Sittemmin silakan syönti on romahtanut Suomessa, mikä johtuu suurelta osalta myös ympäristömyrkyistä ja syöntisuosituksista. Suuria silakoita syömällä voi altistua tavanomaista suuremmalle määrälle terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.
Vielä 2000-luvun vaihteessa suomalaiset söivät silakkaa useita kertoja vuodessa ja henkeä kohti vuosittain noin 1,2 kiloa. Nykyisin silakkaa syödään vain noin 300 grammaa eli muutaman annoksen verran vuodessa. Sen sijaan suomalaiset syövät kasvatettua lohta yli neljä kiloa vuodessa.
SILAKKA on Suomen ammattikalastuksen tärkein saalislaji, mutta suurin osa saaliista päätyy muualle kuin ruokapöytään – turkiseläinten rehuksi.
Silakka on kuitenkin edelleen myös hyvä ruokakala. Se sisältää terveellisiä rasvahappoja, D-vitamiineja ja proteiineja. Nykytiedon valossa kalan – myös silakan – terveyshyödyt peittoavat ympäristömyrkkyjen mahdolliset haitat. Esimerkiksi suomalaiset ammattikalastajat altistuvat muuta väestöä huomattavasti suuremmalle määrälle ympäristömyrkkyjä, mutta heillä on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin muilla.
TERVEYSSUOSITUSTEN mukaan lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä isoa, yli 17-senttistä silakkaa kerran tai kaksi kuukaudessa. Sadan gramman annoksina tämä tarkoittaa 1,8 kiloa henkeä kohti vuodessa. Pienempien silakoiden syömiselle ei ole asetettu minkäänlaisia rajoja.
Silakkaa voitaisiinkin hyödyntää elintarvikekäytössä moninkertaisesti nykykulutukseen verrattuna. Viime aikoina särkikaloille on alettu kehittää elintarvikemarkkinoita muun muassa säilykemyynnin avulla. Nyt olisi aika tehdä sama pienille silakoille.
Silakka on myös eettistä ruokaa. Suurin osa Suomen silakkasaaliista kalastetaan Selkämereltä, jossa kanta on ennätyksellisen vahva ja kalastus on ympäristön kannalta kestävää.
Silakka on muutakin kuin silakkapihvejä. On aika nostaa Itämeren silakka kunniaan ja kehittää siitä gourmetruokaa vaikkapa joulupöytään.
