Eurajoki-Lapinjoen kalatalousalue on vakavan kalastovahingon vähentämiseksi hakenut lupaa ampua merimetsoja keväisin helmikuun alusta siihen saakka, kunnes alueella havaitaan ensimmäisten poikasten kuoriutuneen. Lupaa on haettu vuosille 2022–2026, vuosittain tuhannen, eli yhteensä viiden tuhannen linnun ampumiseen.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on, siltä osin kuin asiassa hallinto-oikeudessa on kysymys, luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 §:n 3 momentin perusteella myöntänyt hakijalle luvan merimetsojen syysaikaiseen (1.8.–31.12) ampumiseen päätökseen liitetyn lupakartan mukaisesti ja päätöksen lupaehdoissa tarkemmin määritellyin tarkennuksin. Luvan mukaan vuosittain saa ampua yhteensä 1000 merimetsoa. Lupa on voimassa 31.12.2024 asti, ja luvan voimassaoloaikana saa ampua yhteensä 3000 merimetsoa.
Rauman Seudun Lintuharrastajat ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri ry valitti päätöksestä.
Turun hallinto oikeus on 30.6. hylännyt valituksen ja toteaa seuraavaa:
Merimetso (Phalacrocorax carbo) on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu sekä lintudirektiivin 1 artiklassa tarkoitettu lintulaji. Lintudirektiivin 9 artiklan nojalla lintulajien suojelusta voidaan poiketa muun ohella kalavesille koituvan vakavan vahingon estämiseksi. Hallinto-oikeus toteaa, että kalavesille koituva vakava vahinko voi tarkoittaa myös kalastukselle tai kalataloudelle aiheutuvan vakavan vahingon estämistä.
Ensin on siten arvioitava, onko asiassa riittävällä todennäköisyydellä osoitettu merimetson aiheuttavan kalataloudelle vakavia vahinkoja lupa-alueella. Kyse on tässä tapauksessa vahingoista alueen ahvenkannoille ja -saaliille. Asiassa on esitetty erilaisia tutkimuksia, joiden perusteella arviot merimetsojen ahvenkannoille aiheuttamasta uhasta yleisesti vaihtelevat, eikä asiasta ole tieteellistä yksimielisyyttä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa merimetsojen vahinkoja kalataloudelle on kuitenkin arvioitava juuri tässä konkreettisessa tapauksessa kyseistä lupa-aluetta koskien.
Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa saadun selvityksen perusteella kyseessä olevan tilastoruudun alueella kaupallisen kalastuksen ahvensaaliit ja ahvenen yksikkösaaliit ovat viime vuosikymmeninä merkittävästi laskeneet, mikä ajoittuu samaan ajanjaksoon kuin merimetsopopulaation merkittävä kasvu alueella. Sen sijaan viereisellä tilastoruudulla, jossa ei ole yhtä vahvaa merimetsopopulaatiota, ahvensaaliit ovat samalla ajanjaksolla laskeneet olennaisesti vähemmän, mikä ilmenee myös valittajien toimittamista tilastoista.
Kun otetaan huomioon lupa-alueen Suomen korkein merimetsotiheys, esitetty tutkimustieto koskien erityisesti suuren merimetsotiheyden aiheuttamaa arvioitua ahvenen saalismenetystä pesimäkolonioiden lähistöllä sekä viereisen tilastoruudun erilainen saaliskehitys, on asiassa riittävällä todennäköisyydellä osoitettu merimetson aiheuttavan vakavia vahinkoja lupa-alueen ahvenenkalastukselle. Arviossa on myös otettu riittävällä tavalla huomioon mahdolliset muut ahvensaaliiseen vaikuttavat seikat, koska ahvenen saaliskehitystä on verrattu toiseen vastaavaan alueeseen.
Koska merimetsojen kalataloudelle aiheuttamat ongelmat ovat liittyneet erityisesti niiden paikallisesti suureen määrään, eikä muuta tyydyttävää ratkaisua merimetsojen määrän vähentämiseksi alueella ole ollut, on voitu myöntää poikkeuslupa niiden määrän vähentämiseen ampumalla. Saadun selvityksen perusteella määrä on ollut hyväksyttävä suhteessa merimetsojen vuosittaiseen lisääntymiseen alueella, ja tähän nähden voidaan arvioida, ettei pienempi määrä olisi voinut estää vakavien vahinkojen aiheutumista. Kun otetaan huomioon merimetsojen määrästä ja lisääntymisestä esitetty selvitys, ei myönnetty poikkeuslupa myöskään vaaranna merimetsojen suotuisaa suojelutasoa. Poikkeuslupa-alue on tarkoituksenmukaisella tavalla rajattu vahinkoa aiheuttavan pesimäkolonian pääsääntöisen saalistusalueen laajuudelle.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Lähde: Turun hallinto-oikeus 30.6.2023, päätös H1/324/2023