Saimaan kanavalta on saatu vieraskalalaji valkoevätörö (Romanogobio albipinnatus), jota ei ole ennen tavattu Suomessa. Mustaanmereen ja Kaspianmereen laskevista joista kotoisin oleva valkoevätörö on pohjalla elävä särkikala, joka pienen kokonsa takia harvoin jää normaaleihin kalanpyydyksiin. Kalataloudellista merkitystä valkoevätöröllä tuskin tulee olemaan, ja sen mahdollisista vaikutuksista ravintoverkkoon tiedetään vasta myöhemmin.
Valkoevätörö muistuttaa paljon kotimaista töröä, jota on osassa etelä-, lounais- ja länsirannikkomme jokia, muutamissa järvissä sekä itäisen Suomenlahden saaristossa. Valkoevätörön evät ovat jokseenkin vaaleat verrattuna törön pilkkurivien kirjailemiin selkä- ja pyrstöeviin. Myös pyrstönvarressa, viiksien pituudessa ja ruumiin mittasuhteissa on pieniä eroja.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vieraslajitutkimuksissa kävi ilmi, että 2000-luvulla oli tehty uusia havaintoja valkoevätöröstä kaukana lajin alkuperäisestä alueesta, muun muassa Puolassa, Saksassa sekä Venäjällä aina Suomenlahden perukkaa myöten. Erikoistutkija Lauri Urho alkoi muutama vuosi sitten kysellä mahdollisista poikkeavista töröesiintymistä.
– Kesän 2014 alussa saimme näytteeksi Lappeenrannan Urheilukalastajat ry:n puheenjohtaja Pekka Turusen talteen ottaman ”törön”, joka oli tarttunut onkikilpailussa koukkuun, Urho kertoo.
Tarkemmissa tutkimuksissa se paljastui valkoevätöröksi, kalalajiksi, jota ei aikaisemmin ole Suomesta määritetty. Urholla on itsellään jo aiempaa kokemusta uusien kalalajien löytämisestä, sillä hän löysi hopearuutanan vuonna 2005.
Valkoevätörön saapumisvuosi jää arvoitukseksi, eikä vielä tiedetä, kuinka laajalla alueella sitä esiintyy. Itämereen kaakon suunnasta laskeviin jokiin on Venäjällä tehty kanavilla vesitieyhteyksiä, myös esimerkiksi Volgan vesistöalueelle, mistä valkoevätörö on lähtöisin. Ihminen on näin luonut valkoevätörölle ja muillekin kaloille mahdollisuuden laajentaa elinaluettaan.
Uusien kalalajien löytyminen on Suomessa harvinaista, joskin aiemmin 2000-luvulla maahamme on jo vakiintunut kaksi vieraslajia, hopearuutana ja mustatäplätokko. Viime vuosisadalla maahantuoduista kaloista onnistuivat lisääntymään allikkosalakka, piikkimonni, puronieriä ja sekä muutamassa paikassa viisipiikki, karppi ja kirjolohi.
Valkoevätörön löytyminen kyseenalaistaa ainakin osan itäisen Suomenlahden ja kaakkoisen rannikkoseudun aiemmista töröhavainnoista. Lajit voivat elää myös samalla vesialueella. RKTL toivoo lisää näytteitä ja havaintoilmoituksia uudesta lajista sekä valokuvat kalasta sivulta ja altapäin. Havainnot ja kuvat voi lähettää vieraslajien havaintolomakkeella http://www.riistakala.info/vieraslajit/index.php?page=5.
Kuva 1. Näytteeksi saatu 9 cm mittainen valkoevätörö oli tarttunut Joni Matteron koukkuun Saimaan kanavalla pidetyissä onkikilpailuissa.
Kuva: Lauri Urho
Kuva 2. Törö, Gobio gobio (yllä) ja valkoevätörö, Romanogobio albipinnatus (alla).
Kuva: Lauri Urho
Lähde: RKTL 7.7.2014