Kalatalouden innovaatio-ohjelmakokonaisuuteen liittyvä Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelma (TUKALA) käynnistyi pyydyksiin liittyvällä työpajalla 24.1.2018 Reposaaressa. Paikalla oli kahdeksan kalastajaa, liiton toimitusjohtaja Kim Jordas ja Lukesta pyydyskehitykseen osallistuivat Esa Lehtonen ja Petri Suuronen.
Työpajan tavoitteena oli rannikkokalastuksen kehittäminen. Suurosen ja Lehtosen laatimien alustavien ehdotuksien ja ideoiden pohjalta käytiin keskustelua, ja tutkittiin uusien tekniikoiden mahdollisuuksia. Suuronen linjasi jo avaussanoissaan, että kaikkiin toteutettaviin pilottihankkeisiin tarvitaan kalastajia. Ensisijainen tavoite on siirtyä pois verkkojen käytöstä ja hylkeiden syöttämisestä.
Hylkeiden lisääntyminen ja vaikutukset kalan liikkeisiin on muodostanut vakavan uhan koko rannikkokalastukselle. Edelleen tilannetta hankaloittaa kielto hylkeiden hyötykäytöstä. Kysymys, mihin hylkeet laitetaan, jos niitä saadaan kiinni kalastuksen yhteydessä, on iso kysymys, luonnehti Suuronen.
Yhteisesti haettiin ratkaisumalleja hylkeiden estämiseksi uida rysän sisään. Uutena asiana on tulossa mukaan karkottimet, joiden avulla voitaisiin pitää hylkeet etäällä pyydyksistä. Selvittelyn alla on myös mahdollisuus suojata kokonaisia vesialueita karkottimilla hyljevapaiksi pyyntialueiksi. Kynnyksenä tällaisille hankkeille on laitteiden korkea hinta. Kokeilut aloitetaan kuitenkin jo tänä vuonna ja hankkeeseen on sitoutettu kalastajia.
Pitkän työpäivän aikana käsiteltiin niin ledvalojen mahdollisuuksia houkutteina kuin uudenaikaisten mertojen käyttöä. Robotiikka on jollain aikavälillä tulossa kalastukseen ja ehkä muutaman vuoden kuluttua kalastaja voi aktivoida elektronisen vedenalaisen vahtikoiran huolehtimaan, ettei hylkeet lähesty pyydyksiä.
Reposaaren työpaja avasi pyydysten kehittämisen osalta pitkän työrupeaman. Jotain uutta on saatava valmiiksi, jotta rannikkokalastajille jäisi edes jonkinlainen mahdollisuus selvitä merellä kasvavan hyljekannan kanssa.
Alku oli lupaava. Yhteistyö sujui hyvin ja aidosti niin kalastajat kuin tutkijatkin hakivat ratkaisuja, joista voisi olla käytännön hyötyä elinkeinolle. Jo tällä ensimmäisellä kierroksella useampi kalastaja sitoutui osahankkeisiin ja työ liikahti siis jo pitkän askeleen kohti käytännön ratkaisuja. Reposaaressa on aina totuttu yhteistyöhän ja olisiko tämä henki tarttunut tähänkin työryhmään, aika näyttää.
