Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on tänään julkaissut arvionsa Itämeren kalakantojen tilasta ja neuvonantonsa vuoden 2015 kiintiöistä. Alla on lyhyt yhteenveto suosituksista vuodelle 2015.
Turska läntinen (osa-alueet 22-24): 8 793 tonnia
Turska itäinen (osa-alueet 25-32): 29 085 tonnia
Silakka keskinen (osa-alueet 25-29+32): 193 000 tonnia (+18 % neuvonannon muutos)
Silakka Pohjanlahti (osa-alueet 30-31): Selkämeri (30) 181 000 tonnia (+22 %) ja Perämeri (31) 5 534 tonnia
Kilohaili: 222 000 tonnia (-17 % EU ja RU)
Lohi pääallas ja Pohjanlahti: kaupallinen saalis ei saisi ylittää 116 000 lohta (ei toivottu 11 %, toivottu ja raportoitu 68 %, toivottu ja ei-raportoitu 10 %, toivottu ja väärin ilmoitettu 11 %)
Lohi Suomenlahti: kaupallinen saalis ei saisi ylittää 11 800 lohta (ei toivottu 11 %, toivottu 81 %, toivottu ja ei-raportoitu 8 %)
Neuvonannon jälkeen Itämeren neuvoa-antava toimikunta BSAC antaa oman suosituksensa. Käsittely unionissa alkaa komission esityksellä. EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto tekee lopullisen poliittisen ratkaisunsa lokakuussa 2014. (katso tarkemmin alla)
Kanta-arviot ja suositukset ovat nähtävillä Kansainvälisen merentutkimusneuvoston sivuilla www.ices.dk
Suomen Ammattikalastajaliitto on tässä vaiheessa ehtinyt tutustua ainoastaan suositusten pääkohtiin.
– Vaikka etenkin Selkämeren silakkakanta on ollut jo pitkään vahva, ylittää ICES:n suositukset vuodelle 2015 silakkakantojen osalta kaikki odotukset, SAKL:n toimitusjohtaja Kim Jordas toteaa. SAKL ehdotti kuitenkin jo viime vuonna maltillisempaa lähestymistapaa, jotta vuosittaiset kiintiövaihtelut eivät olisi liian suuria. Erityisesti pääaltaan ja Suomenlahden osalta aleneva kilohailikiintiö vaikeuttaa myös silakkakannan käytännön hyödyntämistä. Etenkin näillä alueilla on saaliissa sekä kilohailia että silakkaa, ja pieni kilohailikiintiö rajoittaa myös silakan kalastusta.
– Turskakantojen tila antaa aihetta huoleen, turskat ovat laihoja ja tämä vaikeuttaa kaupallista hyödyntämistä. Tänä vuonna suomalaiset alukset eivät ainakaan toistaiseksi ole kalastaneet turskaa eteläisellä Itämerellä.
– Lohen osalta suositukset olivat suunnilleen odotetut. Suurta muutosta viime vuoden tilanteeseen verrattuna ei ole. Smolttituotanto on kasvanut kaikilla alueilla. Tämä vahvistavaa käsitystä siitä, että viime vuosien epäasiallinen keskustelu kiintiöistä ja lohen ammattimaisesta kalastuksesta on todella ollut nimenomaan epäasiallista ja tarkoituksenhakuista. Suosituksessa todetaan myös, että rannikkokalastuksen tehokkuus on laskenut ja on seuranta-aikana alimmillaan viime vuonna (2013). Samoin jäljellä oleva avomerikalastus eteläisellä Itämerellä on jo pienempi kuin 2008 ajoverkkokalastuskiellon jälkeen.
Lähde: ICES ja SAKL 30.5.2014
Kiintiöprosessi Itämeren osalta lyhyesti:
1. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES kerää datan kansallisilta kalantutkimuslaitoksilta (Suomessa RKTL), tekee kalakanta-arvion ja antaa kiintiösuosituksen asiakkaan, eli tässä tapauksessa Euroopan komission pyynnöstä. ICES voi kiintiösuosituksen lisäksi myös antaa arvionsa esim. teknisistä säädöksistä.
Sisäinen työ:
Asiantuntijaryhmä, erillinen Itämerelle (Expert Group)
Tarkasteluryhmä (Review Group)
Suositusta valmisteleva ryhmä (Advice Drafting Group)
Suosituksen hyväksyvä komitea (Advisory Committee (ACOM))
Suositus valmistuu yleensä toukokuussa (tänä vuonna 30.5)
(EU-17 ja eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelevät ICES:n arviot ja suositukset tänä vuonna viikolla 23.)
2. Komission tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea STECF antaa oman neuvonsa kesäkuussa.
3. Komissio kuulee Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa (BSAC). Se antaa oman suosituksensa kesäkuussa. SAKL on BSAC:n jäsen.
4. Komissio antaa ehdotuksensa, yleensä elokuussa (EU:ssa myös EU:n parlamentti antaa lausuntonsa ehdotuksesta).
5. Käsittely jäsenmaissa alkaa. Suomessa asia etenee seuraavasti:
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) lähettää lausuntopyynnön seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksista (kiintiöt) sidosryhmille. Sidosryhmät antavat lausuntonsa. Kalastuselinkeino (SAKL) antaa oman lausuntonsa ja näkemyksensä.
Tieteellisen neuvon, saatujen lausuntojen sekä mahdollisen muun tiedon perusteella MMM antaa oman ehdotuksensa.
MMM:n ehdotus käsitellään viranomaisista ja sidosryhmistä koostuvassa ja valtioneuvoston alaisessa EU-17 jaostossa (kalastus), joka valmistelee ehdotuksen Suomen kannaksi. SAKL on myös edustettuna EU-17 jaostossa.
Ehdotus Suomen kannaksi menee valtioneuvoston E-kirjeenä eduskunnalle.
o Eduskunnassa maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta antavat lausuntonsa asiasta suurelle valiokunnalle. Valiokunnat kuulevat elinkeinoa (SAKL) ja eräitä muita sidosryhmiä.
o Eduskunnan suuri valiokunta määrittelee Suomen kannan ja antaa neuvotteluvaltuudet maa- ja metsätalousministerille.
Nämä vaiheet tapahtuvat syys-lokakuussa
6. EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto (jäsenmaiden kalastuksesta vastaavat ministerit) pyrkii saavuttamaan poliittisen yhteisymmärryksen seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksista (ja mahdollisista teknistä säädöksistä) lokakuussa Itämeren osalta. Sitä edeltävät Itämeren jäsenmaiden kalastusviranomaisten keskustelut BALTFISH:ssa yhteisen näkemyksen löytämiseksi.
7. Lopullinen hyväksyntä tapahtuu loppuvuoden aikana jossain neuvoston kokouksessa ja julkaistaan Euroopan Unionin virallisessa lehdessä, jotta säädös voi astua voimaan seuraavan vuoden alusta.
ICES – osa-alueet:
