Reposaaressa jatkettiin pyydyshanketta

Kahden edellisen vuoden ja TUKALA osahankkeen 2 aikana oli tavoitteena luoda mobiilirysille niitä täydentävä strategia. Ajatus oli, että rysien toimivuutta voitiin edelleen parantaa, ja hyötysuhdetta kasvattaa logistiikkaa kehittämällä. Alueella on tunnettuja pyydyspaikkoja tarjolla monikertaiselle määrälle rysiä. Särki oli edelleen tärkein pyydettävä laji, mutta saalisvalikoimaa monipuolistettiin tuomalla mukaan norssirysät. Myös ahven on potentiaalinen kohde ja tänä vuonna aloitti uusi venekunta pyynnin katiskoilla. 

Hankkeen yhteistyökalastajana jatkoi Kari Malen ja kumppanina jakoi kalastaja Petteri Takala.  ja Norssirysiä rakennettiin lisää ja kauden alkaessa niitä laskettiin Reposaaren lähivesille kuusi kappaletta. Pyydyksille oli voimassa oleva poikkeuslupa, ja uusille haettiin luvat yhteistyössä Porin kaupungin, ELY-keskuksen ja Metsähallituksen kanssa. Kevään aloituksesta laajempi juttu löytyy täältä: Norssirysät pyynnissä Reposaaressa – SAKL

Kastiskoilla osana hanketta kalasti nuori Benjamin Tillqvist. Kalastuksen nopeaa käynnistymistä avitti Fiskeri Inspektör J. Alb. Sandmanin säätiö, joka myönsi keväällä Tillqvistille nuoren kalastajan stipendin. Tämä mahdollisti katiskojen välittömän hankinnan, ja nyt pyyntikausi uusilla välineillä pääsi alkamaan heti jäidenlähdön jälkeen. Kauden aloituksesta kerrotaan laajemmin täällä: Nuoren kalastajan polku ammattilaiseksi – SAKL

Kalastuskauden tulokset

Rysien lasku 2023 onnistui aikaisemmin kuin edellisenä vuonna ja se näkyi myös norssisaaliissa, mikä parani huomattavasti. Koentalautan sekä nosturin käyttö nopeutti työtä merkittävästi. Pyyntipäivä oli käytännössä yhtä paljon kuin 2022, mutta saalis kaksinkertainen. Tämä oli jo toisena aktiivisena kalastusvuonna sellainen määrä, mihin pyydyshankkeella pyrittiin.

Kalastus mobiilirysillä ja katiskoilla jakaantui kevät- ja syyskauteen. Pyyntialueet olivat edelleen lähellä, norssirysät noin kilometrin säteellä Reposaaren kalasatamasta, katiskat ja pääosa särkirysistä Kokemäenjokisuulla Pihlavanlahdella, ja loput lähisaaristossa.

Kevään särkisaalis oli samanlainen kuin edellisenä vuonna, mutta koska rysien määrä kasvoi, jäi yksikkösaalis aiemmasta tuloksesta. Selvästi parempi ahvensaalis oli positiivinen asia ja kuhaa sekä haukea tuli samalla tavalla kuin edellisenä vuonna. Saariston apajilta ei kevätsaalis ollut samaa luokkaa kuin lähempänä jokisuuta. Syksyn kalastus oli täysin kuhien varassa ja hyvänä lisänä olivat isot ahvenet ja hauet.

Katiskapyynnin kohdalla oli ensimmäinen pyyntikausi, mutta tulokset vastasivat hyvin odotuksia.  Ahventa tuli hyvin jokisuualueelta, mutta ei sieltä, mistä norssia saatiin eikä tilanne muuttunut veden lämpenemisenkään myötä. Kalastus kuitenkin sujui hyvin ja saalis oli käytännössä puhdasta ahventa. Katiskat tyhjennettiin päivittäin, jolloin niistä sai parhaan hyödyn irti, kun kalaa ei mennyt katiskaan määräänsä enempää. Katiskoja oli pyynnissä 70 kpl ja määrää voisi nostaa ainakin puolella, jos käytössä on koneellinen koenta.

Päätelmiä ja tulevia parannuksia

Rysien teknisten muutosten tavoitteena oli estää vaelluskalojen jääminen pyydykseen, ja tämä toteutui tälläkin kaudella odotetusti. Vapautettuja vaelluskaloja oli vain yksi taimen ja siika, mutta ankeriaiden määrä oli tällä kertaa 40 kpl. Myös suuret kuhat ja hauet vapautettiin, ja näitä kertyi reilut 50 kpl. Päätelmä on, että jos vaelluskaloja on pyyntialueella liikkunut ja uinut rysään, ovat ne päässeet siltä helposti myös pois mikä kertoo mobiilirysien toimivuudesta. 

Saalismäärän kohdalla on näin lyhyen jakson jälkeen aikaista tehdä päätelmiä, mutta pyydysten toimivuuden ohella ympäristön muutokset on syytä huomioida. Särjen yksikkösaaliin laskuun on saattanut vaikuttaa sattuma, lähistölle syntynyt suuri merimetsoyhdyskunta tai sitten kasvanut kalastuskuolevuus. Näitä muuttujia on syytä seurata aiempaa tarkemmin ja tehdä päätöksiä perustuen mitattuihin havaintoihin.

Sisäsaariston kalastuksen elvyttäminen on edelleen vasta alussa, vaikka tuloksia jo syntyykin. Mobiilirysien koenta on edelleen pääosin käsillä tapahtuvaa työtä, ja vaikka pyydysmäärä on pieni, tulee työstä pitkän päälle rasittavaa. Nosturien ja pumppujen käyttö olisi mahdollista, mutta tehokas lajittelu välittömästi pyydyksestä nousevalle saaliille täytyisi suunnitella ja tämä vaatii suuremman venekaluston kuin millä nykyisellään on käytössä. 

Sama koskee katiskojen koentaa. Kun koennassa saalis kipataan lajittelutasolle, nähdään heti kalayksilöt, jotka on vapautettava, ja ne päätyvät saman tien tapaisin veteen. Katiskojen nostoa voitaisiin kuitenkin helpottaa nostolaitteella, mutta tämä vaatinee myös suuremman ja raskaamman veneen jotta turvallisuus ei vaarannu.

Edelleen pyydysten lupaprosessi on työläs ja vie huomattavan paljon aikaa.  Sen keventämiseksi ja nopeuttamiseksi olisi syytä rakentaa vakioitu malli, jotta jokainen kalastaja, rysämalli tai pyydyspaikka ei edellyttäisi pitkää ja työlästä prosessia. Nykyisellä kalastajamäärällä ja halukkuudella investoida rysiin ei ole riskiä ylikalastukseen.

Kuluva vuosi toimi suunniteltujen käytäntöjen ja saalisodotusten kohdalta mallikkaasti. Parannettavaa on ja uusia pyydyksiä voidaan edelleen kehittää. Malli on nyt olemassa ja aloitus toiminut myös kalastajan tuottojen kannalta arvioituna hyvin. Samalla on täyttynyt tavoite löytää uusia ratkaisuja hyljevahinkojen vähentämiseksi. Tästä on hyvä jatkaa uusien pyydysten ja kalastajien kanssa.