Tornionjoella lohta on voinut pyytää jo kesäkuun alusta lähtien, mutta merialueen pohjoisimmilla alueilla pyynti on vasta alkanut tai alkamassa. Pohjoisen ammattikalastajalle hyvä lohikesä näkyy suoraan kukkarossa.
Ammattikalastajat ovat pääsemässä lohenpyyntiin myös aivan pohjoisessa. Perämeren kauimmaisessa kolkassa kausi käynnistyy asteittain juhannuksen jälkeen, mutta Kemijoen edustan merialueella lohenpyyntiin on päästy jo aiemmin.
Epävarmuus lohenkalastuksen ympäriltä ei ole hälvennyt, vaikka ostoboikotista ei tullutkaan tälle kesälle mitään. Kemiläinen ammattikalastaja Markku Sotisaari pukee sanoiksi alkukauden tunnot.
– Kun kalaa alkaa tulla, niin pitäisi samaan aikaan laittaa pyyntiä ja perkata kalaa. Kiire tulee aina, mutta nyt lohille löytyy kuitenkin ottajia. Onneksi boikotti purettiin ja Keskon miehetkin heräsivät, summaa Sotisaari.
Ammatti kulkee suvussa
Lohenpyynnillä on iso merkitys ammattikalastajalle, jonka suvussa pyyntitaidot ovat kulkeneet isältä pojalle. Siika on ammattikunnan tärkein saaliskala Perämerellä, mutta mitä pohjoisemmaksi tullaan, niin sitä tärkempää on lohenpyynti.
– Kyllä se on elinehto. Tyhjä täällä on kalastaa, jos ei lohta saa kalastaa, sanoo Sotisaari.
Kemijoen edustalle luodulla terminaalikalastusalueella lohenpyyntiin pääsee piirun verran lähialueita aikaisemmin. Alue on tarkoitettu niin sanotun velvoitekalan pyyntiin, koska voimayhtiöt istuttavat sinne lohta ja siikaa korvauksena joen valjastamisesta sähköntuotantoon.
Terminaalikalastusalueella kalastavia kritisoidaan siitä, että rysiin päätyy istutetun lohen varjolla myös Tornionjoen luonnonlohikantaa, joka on samaan aikaan uimassa kohti kotijokea. Veneen pohjalla olevasta lohesta ei paljain silmin huomaa, onko se luonnon kantaa vai istutettu.
Isoa kalaa heti aluksi
Sotisaarelle kesän ensimmäinen pyyntireissu antaa saaliiksi parikymmentä isoa lohta, mutta myös läjän ahvenia, siikoja, lahnoja ja haukia.
– Tämä on hyvä saalis näin alkukaudesta. On tässä pitkään tehty töitä niin, että ei ole saatu penniäkään. Pyyntiä on pantu päälle monta viikkoa, joten pitää sitä jotain saadakin, luonnehtii Sotisaari.
Ammattikalastajaa sapettaa lohipolitiikka, jossa mikään ei ole pysyvää. Esimerkiksi viime kesänä pyynti loppui, kun ministeriö hätäili lohikiintiön täyttymisen kanssa ja keskeytti pyynnin, mutta salli sen taas pienen tauon jälkeen.
– Olisi pitänyt pitää rysät paikoillaan, mutta mistäpä sitä tietää ministeriön poukkoilun. Kyllä pitäisi päästä kalastajakohtaisiin kiintiöihin, sillä se selkiyttäisi pyyntiä paljon.
Sotisaari ennätti hakea rysät saareen, kun tieto kiintiön täyttymisestä tuli ensimmäisen kerran eikä hän enää vienyt niitä veteen. Kalliita pyydyksiä ei kannata makuuttaa vedessä turhaan esimerkiksi hylkeiden vuoksi.
Jos Sotisaarelta kysytään, niin pohjoisen ammattikalastajan pahin vihollinen ei ole kuitenkaan hylje, joita niitäkin on riesaksi asti vaan eduskunta, joka ei ymmärrä hänen mukaansa kalastajia ollenkaan.
– Kyllä tässä on löysässä hirressä oltu jo pidemmän aikaa. Joku kunnon ratkaisu tarvittaisiin kalastuspolitiikan suhteen.
Saaressa on oma rauha
Kemin edustalla sijaitseva Kuivanuoronkrunni on ollut Sotisaaren kalastajasuvun tukikohta jo sukupolvien ajan.
Ennen saareen tultiin perhekunnittain koko kesäksi, mutta nykyään kuten mihin tahansa työpaikalle, ollaan päivä ja lähdetään yöksi kotiin.
Perämeren Kalatalousyhteistöjen liiton mukaan entistä harvempi saa Perämerellä elantonsa tyystin kalastuksesta, eikä palkattua työvoimaakaan juuri ole.
Tuoreimman tilaston mukaan ensimmäisen luokan kalastajia on Lapin puolella noin kymmenen. Oulun seudulla eniten ammattikalastajia on Haukiputaalla ja toiseksi eniten Hailuodossa, mutta määrät ovat kymmenen molemmin puolin.
Myös Sotisaaren perheessä on epävarmuutta siitä, onko työlle jatkajia. 16-vuotias poika kulkee isänsä mukana merellä, mutta toistaiseksi ala ei tunnu kiinnostavan.
– Kyllähän sitä piti aika kauan ylipuhua matkaan, naurahtaa Markku.
Lähde: Yle 17.6.2014