Härkäsimpun tuntee lähes kaikki, mutta harvat on nauttinut tästä aidosta perinneherkusta. Simppusoppa on perinneruokaa siinä kuin madesoppa. Täällä avomeren äärellä simppu korvasi mateen talvisena kalasoppakalana kun madetta täältä ei saatu edes omaan pataan, mutta simppua riitti. Resepti sama kuin madesopassa, maksa ja mätipussit mukaan keittoon. Varsinainen spesiaalikulinaari on simppumollot. Kuten silakasta tehdään myös simpusta mollot keittämällä suolatut simput lohkottujen perunoiden ja sipulien päällä.
Isälläni oli tapana satunnaisesti torimyyntiin perata simppuja. Joskus meni kaupaksi ja jos ei mennyt, syötiin itse.
Nuoruudessani oli härkäsimppua runsaasti ja se hankalana verkonsotkijana rajoitti verkkopyyntiä varsinkin jään alta pyydettäessä..
Turskainvaasion aikaan 1980-luvulla simppu hävisi täysin, kun turskaparvet imuroivat kaiken syötävän mitä kiinni saivat ja simput ne sai kiinni varmasti. Simppukanta ei ole sen koommin elpynyt näillä vesillä. Ihan valtava ikävä tätä verkonsotkijaa ei ole tullut, joten pystyn elämään tämän menetyksen kanssa.
Simppu nyljetään mateen tapaan.
Simpun iso pää joutaa perkeisiin. Talteen otetaan pyrstöosa, maksa ja mäti.
Maksa on herkullinen sopassa ja mäti myös keittoon rikkomatta kalvoja.
Simpunmäti on joko oranssinkeltaisia tai sinivihreitä joten sekoittamalla eri simppujen mätiä saa todella näyttävän väristä kaviaaria leivän päälle.
Neljä simppua on liian vähä keittoon, joten pakkaseen odottamaan lisää kalaa.
Vesillämme on neljää lajia simppuja. Vain härkäsimppu on herkullinen ruokakala.
Forkkeli (Isosimppu) on syvien vesien asukki ja sitä on rannikolla vain satunnaisesti. Troolatessa pohjasta Selkämeren ulapalla sitä ajoittain oli saaliissa. Forkkelia ei käytetä ravinnoksi, se on yksinkertaisesti huonon makuinen.
Kivisimppu on aivan matalien rantavesien asukki. Se on pieni, tuskin peukalon kokoisia isoimmat.
Piikkisimppu on vekkuli kurisija. Se osaa tärisyttää itseään ja siitä lähtee vedestä nostettaessa vaimea ääni (kurina) ja varmaan muut kalat aistivat tärinän (paineaallot) joten pitänevät piikkisimppua kokoaan suurempana öykkärinä. Hyvä on väistääkin muiden, sillä piikkisimpun piikkien tyviosat erittävät myrkkyä. Lienee ainut myrkkyä erittävä kala vesissämme ja turskatkin jätti tämän rauhaan, sillä piikkisimppu ei kadonnut kuten muut simput turskainvaasiossa… Kirjallisuus väittää piikkisimpun olevan erittäin harvinainen Selkämerellä, mutta se ei pidä paikkaansa, sillä saamme näitä kymmeniä vuosittain silakkaverkoista.
Joulupäivä 2020 tilastokuva
Joulukuu oli jäätön kuten edellisenä vuonna. Tammikuu on antanut talven tuntua ja jäänmuodostus on alkanut. Selkämeren ulapan pintavesi on edelleen parisen astetta keskimääräistä lämpimämpää 2020 vuoden jäljiltä. Varsinkin syksy meni ilman kylmää jaksoa, joten vesissä on lämpöpuskuria talvea vastaan. Luvassa on talven otteen kiristymistä. mutta lyhyeksi jää, sillä aika käy vähiin, sillä kevät on täällä runsaan parin kuukauden kuluttua.
Kuva tammikuulta 2021. Näin talvista kuvaa ei koko 2020 voinut ottaa, kun talvea ei ollut ollenkaan. Talvea ei ollut talven aikaan eikä loppuvuodesta, jolloin aikainen talvi olisi voinut alkaa.
Vuoden 2020 kalastuskausi oli pitkä.
Rysäkalastus onnistui hyvin ja kausi oli pitkä. Ensimmäisen kerran 2000-luvulla onnistui myös siian verkkokalastus tyydyttävästi. Silakkaverkoilla pyynti oli pettymys joka ”alitti riman”. Kevätpuolella Juhannukseen kalastus onnistui hyvin, mutta hellekausi lopetti silakkasaaliit aikaisemmin kesällä kuin koskaan aiemmin ja koko loppuvuosi meni niukkoja saaliita saaden.
Kohtapuolin alkaa kevään odottelu. Varautuminen uuteen kauteen pyydyksiä korjaten ja rakentaen on menossa. Vielä ei ole aika kevään tarkan sääennustuksen, mutta viitteitä on, että varhainen ja lämmin kevät on tulossa. Valitettavasti ensi kesä ei hyvältä näytä, mutta toivotaan, että siihen joku aurinkoinen viikko osuu.
HjS