Siika tunnetaan suomalaisessa kansanperinteessä sankarina, joka esti maailmanpalon. Erikoisen tapahtumaketjun kerrotaan alkaneen seppä Ilmarisen tulenisennästä: syntynyt kipinä putosi veteen, vesi kiehahti kuiviin ja maailma oli syttyä tuleen. Urhea siika nielaisi kipinän ja pelasti maailman.
Siika mielletään erittäin haluttuna saaliina. Väinämöinen ja Ilmarinen juurikin siikaa haluavat saaliiksi, mutta saavat muuta, kuten: ”kiiskiä kirokaloja, ahvenia ruotasia, särkiä sapikkahia; ei saatu sitä kaloa kuta vasten nuotta tehty”. Viimein hauin halkaisevat ja vatsasta löytävät sileän siian.
Runoperinteessä siika esiintyykin hyvän elämän takaajana.
Siika on myös kalevalaisessa runoudessa morsiamen ja kosittavan neidon hellittelynimi.
17. joulukuuta nousi viimeiset rysät kauden 2020 kalastuskaudesta ylös.
Matkalla maihin aurinko käväisi pilvenraosta lupauksen antamassa: tästä alkaa uuden kauden odotus. Hetken kun huokaisemme, niin taas on aika auringon ja uuden kauden kunhan ensin talven pois potkaisemme.
Madekausi on aluillaan, tosin pyyntivesilläni ei madetta esiinny kuin näin aivan alkukaudesta. Made kutee saariston suojissa ja kalastusalueeni on avomeren rannikolla.
Haukea sain poikkeuksellisesti nyt loppukauteen. Hauki on haasteellinen myytävä porilaisille vaikka hyvä kala onkin. Paistettu hauki on aivan oivaa syötävää. Japanilaistyylistä korppujauhoa kokeiltiin leivitykseen ja voin todella suositella, todella hyvä vaihtoehto kalan leivitykseen.
Lahna on edullista arkiruokaa. Uunipellille lahnan seuraksi perunat ja juurekset paahtumaan. Helppoa ja hyvää. Pari vinkkiä: kalaan ei missään tapauksessa saa tehdä viiltoja. sillä jokainen viilto kaksinkertaistaa ruotojen määrän ja lahnan on perattuna odotettava uuniin pääsyä vähintään vuorokausi.
Joulu on villikalan kalastajalle huono sesonki. Kysyntä olisi rajaton, mutta Ahti on kitsas. Talviajan alkaminen tekee useimmista kaloista depressiivisen apaattisia ja saaliit ovat niukkoja, sillä paikallaan murjottava kala ei verkkoon ui.
Myymme vain itse pyydettyä villikalaa, joten kun saaliit ovat huonot, ei myytävää ole.
Mitä kalaa sitten kalastajan joulupöydästä löytyy? Pakastin on pelastus, jos tuoretta ei ole. Fileitä savustukseen ja graaviksi sekä siianmätiä joku silakkamarinadi myös. Ostopuolella on kylmäsavukirjolohi sekä joulupöydän ehdoton kunkku lipeäkala. Joulu ei ole joulu ilman lipeäkalaa, jota tosin on ennen ja jälkeen maisteltava, eihän sitä muulloin ole kaupan.
Edelleen luonnonmerkit ennustaa kunnon talvea tulevaksi, toisin kuin lauhana edellisenä talvena. Saa sitten nähdä kuinka käy.
Hyvää ja Rauhallista Joulua