Vaellussiika nousee kutemaan jokiin syksyllä, ja talven yli joen pohjassa hautoutuneista mätijyvistä seuraavana keväänä kuorituvat poikaset vaeltavat mereen kesän aikana. Vaellusta on jonkin verran tutkittu, mutta vaellusrytmiikkaa ei ole perusteellisesti selvitetty. Menetelmät ja johtopäätökset vaihtelevat ja on oletettu, että poikaset kulkeutuisivat ainakin alkuvaiheessa passiivisesti virran mukana. Laajamittaisten istutusten vuoksi koko vaellussiian elinkierto on tarpeen selvittää mahdollisimman tarkasti, jotta saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää esim. laadukkaan istutusmateriaalin tuotannossa.
Kuoriutumisen jälkeistä alasvaellusta tutkittiin Simo- ja Tornionjoella keväällä 2005-2008. Poikasia pyydettiin sekä joen keskellä olleella smolttiruuvilla että rannoilta tiheäsilmäisellä lipolla. Lippoaminen osoitti, että vastakuoriutuneita poikasia oli kummassakin joessa koskien alapuolisten suvanteitten rantavesissä pian kuoriutumisen jälkeen touko- kesäkuun vaihteessa. Poikaset olivat tuolloin 10-17 mm pitkiä. Vaellus käynnistyi kesäkuun puolivälin paikkeilla, jolloin niitä alettiin saada smolttiruuvilla. Jokiveden lämpötila oli tuolloin 15 °C ja poikaset olivat noin 30 millin pituisia. Simojoella smolttiruuvipyynti lopetettiin pian poikasten vaellushuipun jälkeen, mutta Tornionjoella vaellusta seurattiin useampana vuonna liki koko kesän ajan. Vaelluksen huippu oli kummallakin joella kesäkuun lopulta heinäkuun alkupuolelle, minkä jälkeen poikasten määrä laski nopeasti. Tornionjoella siianpoikasia saatiin saaliiksi läpi kesän syyskuulle saakka, mutta yksilömäärät olivat hyvin pieniä huippuun nähden.
Tulosten perusteella on ilmeistä, että siianpoikaset vaeltavat lohismolttien tapaan aktiivisesti, ja ne lähtevät vaellukselle vasta, kun kaikki tarvittavat fysiologiset ja ympäristökriteerit täyttyvät. Ne eivät siis ajelehdi virran mukana heti kuoriutumisen jälkeen huolimatta siitä, että niiden uintikyky on tuolloin vielä heikko. Molemmilta joilta saadut havainnot tukevat toisiaan, poikaset kasvoivat ja vaelsivat samalla tavoin. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkemmin selvitetty, mitkä tekijät laukaisevat vaelluksen. Ei myöskään tiedetä, mikä mereen vaeltavista poikasista selviää siellä parhaiten, pääjoukon mukana alkukesästä vaeltava poikanen vai myöhemmin kesällä vaeltava kookkaampi poikanen. Nykyinen istutuskäytäntö ei kuitenkaan noudata luontaista vaellusrytmiä, koska vastakuoriutuneet poikaset istutetaan jokisuihin tai mereen heti kuoriutumisen jälkeen ja selvästi aikaisemmin kuin nyt todettu päävaellus käynnistyy. Eräs mahdollisuus hyödyntää tämän tutkimuksen havaintoja olisi istuttaa vastakuoriutuneet poikaset pitkin jokivartta eikä suoraan mereen, jolloin ne voisivat kasvaa joessa ennen mereen saapumistaan.
Lähde: RKTL 30.9.2012, linkki http://www.rktl.fi/julkaisut/p/artikkelit/migration_to_the_sea.html?f=437241&;n=7&p=689509&c=15523630
