Kansainvälinen hyöty-riskianalyysi suosittelee silakan käytön lisäämistä terveyssyistä. Odotettavissa on myös esitys syöntirajoitusten poistamisesta: ”Jos dioksiinipitoisuuteen perustuva säätely lopetettaisiin, olisi nykyistä helpompaa kehittää Itämerta ruokareservinä.”

SILAKANSYÖNTIÄ ei ole enää järkevää rajoittaa dioksiinipitoisuuden perusteella, sillä Itämeren kalan terveyshyödyt ovat selvästi suuremmat kuin mahdolliset haitat, sanoo johtava tutkija Jouni Tuomisto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

Tuomisto on mukana laajassa kansainvälisessä Goherr-tutkimuksessa, jossa on arvioitu silakan terveyshyötyjä ja -riskejä. Hänen mukaansa valmistumassa olevat tulokset osoittavat, että EU:n piirissä olisi aika aloittaa hallinnollinen keskustelu siitä, olisiko syöntisuosituksia syytä muuttaa ja alkaa suositella silakan syönnin lisäämistä kaikille väestöryhmille.

Nyt riskiryhmäksi luokitellaan muun muassa nuoret naiset. Suomessa elintarviketurvallisuusvirasto Evira on määritellyt poikkeuksia kalan syöntisuosituksiin. Niiden mukaan lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1–2 kertaa kuukaudessa isoa, yli 17-senttistä silakkaa.

GOHERR-HANKKEESSA on mukana kalastusbiologeja, terveysasiantuntijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Tanskasta.

Tutkijoiden viesti on selvä: kalansyöntiä tulee suositella. Tämä koskee myös Itämeren lohta ja silakkaa, joiden syönnille on nyt asetettu rajoituksia niiden sisältämien ympäristömyrkkyjen vuoksi.

Dioksiinipitoisuudet ovat vähentyneet dramaattisesti 1990-luvulta lähtien. Tämän osoittaa myös maaliskuussa julkistettu EU-kalat III -tutkimus, jonka mukaan ympäristömyrkkyjen määrä silakoissa on vähentynyt merkittävästi.

Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta pyydettyjen silakoiden dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet alle puoleen 2000-luvulla. Keskimääräiset pitoisuudet ovat selvästi EU:n asettamia enimmäispitoisuuksia pienemmät.

UUDEN tutkimuksen tulokset julkaistaan kesäkuussa. Odotettavissa on esitys syöntisuositusten muuttamiseksi silakan terveysvaikutusten vuoksi. Silakka sisältää terveellisiä rasvahappoja ja pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

”Itämeri voisi olla tärkeä ihmisravinnon lähde, mutta nyt se on pikemminkin eläinrehun lähde. Jos dioksiinipitoisuuteen perustuva säätely lopetettaisiin, olisi nykyistä helpompaa kehittää Itämerta ruokareservinä”, tutkijat muotoilevat kannanottonsa raporttiluonnoksessa.

Suomessa valtaosa silakkasaaliista päätyy turkiseläinten ja kirjolohen rehuksi. Vain rippeet päätyvät ihmisravinnoksi.

Silakan syönnin lisääntymisestä olisi tutkimuksen mukaan hyötyä paitsi terveydelle myös kalateollisuudelle, sillä kalastaminen ihmisravinnoksi olisi kannattavampaa kuin silakan pyynti rehuksi.

JOHTOPÄÄTÖKSET ovat Tuomiston mukaan selvät, vaikka kaikki hankkeen tutkijat eivät ole samaa mieltä. Muun muassa ruotsalaistutkijat korostavat riskejä, joita pienilläkin annoksilla voi olla.

”Monet syyt, jotka olivat olemassa silloin, kuin raja-arvoista päätettiin, ovat muuttuneet. Terveysongelmat ovat poistuneet. Toteennäytettyjä haittoja ei ole, vaan ne perustuvat lähinnä mallintamiseen”, Tuomisto sanoo.

Sen sijaan hallinnolliset esteet ovat pysyneet. EU-säännösten mukaan Itämeren silakkaa saa käyttää ruoaksi vain poikkeusluvalla. Syynä ovat takavuosina mitatut korkeat dioksiinipitoisuudet.

Suomella ja Ruotsilla on pysyvä poikkeuslupa myydä silakkaa, mutta vienti muihin EU-maihin on kielletty.

EU-rajoitukset ovat Tuomiston mukaan osoittautuneet ongelmaksi myös kalateollisuuden brändin kannalta. ”Kiinalaiset eivät ole kiinnostuneet ostamaan kalaa, joka on kielletty EU:ssa”, hän sanoo.

 

Lähde: HS 25.4.2018