Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Orian Bondestam on seurannut ammattikalastusta eturivin paikalta jo yli 30 vuotta. Hän on nähnyt alan muuttuvan ja kehittyvän ja uskoo, että kalalle ja kalastajille on kysyntää ja tarvetta jatkossakin.
Kiinnostus meribiologiaan vei Bondestamin Helsingin yliopistoon opiskelemaan hydrobiologiaa, ja sivuaineena hänellä oli kalataloustiede. Valmistumisensa jälkeen hän haki töitä Kalatalouden Keskusliitosta.
– Aloitin siellä vuonna 1990, ja työskentelin Keskusliitossa lähes kolme vuotta. Silloin käytiin aika tiivistä keskustelua ETA-sopimuksesta. Sen ulottuvuudet kalastukseen kiinnostivat. Valtioneuvostossa ja ministeriössä oli tarvetta työntekijöille tähän Euroopan integraatioon liittyen, ja siirryin ministeriöön tilapäisesti vuoden 1993 alkupuolella. Sillä tiellä ollaan edelleen, melkein 30 vuotta myöhemmin, Bondestam kertoo.
Yhdeksi alan käännekohdaksi hän mainitsee EU-jäsenyyden.
– Sen myötä siirryttiin yhteiseen kalastuspolitiikkaan, joka merkitsi sitä, ettei päätöksiä tehty enää pelkästään Helsingissä. Päätöksiä tehtiin yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa ja komissiolla oli aloiteoikeus. Se vaikutti merkittävästi kalastukseen.
EU:n vahvistamat kiintiöt, tiukempi kalastuksen valvonta ja kalastusalusten kapasiteettien tarkempi seuranta ovat esimerkkejä muutoksista, joita jäsenyys toi tullessaan.
– Sen lisäksi tuli myös uusia, aiempia isompia rahoitusmahdollisuuksia alalle, ja niillä oli tärkeä merkitys myös, Bondestam huomauttaa.
Vuonna 2013 yhteistä kalastuspolitiikkaa reformoitiin, ja mukaan tuli politiikan alueellistaminen.
– Se oli ikään kuin vallan takaisinvetoa. Kaikki valta ei enää ollut Brysselissä, vaan esimerkiksi Itämeren alueen jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä ja ehdotuksia komissiolle. Nämä ehdotukset ovat komissiota velvoittavia ja sen tulee toimeenpanossaan pitäytyä niissä. Tätä on nyt tehty lähes 10 vuotta ja systeemi on ollut pidetty. Merialueiden ja kalastusten erityispiirteet voidaan näin ottaa paremmin huomioon.
”Vastavirtaan on jouduttu uimaan”
Maailma on muuttunut 30 vuoden aikana paljon. Kehitys ei aina kuitenkaan ole positiivista.
– Saalistaso on pysynyt hyvänä, mutta pitkä, ikävä trendi on se, että kalastajien määrä vähenee ja keski-ikä nousee. Hylkeistä ja merimetsoista on tullut merkittävä ongelma kalastajille. Vastavirtaan on jouduttu uimaan, Bondestam harmittelee.
Jotkut keskustelunaiheet pysyvät pinnalla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Bondestamin koko uran aikana on väännetty hylkeistä, lohesta ja silakankalastuksen sääntelystä.
– On totta, että nämä aiheet ovat jatkuvasti esillä, mutta en sanoisi, että asiat ovat pysyneet koko ajan samoina. Lohenkalastuksen sääntely on muuttunut aika lailla. Ennen oli tiukat aikarajoitukset, mutta vuoden 2017 kiintiöjärjestelmän muutoksen myötä lohta saa kalastaa jo alkukaudella, tosin vain yhdellä rysällä. Myös lohikanta on merkittävästi vahvistunut 2000 –luvulla. Silakan osalta muutos tuli samaan aikaan. Ennen kaikki kalastivat kilpaa yhtä ja samaa kiintiötä, ja kalastusta piti säädellä, jotta kalastettavaa riitti myös loppuvuodelle. Nyt toimijoilla on omat kiintiönsä, ja me emme puutu siihen, koska he ne kalastavat. Toki nyt keskustellaan kokonaiskiintiön koosta, että onko se liian pieni tai suuri ja onko tutkimuksella oikea käsitys kalakannan tilasta.
Bondestam ei usko, että ainakaan lähiaikoina päästään tilanteeseen, jossa näistä niin sanotuista ikuisuusaiheista ei tarvitse enää keskustella. Toisaalta keskustelu ei aina ole pahasta.
– On hyvä, että keskusteluhalua on ja vuorovaikutusta, Bondestam muistuttaa.
Neuvottelumatkat mukavina muistoina
Hyvä keskusteluyhteys hallinnon ja kentän välillä on elintärkeä. Bondestam kertookin, että SAKL ry on ollut hänen työnsä kannalta käytännössä välttämätön.
– Ammattikalastajaliiton kanssa on voinut keskustella alan kehittämisestä ja pallotella eri asioita. Ilman liittoa tämän työn tekeminen olisi ollut paljon vaikeampaa meille kaikille. Toimitusjohtaja Kim Jordas on ollut suuri voimavara liitossa ja koko alalle.
Bondestam muistelee, että hän ja Jordas tulivat alalle samoihin aikoihin. Hyvä yhteistyö on jatkunut vuosikymmeniä, ja matkan varrelle on mahtunut monta mieleenpainuvaa hetkeä.
– Ennen EU-jäsenyyttä Itämeren kiintiöistä neuvoteltiin kansainvälisessä Itämeren kalastuskomissiossa. Minä, Kim Jordas, Markku Myllylä, Markku Aro ja Pekka Niskanen sekä Ahvenanmaalta Carl Storå ja RKTL:stä Eero Aro olimme neuvottelemassa. Ne olivat hauskoja retkiä ja työmatkoja. Puolalaisten ja muiden Itämeren maiden kollegoiden kanssa neuvoteltiin joskus yötä myöten, siitä on syntynyt hyviä muistoja, joita ei nyt kuitenkaan tässä voi avata sen tarkemmin.
EU-jäsenyyden myötä neuvotteluasema on kolmesti ollut Suomella hyvin erilainen kuin yleensä.
– Silloin, kun Suomella on ollut EU-puheenjohtajuus, toimimme neuvoston kalastustyöryhmässä ja ministerikokonpanossa puheenjohtajina. Puheenjohtaja vastaa neuvostossa tehtävien ratkaisujen valmistelusta ja johtaa eri kokoonpanoissa neuvotteluja komission ja jäsenvaltioiden kanssa. Se on erittäin mielenkiintoinen ja haasteellinen tehtävä, joka tärkeiden kalastuskiintiöneuvottelujen osalta kestää pari vuorokautta. Puheenjohtajuuskautta on hoidettu kolme kertaa, syyskaudella vuosina 1999, 2006 ja viimeisimpänä 2019, Bondestam kertoo.
Hän kertoo, että työssä ylipäätään parasta ovat alan ihmiset. Mukavia ihmisiä löytyy niin elinkeinosta, järjestöistä, tutkimuksesta, hallinnosta kuin Brysselistä ja muista jäsenvaltioistakin. Liiton ja ministeriön välinen suhde on Bondestamin mielestä aina ollut hyvä.
– Yhteistyö on toiminut kaikkien liiton edustajien kanssa hienosti. Suuria konflikteja ei ole ollut. Asiat ovat voineet kiistellä, mutta ihmiset eivät. Yleensä on ymmärretty, että aina asiat, joista kiistellään eivät ole kummastakaan osapuolesta johtuvia vaan ne riippuvat muista tekijöistä, jolle ei välttämättä voikaan mitään.
Katse tulevaisuuteen
Bondestam näkee, että seuraavan kymmenen vuoden aikana ammattikalastuksella on edessään haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.
– Isoja haasteita ovat Itämeren tilan kehittyminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset. Mitkä ovat vaikutukset kalakantojen kokoon ja onko kalaa pyydettävänä, sehän on tietysti keskeisintä kalastukselle. Toinen haaste on kalastajien määrä. Kun keskustellaan siitä, että kalastajia ei ole tarpeeksi ja pohditaan sen syitä, olisi hyvä pitää mielessä, että hylkeet, merimetsot ja ammatin vaikeudet ml. hallinnolliset vaatimukset eivät ole ainoita syitä siihen, etteivät nuoret hakeudu alalle. Nuoria voivat yksinkertaisesti kiinnostaa muut alat, tekniikka, kaupunkiin muuttaminen – nämä ovat yleisiä trendejä, jotka koskevat kaikkia aloja, eivät pelkästään kalastusta, Bondestam huomauttaa.
Kalalla elintarvikkeena menee kuitenkin hyvin, eikä Bondestam usko sen muuttuvan.
– Kala on erittäin hyvä elintarvike. Se on terveellinen, sen hiilijalanjälki on harvinaisen pieni, se on kaiken kaikkiaan haluttu ja herkullinen elintarvike. Jos kalastettavaa on, niin kalalle varmasti on markkinaa.
Mennään vielä ajassa eteenpäin. Onko meillä kalastuselinkeinoa vuonna 2040? Bondestam ei pohdi vastaustaan kauaa.
– On meillä, tietenkin. Meillä on merkittäviä kalavaroja, jotka eivät tule häviämään ja niitä tullaan varmasti hyödyntämään. Ammattikalastusta tulee varmasti olemaan sellaisissa paikoissa, jossa kalaa hyvin saadaan ja niillä kalastusmuodoilla, joilla niin ikään saalista tulee hyvin, kuten troolauksessa. On vaikea sanoa, millä tasolla kalastus tulee olemaan, onko se suurempaa tai pienempää. Ehkä volyymi on nykyisellä tasolla, mutta tekijöiden määrä on pienempi, hän arvioi.
Jos kalastajia riittää, lienee vuonna 2040 myös Ammattikalastajaliitolla edelleen tehtävää.
– Kyllä soisin, että tällainen liitto jatkaisi toimintaansa meidän jälkeemmekin – joskushan meidän on jäätävä eläkkeelle. Mutta tietysti pitää olla riittävästi kalastajia, se on tässäkin keskeinen kysymys.
