Huoli vaellussiikakantojen tilasta on aiheellinen – tärkeintä on järkevä kalastus. WWF on julkistanut kuluttajille kalaoppaan, jossa kotimainen Itämeren villi vaellussiika on luokiteltu punaiselle listalle, eli kuluttajia kehotetaan välttämään sen ostamista. Sama suositus ei koske sisävesisiikoja eikä merialueen karisiikaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vaellussiikakantojen säilymistä ja elpymistä parannettaisiin kuitenkin parhaiten kalastusta säätelemällä. Käytännössä keinona olisi pohjaverkkojen silmäkoon suurentaminen. Siiankalastuksen lopettaminen ei olisi järkevä ratkaisu, sillä se estäisi myös karisiian ja istutettujen vaellussiikojen hyödyntämisen.
Pohjaverkkojen silmäkoon suurentaminen estäisi nuorten, ei sukukypsien, vaellussiikojen päätymisen saaliiksi. Toimenpide parantaisi selkeästi sekä istutettujen että luonnossa syntyneiden siikojen mahdollisuuksia saavuttaa lisääntymiskoko. Myös vaellussiikaa vielä uhanalaisempien lajien, kuten meritaimenen, suojelu edistyisi tällä tavoin. Verkkojen suurempi silmäkoko lisäisi siikaistutusten tuloksellisuutta, kalastajien siikasaaliita ja saaliin rahallista arvoa kookkaampien kalojen paremman kilohinnan takia. Pohjaverkkokalastusta koskevat silmäkokorajoitukset tulisi räätälöidä aluekohtaisesti siten, että esimerkiksi ahvenen tai karisiikojen pyyntiä ei vaikeutettaisi tarpeettomasti.
Rannikollamme pyydettävä siikasaalis koostuu useista erilaisista kannoista: eri osissa rannikkoa lisääntyvistä merikutuisista siioista, luontaisesti lisääntyvästä jokikutuisesta vaellussiiasta sekä kummankin kannan istutetuista siioista. Näiden eri siikakantojen kasvunopeudessa on huomattavia eroja. Eri kantojen ja eri alkuperää olevien siikojen osuudet saaliissa vaihtelevat pyyntialueen ja kalastustavan mukaan. Siikamuotojen erottelu toisistaan ei ole kuitenkaan mahdollista silmämääräisesti. Esimerkiksi hidaskasvuista Perämeren karisiikaa ei voi ulkoisten tuntomerkkien perusteella erottaa nuorista vaellussiioista.
Vaellussiian luontaisesti lisääntyvien kantojen tila vaihtelee. Joistain kutujoista kannat on jo menetetty, joissain ne ovat heikkoja ja joissain vahvempia. Useimmat aikaisemmin tärkeät vaellussiian kutujoet on rakennettu vesivoiman tarpeisiin, eikä vaellussiian lisääntymisestä niissä ole varmaa tietoa. Vesivoimarakentamisen kompensoimiseksi näiden jokien suualueelle istutetaan vuosittain suuria määriä vaellussiian poikasia. Istutuksilla pyritään turvaamaan kalastajien saalis.
Elinvoimaisin ja tarkimmin seurattu luontaisesti lisääntyvä siikakantamme on Tornionjoessa. Siellä vaellussiian lipposaaliit ovat viime vuosina olleet huolestuttavan alhaisia ja saalissiian keskikoko aikaisempaa pienempi. Suomenlahden siikasaalis on lähes kokonaan peräisin istutuksista, sillä alkuperäisiä vaellussiikakantoja ei ole enää jäljellä. Istutetut siiat ovat kuitenkin alkaneet lisääntyä esimerkiksi Kymijoessa. Joillain alueilla, kuten itäisellä Suomenlahdella ja Hangon merialueella on myös merikutuisen siian kutualueita.
Lähde: RKTL 23.4