Länsi-Suomen kalatalouskeskus järjesti 1.–2.2023 kaupallisten kalastajien tiedotus- ja koulutusristeilyn. Tilaisuuden tavoitteena oli välittää ajankohtaisia asioita ja uutta tietoa kalastajille ja kalatalouden sidosryhmille kuten neuvontajärjestöille, viranomaisille ja tutkijoille. Kahdennenkymmenennen ammattikalastajaristeilyn teemat olivat tie ammattikalastajaksi, vallitseva toimintaympäristö ja ammattikalastuksen kehittäminen. Seminaariin osallistui yhteensä 84 henkilöä, joista 51 oli kaupallisia kalastajia.
Risteilyn varsinaisen ohjelman avasi koulutushankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Heikki Salokangas. Hän toivotti kaikki tervetulleiksi ja totesi, että paljon on aiheita käsiteltäväksi. Salokangas alusti tapahtumaa muistelemalla ajoverkkokalastuksen merkitystä omalle kalastukselleen, kummastelemalla totaalista kieltoa reilut viisitoista vuotta sitten, jolloin myös ajelehtivien silakkaverkkojen käyttö kiellettiin lähes puolentoista sadan vuoden kalastuksen jälkeen. Vaihtoehdot vain vähenevät, summasi Salokangas, mutta muistutti, että nyt tämän risteilyn aikana voidaan yhdessä miettiä positiivisia asioita.
Ensimmäisen positiivisen uutisen esitteli Risto Lampinen, MMM kertomalla, että ministeriön osastolle saadaan lisää henkilöresursseja helpottamaan rakenneohjelman käynnistämistä. Yksi uusista tukielementeistä on aloittavan kalastajan tuki, ja sen tarve on Lampisen mukaan tunnistettu ja valmistelut ovat käynnissä. Samoin hylkeiden aiheuttamat ongelmat ovat osastollakin hyvin tiedossa ja niin pyydystekniikkaa kuin vahinkojen vähentämistä jatketaan. Uusia eikä ehkä positiivisia elementtejä ovat tuulivoiman rakentaminen merelle ja valvonnan lisääntyminen ja nämä tulevat ratkaistavaksi tulevan kauden aikana. Tänä vuonna on työn alla myös kalatalouden huoltovarmuusselvitys ja paljon muuta, kertoi Lampinen ajankohtaiskatsauksessaan.
Kahdeskymmenes ammattikalastajaristeily, mistä tulimme ja mihin mennään, oli kalastusneuvos Kari Ranta-ahon aihe. Tämä sopi hyvin tilaisuuden pohjustukseksi ja Ranta-ahollekin, koska hän oli aikanaan aloittamassa nyt kahdettakymmenettä kertaa järjestettävää risteilyä. Ranta-aho muisteli tapahtumia hankkeen toteuttamiseksi ja kertoi mittakaavan muutoksesta pienestä alusta nyt yli kahdeksankymmentä osallistujaa käsittäväksi seminaariksi.
Eläkkeelle jäänyt neuvos ei ole jättänyt kalataloutta ajatuksistaan, ja kertoi kokoavansa aiheesta kirjaa. Näkökulmaa hän paljasti kertomalla, että kalastuksen on sopeuduttava aiempaa enemmän toimintaympäristöönsä. Esimerkkinä Ranta-aho otti esille kalastuksen kestävyyden määrittelyn. Sitä eivät tee kalastajat tai tutkijat, vaan EU ja WWF. Samalla kun kalastajilta edellytetään sopeutumista, muut määrittelevät raamit.
Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys pitäisi sisältää sopijaosapuolten luotettavuuden, mutta Ranta-ahon mukaan uskottavuus kaatui, kun silakan kiintiöjärjestelmää muutettiin kalastajien tappioksi. Tulette häviämään taistelun tuulimyllyjä vastaan, mutta mahdollisuuksia on aina, lohdutti Ranta-aho.
Kahvin ja aktiivisen keskustelun jälkeen oli vuorossa paneelikeskustelu puheenjohtajana Kim Jordas aiheesta tie ammattikalastajaksi – miten varmistetaan, että meillä on ammattikalastajia tulevaisuudessakin. Aiheesta olivat keskustelemassa (kuvassa vasemmalta oikealle) Antti Forsman (Livia), Lauri Himberg (ammattikalastaja Saaristomereltä), Risto Lampinen, Benjamin Tillqvist (ammattikalastaja Selkämereltä) ja Kaj Mattsson (Åbolands Fiskarförbund).
Tilaisuuden järjestäjä ei varmaan ollut sattumalta miettinyt istumajärjestystä sellaiseksi, että Lampinen virkamiehenä oli keskellä, nuorten kalastajien välissä, ja laidoilla kokoonpanoa täydensivät neuvonnan ja koulutuksen asiantuntijat. Nuoret kalastajat olivat sanavalmiita ja haastoivat toimijat esittämään suoria vastauksia.
Esittelykierroksen jälkeen päästiin asiaan, ja puheenjohtaja kysyi mielipidettä kalastajien ikärakenteesta. Jokainen esitti huolestumisensa, mutta nuoriakin on kuitenkin mukana. Lampinen korosti tulevan rakenneohjelman mahdollisuuksia ja osastonsa tavoitteita parantaa entisestään nuorten mahdollisuuksia tulla kalastajaksi. Molemmat paneelin nuoret kalastajat kertoivat tulleensa alalle omasta aloitteestaan, ja mielellään, vaikka ammattilaisuus ei alun perin ollutkaan suunniteltu vaihtoehto. Himberg kertoi puheenjohtajan kysyessä, miltä kalastajan työ vaikuttaa, ettei tietenkään vastentahtoisesti lähtisi joka päivä merelle, jos homma ei kiinnostaisi. Muotoilu oli tilaisuuden luonteen mukaisesti värikkäämpi kuin mitä tähän voi kirjailla.
Yleisölle annettiin myös tilaisuus kysyä otsikon mukaisesta aiheesta. Jarno Aaltonen jatkoi nuorten kalastajien mahdollisuuksista ja esitti Lampiselle suoran kysymyksen, miksi nuorille, aloittaville kalastajille ei rakenneta polkua, joka johtaisi vähitellen ammattilaisuuteen. Tähän tuli välitön vastaus, että hyvä idea ja asiaa on syytä viedä eteenpäin. Vierestä Tillqvist täydensi keskustelua, että hän on saanut apua omalla polullaan mm. kalavesien ja tilojen kohdalla.
Puheenjohtaja näytti seuraavaksi kyselyn tuloksista dian, jossa kuvattiin kalastajien vastuksia kysymykseen mikä pitää muuttua, jotta ammatti jatkuu. Selvästi eniten vastattiin, että kannattavuus. Tähän Himberg jatkoi, että välillä voitaisiin korostaa kalastuksen positiivisia asioita, eikä tuoda aina esille huonoja kokemuksia. Lampinen täydensi ajatusta, että samalla on syytä korostaa, ettei kalastaja elä tukien varassa vaan omalla työllään.
Paneelikeskustelussa, kuten koko tilaisuudessakin korostui usko tulevaisuuteen, ja etenkin siihen, että rannikkokalastus jatkuu ja kehittyy. Toki mukana olleet keskustelijat ovat kaikki osaavia ja kalastukseen henkilökohtaisesti vihkiytyneitä persoonia mikä vähensi ristiriitojen esille tuloa, mutta ehkä tämä henki heijastui myös laajaan kuulijakuntaan salissa. Päätösaplodit ainakin olivat raikuvat.
Mikko Olin, LUKE, kertoi seuraavaksi rannikon kalakantojen tilasta. Tutkimusten kohteena ovat olleet lähinnä siika, ahven ja kuha, osin myös hauki. Olin kertoi, että siian kalastus on Perämerellä kestävää, mutta vaellussiian kohdalla on haasteita. Kuhalla menee paremmin, ja tähän vaikuttaa ilmeisesti ilmaston muutos, minkä johdosta kuhan kasvu on nopeutunut ja pyyntikoko saavutetaan 4–8 vuotiaana. Etenkin vuoden 2018 vuosiluokka oli hyvä ja nämä yksilöt ovat kalastettavissa nyt ja tulevina vuosina.
Ahvenkannat ovat Olinin mukaan vähintään kohtuullisessa tilassa, vaikka arvioinnissa onkin epävarmuuksia. Vapaa-ajankalastuksen saalis on moninkertainen kaupallisiin kalastajiin verrattuna, ja heidän saaliinsa arvioidaan kyselyillä eikä niin tarkasti kuin ammattilasilla. Selkämerellä on paras tilanne ja kanta on kasvussa paitsi niillä alueilla, missä on merimetson vaikutusta. Ilmaston lämpeneminen ilmeisesti myös hyödyttää ahventa. Haukitieto vielä puuttuu, mutta tilastot näyttävät, että pyyntiponnistus on kasvussa.
Camilla Ekblad, Turun yliopisto, kertoi seuraavaksi lintujen aiheuttamista välittömistä vahingoista pyydyksissä. Merimetsojen aiheuttamat vahingot ovat tuttuja, mutta Ekbladin näyttämät videot harmaahaikaroiden ruokaisuista kalankasvatusaltailla olivat monille uutta. Videot todensivat tilanteet ja työryhmän selvityksissä todettiin jopa reilut tuhat vahinkoa vuorokaudessa. Työ on kuitenkin vielä kesken ja työ jatkuu tämän vuoden avovesikaudella. Varsinaiset yhteenvedot tiedetään, kun raportti on valmis.
Ammattikalastus ja Itämeri oli Miina Mäen, John Nurmisen Säätiö, aiheena. Mäki keskittyi esittelemään säätiön toimintaa ja suhdetta ammattikalastukseen, ja toi esille mm. särkihankkeen tuloksia. Hän nosti myös esille kalastuksen positiiviset vaikutukset Itämeren tilaan ravinteita poistamalla, ja katsoi merkityksen olevan suuri.
Tiiviin esityksen jälkeen syntyneessä keskustelussa tuotiin esille kysymys tuulivoiman vaikutuksesta Itämeren tilaan. Mäki vastasi, ettei tuulivoimalle saa rakentaa ohituskaistaa viitaten ympäristövaikutusten arviointiin ja merkitykseen. Mäki myös vertasi tuulivoimarakentamisen buumia ja sen vaikutuksia sotien jälkeiseen vesivoiman rakentamiseen ja sen vaikutuksiin. Tämä arvio koettiin myös yleisössä positiiviseksi.
Miten selviytyä toimintaympäristön muutoksista, esimerkkejä Säkylän Pyhäjärveltä antoi Marko Jori, Pyhäjärvi-instituutti. Järvi on hyvä ja paljon tutkittu esimerkki siitä, miten voimakas kalastus on elinehto järvelle. Vaikka kalaa ja kalastustakin on, muutos kalastajien määrässä on huomattava. Jori kertoi, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten kalasti talvinuotalla muikkua yli kymmenen nuottakuntaa, nyt tänä talvena yrittää yksi päästä jäälle, sikäli kun se kestää. Kesäaikainen nuottaus lautalta on tullut uutena pyyntimuotona mukaan, samoin kohteena kuore. Pyhäjärvi-instituutti tekee laajasti työtä niin kalastuksen kuin ruokaketjunkin parantamiseksi toiminta-alueellaan.
Mika Halttu, Lännen Kalaleader, kertoi kalastajien välisestä yhteistyöstä ja tulossa olevasta satamaselvityksestä. Hänen vetämänsä leaderhanke haluaa olla älykäs, ketterä ja sininen, ja tähtää lyhyiden sesonkien kalastuksessa lisäämään kohdelajeja. Halttu on ollut rakentamassa jo paneelissa esillä ollut kalastajan polkua, ja työ jatkuu. Uusi yhteistyö on käynnistynyt Turun yliopiston Brahea-instituutin kanssa, josta ensimmäinen konkreettinen toimi on alueen kalasatamista tehtävä selvitys, mikä johtaa myös investointisuunnitelmaan.
Rannikkokalastus, parhaita työtapoja ja näistä oli laivalla kertomassa Veli-Matti Tuure, Työtehoseura. Monipuolinen hanke on nyt loppusuoralla ja raporttia kirjoitetaan, kertoi Tuure. Hankkeessa on selvitetty tyypillisimmät työmenetelmät rannikkomerialueella tapahtuvassa ammattikalastuksessa alle 10-metrisillä veneillä, ja siinä tuotetaan tietoa nykytilanteesta kalastajien työtä seuraamalla. Tuure kertoi myös pidetyistä työpajoista useilla paikkakunnilla pitkin rannikkoa. Lisää hankkeesta löytyy liiton sivuilta täältä: Rannikkokalastuksen parhaita toimintatapoja pohdittiin Reposaaressa – SAKL sekä lähiaikoina loppuraportin valmistuttua SAKL:n sivuilta (TTS osio) ja TTS:n sivuilta täältä: Rannikkokalastus – parhaita toimintatapoja – Työtehoseura (tts.fi).
Kalan digijäljestä kertoi Antti Kinnunen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Hänen vetämänsä hanke luo pohjaa uusille digitaalisille ratkaisuille, toimintatavoille ja edistää datan käyttöä sekä hyödynnettävyyttä kalataloudessa. Hanke pyrkii sitouttamaan kalatalouden toimijoita jäljitettävyyden kehittämiseen ja verkostomaiseen yhteistyöhön.
Pitkän päivän päätteeksi tullut tekninen aihe ei selvästikään enää jaksanut herättää samanlaista mielenkiintoa kuin paneelin aikana salissa oli, mutta kommentteja ja puheenjohtajan kehotuksesta loppulausuntoja kyllä tuli. Heikki Salokangas kiitteli lopuksi keskustelua ohjannutta puheenjohtajaa, ja Kim Jordas sekä käytännön järjestelyistä huolehtinut Anu Niinikorpi olivat rakentaneet sujuvan ja hyvähenkisen kokonaisuuden mikä varmasti poikiin monenlaisia jatkotapaamisia.
Kahdeskymmenes kalastajaristeily oli onnistunut niin järjestelyiltään kuin asiasisällöltään. Väki viihtyi, keskusteli ja verkostoitui ilman verkkojakin. Pöytäkeskusteluissa ehkä useimmin esille nousi kysymys nuorten kalastajien saamiseksi alalle. Esillä ollut polun rakentaminen on osoittautunut piloteissa toimivaksi malliksi, mutta kuinka ajatukseen saadaan enemmän kumppaneita ja laajemmalta alueelta, jää nähtäväksi. Paikallisesti toimitaan jo, mutta nyt odotetaan, miten ministeriö suunnittelee oman polkunsa elinkeinon ikääntymisen estämiseksi.
