Satakunnan Kansan palstalla ”50 vuotta sitten” oli taas juttu tapahtumasta jonka muistan hyvin. Elokuun myrsky vuonna 1967 on oman muistikaareni ankarin stormi jonka olen kokenut.
Erityisen siitä teki voimakkuus ja kesto. Useita päiviä kestänyt kova ja ajoittain myrskyinen tuuli kaatoi metsää runsaasti.
Kotitaloni metsäinen ympäristö muuttui aukeaksi. Laskimme tästä muutaman hehtaarin alalta kaatuneen noin 500 puuta.
Tällaista hävitystä ei mikään muu myrsky ole saanut aikaan minun elinaikanani. Muistan itsekin vanhojen henkilöiden kertoneen että edellinen vastaava stormi osui näille rannoille silloin kun torpedovene S2 vuonna 1925 lokakuun 4. päivä upposi kovassa myrskyssä. Uppoamispaikka on kalastusvesilläni tämän kotiniemeni edustalla. Jos kova stormi osuu tänne Satakunnan rannikolle noin 50 vuoden välein niin lähivuodet näyttävätkäykö näin.
50 vuotta takasin tässä oli kaikki puut myrskyn jälkeen nurin. Komeaa nuorta metsää on paikalle kasvanut ja myrskystä on vain muistot jäljellä.
Erityisiä muistoja jäi stormista jotka koskaan eivät mielestäni kadonne. Jo silloin olin kova kalastamaan vaikka ikää ei ollut kuin 10v.
Muistan kuinka myrskyä edeltävänä iltana (lauantai) oli aivan tyven ja olin laskemassa ahvenverkkoja.Säätiedotus oli luvannut heikkoa tuulta. Outo ilmiö, jota seurasin verkkoja laskiessa, oli miten neulat uivat aivan vedenpinnassa kohti ulkomerta joukoittain niin että toistuvasti kiinnitin niihin huomioni. Ilmeisesti näillä oudoilla kaloilla oli paremmat säätiedot kuin minulla, ja ne ennakoivat myrskyn tuloa siirtymällä ulkomerelle.
Toinen vähintäänkin omalaatuinen juttu oli se että kun olin laskenut verkot ja tulin rantaan, ei toinen jalka kantanut ollenkaan. Linkutin nojaamalla seipääseen kotiin ihmeissäni mikä nyt on kun polvi oli aivan tolkuttoman kipeä. Menin nukkumaan hissunkissun häiritsemättä vanhempiani polviongelmalla. Kello viiden aikaan aamulla isä Pentti tuli herättämään kysyen että olenko verkkoja laskenut illalla ja kertoen että siellä tuulee nyt melkoisesti. Isä sanoin että hän voi lähteä auttamaan ylösvedossa sillä yksin sinne ei enää ole asiaa. Saimme pikkupojan (minun) verkot ylös ja kalastusomaisuuteni pelastui varmalta tuholta. Kaloja tosin ei ollut.
Sitten se omalaatuinen juttu. Polvi ei ollut yhtään aamulla kipeä. Muistaakseni juoksin rantaan kun oli kiire saada pyydöt ylös. Muistan myös sen miten seurattiin mitä valtakunnan mediat myrskystä kertovat. Silloisen käytännön mukaan, lukuun ottamatta paikallislehtiä, ei kerrottu hiiskaustakaan koko myrskystä. Nykyjään joka tuulenpuuskasta on uutisointi, oli se sitten takahikiällä tai Australiassa. Myrskyt on siten muka kovin lisääntyneet mutta tosiasiassa vain uutisointi on lisääntynyt.
Tämä 50 vuotta sitten ollut stormi tuli täytenä yllätyksenä myös meteorologeille. Matalapaine syntyi ja nopeasti syveni Selkämerellä ja jäi useiksi päiviksi maamme päälle kovien tuulien jauhaessa Satakunnan rannikkoa.
Stormien vastakohdaksi kauniin päivän alku ja loppu (27.7.2017)
Aamunaloitus silakkaverkoille menossa
Illanloppu silakkaverkkojen laskun aikaan.
Kevätkauden rysäkalastus päättyi 22.8 viimeinen rysä kuiville. Syksypyyntiin aloitetaan rysien lasku aivan lähipäivinä.
Silakkaverkoilla on ilahduttavasti parin viimeviikon aikana saalista saatu.
HjS
