaliiden pyyntipäivät tai tuotantopäivä
  • kunkin lajin määrät nettopainoina ilmaistuna kilogrammoina tai tapauksen mukaan kappalemäärä
  • toimittajan nimi ja osoite

Edellä mainittuja ensieriä koskevat tiedot on esitettävä erän pakkausmerkinnöissä, pakkauksessa tai erän mukana seuraavassa kaupallisessa asiakirjassa. Jos tiedot ovat ainoastaan kaupallisessa asiakirjassa, erään on kiinnitettävä vähintään erän tunnistenumero. Kaupallinen asiakirja voi olla paperi tai sähköisessä muodossa.

Edellä mainitut tiedot tulee 1.1 2015 lähtien kiinnittää eriin koodin, viivakoodin tai elektronisen sirun kaltaisen tunnistamisvälineen avulla taikka käyttäen merkintäjärjestelmää.

  • Toimija voi itse valita käyttämänsä menetelmän ja merkintäjärjestelmän, kunhan säädöksen vaatimukset täyttyvät.
  • Esimerkiksi erään kiinnitetty tunnistenumero tai muu yksilöivä koodi on riittävä täyttämään edellytykset. Tunnistenumeron tai vastaavan tulee olla kaikissa vaiheissa yhdistettävissä ensierään ja sen tietoihin.
  • Muut edellytetyt eräkohtaiset tiedot voivat sisältyä erään kiinnitettyyn tunnisteeseen tai tunnistamisvälineeseen taikka olla erikseen merkintäjärjestelmässä. Merkintäjärjestelmän erätietojen säilyttämis- ja siirtämisväline (asiakirja) voi olla esim. lähete, lähetyslista tms., johon ensierän tiedot on merkitty.
  • Jos muut edellytetyt eräkohtaiset tiedot ovat erikseen merkintäjärjestelmässä, erään kiinnitetty tunnistenumero tai muu yksilöivä koodi ja muut eräkohtaiset tiedot on oltava saumattomasti yhdistettävissä merkintäjärjestelmään perustuen.
  • Toimija voi siis toteuttaa ja todentaa ensierän jäljitettävyysvaatimuksen liittämällä yksilöivän tunnuksen erään ja toteuttamalla järjestelmällisellä tavalla tapaa säilyttää ja siirtää ensierän tiedot.

Toimijakohtainen jäljitettävyys

Toimijoiden jäljitettävyys tulee olla aukoton eli ensierän tietojen tulee seurata jokaista erää koko toimijaketjun ajan ketjun loppuun saakka.

Kunkin toimijan on voitava yksilöidä kunkin kalaerän tai sen osan välitön toimittaja ja ostaja (mikäli tämä ei ole loppukuluttaja). Tässä ketjussa on siis voitava jäljittää toimija ”yksi askel eteenpäin ja yksi askel taaksepäin”. Kyseinen vaatimus vastaa siis toimijoiden tunnistamisen osalta sisällöltään yleisen elintarvikeasetuksen ((EY) N:o 178/2002) 18 artiklaa.

Kaupallisten kalastajien vastuu

Kalastajan velvollisuutena on toimittaa edellä mainitut eräkohtaiset tiedot kalan ensi käden ostajalle joita ovat esimerkiksi tukku, vähittäisliike, ravintola ym.

Lisätiedot: 

Maa- ja metsätalousministeriön ja elintarvikevirasto Eviran yhteinen muistio jäljitettävyydestä, muistio 10.10.2014

Kalatuotteiden jäljitettävyys käytännössä, Jussi Peusa, Evira (tilaisuus 21.11.2014), diasarja