RKTL esitteli väliaikatietoja ECOSEAL -hankkeesta

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella on käynnissä kaksivuotinen kansainvälinen ECOSEAL-hanke, jossa selvitetään hylkeiden ravinnonkäyttöä ja vaikutusta etenkin rannikkokalastukseen sekä kalastuksen ja metsästyksen vaikutuksia hyljekantoihin. Hanke käynnistyi Itämeren hylkeiden ravintonäytteiden keräämisellä keskisellä Itämerellä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.

Hanke pyrkii tekemään yhteistyötä kalastajien kanssa, ja alustavia tuloksia on myös esitelty eri tilaisuuksissa pitkin rannikkoa. Hankkeen tilaisuudessa Turussa 4.12. oli noin 20 osallistujaa.

Raisa Tiilikainen

”Hyljenäytteiden ottaminen ja lähettäminen on merkittävä lisätyö metsästäjille ja kalastajille. Tämän vuoksi näytteiden lähettämisestä maksetaan palkkio. Etenkin Virossa palkkio on edesauttanut näytteiden saamista”, kertoi projektipäällikkö Raisa Tiilikainen avatessaan tilaisuuden.

Tarvittavien näytteiden määrä on melkoinen: maha, suolisto, maksa-, lihas- ja traaninäytteet, alaleuka ja sukuelimet. Alaleuasta otetaan kulmahammas iänmääritystä varten ja sukuelimistä selvitetään naaraiden lisääntymistila. Tähän mennessä hylkeiden ravinnonkäyttöä on selvitetty pääasiassa mahan ja suoliston sisällön perusteella, jolloin selville saadaan hylkeen viimeisin ateria. Nyt ravinnonkäyttöä selvitetään lisäksi traanin rasvahappokoostumuksen sekä DNA-näytteiden ja isotooppiselvitysten avulla. Näin saadaan tietoa hylkeiden pitkäaikaisesta ravinnonkäytöstä jopa usean kuukauden ajalta. ECOSEAL-hanke täydentää hyvin aiempaa hylkeiden ravintotutkimusta.

Tiilikaisen mukaan myös kalastajat hyötyvät ECOSEAL-hankkeesta, koska siinä selvitetään ensimmäistä kertaa mahdollisimman kattavasti hylkeiden aiheuttamien vahinkojen laajuutta. Ravinnonkäytön perusteellisen selvittämisen lisäksi tutkitaan, mikä osa hyljepopulaatiosta aiheuttaa kalastukselle vahinkoja. Syksyn aikana kalastajia on haastateltu hylkeiden aiheuttamista vahingoista ja siitä, mitä kalastajien mielestä asialle pitäisi tehdä. Näillä tiedoilla vahinkoja pystytään toivottavasti vähentämään.

Kaarina Kauhala

Ensimmäisiä alustavia tuloksia kuultiin nyt Turussa. Erikoistutkija Kaarina Kauhala kertoi ensin saaduista näytteistä. Tähän mennessä näytteitä on saatu 72 hallista, mutta lisää kaivattaisiin etenkin pyydysten lähellä liikkuvista yksilöistä.

”Näytteiden perusteella voidaan sanoa, että sivusaaliiksi jää ja pyydysten läheltä ammutaan etenkin uroksia. Näitä on saatu eniten Suomenlahdelta ja eteläiseltä Selkämereltä. Myös laihimmat yksilöt ovat uroksia ja pyydysten läheltä ammutut ovat keskimäärin laihempia kuin muualta saadut,” selvitti Kauhala tuloksia.

Yleisönä olleet kalastajat reagoivat tietoon heti, koska verkkokalastusta ei näissä tuloksissa ole huomioitu ollenkaan ja sen merkitys Saaristomerellä on suuri. Kauhala vastasi esittelevänsä nyt asioita, jotka ovat pääteltävissä niistä näytteistä, mitä on saatu. Tämä ei tarkoita, ettei verkkokalastuksessa olisi ongelmia.

Kauhala on julkaissut aiheesta yhdessä Mervi Kunnasrannan kanssa tutkimuksen, jossa todetaan, että ”Itämeren hylkeiden kannat ovat palautumassa viime vuosisadan romahduksen jälkeen. Runsastumisen myötä hylkeiden aiheuttamat vahingot kalastukselle saalis- ja pyydystappioina ovat lisääntyneet. Tämä on aiheuttanut hylkeiden ja kalastuksen välille ristiriitatilanteen. Lisäksi hylkeiden on arveltu vaikuttavan negatiivisesti moniin taloudellisesti arvokkaisiin kalalajeihin. Toisaalta kalanpyydyksiin menehtyy vuosittain tahattomana sivusaaliina tuntematon määrä hylkeitä. Hylkeiden metsästykseen on myönnetty lisää lupia kalastukselle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.”

Kauhala kertoi myös, että toiveena on saada Suomesta yhteensä 180 hyljenäytettä. Tällä hetkellä näytteitä on saatu Suomesta 72, Virosta 35 ja Ruotsista 57. Valtaosa Suomesta ja Ruotsista saaduista näytteistä on metsästetyistä hylkeistä, kun taas virolaiset näytteet ovat sivusaaliiksi joutuneista hylkeistä. Erityisesti kalastuksen sivusaaliiksi jääneistä hylkeistä ja vahinkohylkeistä kaivattaisiin lisää näytteitä myös Suomesta ja Ruotsista, jotta hylkeiden ravinnonkäytöstä ja niiden aiheuttamista vahingoista saataisiin mahdollisimman kattava kuva.

Annika Herrero kertoi kalastajien haastatteluista

Tutkimusavustaja Annika Herrero esitteli hankkeen tuloksia kalastajahaastattelujen valossa. Nyt haastatteluja on tehty 33 kpl.

Haastattelujen pohjalta on voitu päätellä, että hyljevahinkoja ilmaantui 1990-luvun puolivälissä, eikä joillain alueilla kalastus onnistu enää ollenkaan. Herrero ei ottanut kantaa haastattelujen sisältöön, vaan kertasi kootusti sitä, mitä kalastajat olivat asiasta kertoneet.

Keskeinen sanoma oli, että hyljeongelma on karannut käsistä, ja toimenpiteitä kaivattiin koko rannikolla. Hyljeongelman lisäksi suurimmaksi ongelmaksi nähtiin yhteiskunnan yleinen asenne ammattikalastusta kohtaan.

”Myös WWF mainittiin negatiivisena tekijänä jokaisen kalastajan kohdalla”, kertoi Herrero.

Kalastajat totesivat, että Saaristomerellä on vielä verkkokalastusta muita alueita enemmän. Verkkokalastuksen saalistappioita on kuitenkin vaikea todentaa ja tämäkin asia pitäisi huomioida hankkeessa, kun lasketaan hylkeiden vaikutusta kalakantoihin.

Puheenvuoroissa tuotiin voimakkaasti esille, että hylkeiden aiheuttamat vahingot kalastuselinkeinolle eivät ole pelkästään suoria, vaan myös monen yrittäjän lopettaminen ja kalastuksen vähentyminen pitkin rannikkoa johtuu kasvavasta ongelmasta. Hylje on tullut eri alueille eri aikaan ja tulo näkyy viiveellä kalastuksen vähenemisessä.

Markus Ahola

Tutkija Markus Ahola esitteli norppa- ja hallikannan koon arviointia. Norppaa ei koeta kalastuksen kannalta hallin veroiseksi ongelmaksi, ja etenkin Perämerellä norppakanta edelleen kasvaa ja on noin 10 000 yksilöä. Saaristomerellä ja Riianlahdella kannan tilanne on Aholan mukaan vakaa tai vähenee, ja Suomenlahdella se on vähentynyt.

Ahola viittasi arvioissaan myös aiempaan tutkimukseen ”Itämeren hallikannan rakenne ja kuolevuus kannan eri kasvuvaiheiden aikana Suomen metsästyssaaliin rakenteen perusteella arvioituna”. Se perustui aineistoon Suomen metsästyssaaliin ikärakentesta vuosina 2000 – 2009.

Kanta kasvoi tutkimusjakson alkuvuosina voimakkaasti, mutta kasvu hidastui 2000-luvun puolivälin jälkeen. Koko Itämeren laskentakanta (vuosittaisten laskentojen yhteydessä nähtyjen hallien lukumäärä) kasvoi kymmenessä vuodessa alle 10 000:sta yli 20 000:een.

Tutkimuksen mukaan ihmisen aiheuttama kuolevuus on tärkeä osa hallien kokonaiskuolevuudesta. Vuosittainen hallikiintiö koko Itämerellä on 7 % laskentakannasta ja 5 – 6 % todellisesta kokonaiskannasta. Vain osa luvista käytetään, joten noin 3.5 % Itämerellä lasketuista halleista metsästetään vuosittain.

Saaliin määrää tärkeämpi on kuitenkin saaliin rakenne. Metsästyksen pitäisi kohdistua aiempaa enemmän uroksiin, koska nuorten naaraiden kuolevuus on kasvanut ja sen vuoksi sukukypsien naaraiden osuus ja kuuttituotanto populaatiossa pienentynyt. Tutkijoiden mukaan kannattaisi siis metsästää entistä enemmän uroksia pyydysten läheltä, näin sekä hyljekanta että kalastajat hyötyisivät.

Ihmisen aiheuttaman kuolevuuden lisäksi kuuttien kuolevuuteen voivat vaikuttaa jääolosuhteet. Huonoina jäätalvina monet kuutit syntyvät maalle ja niiden kuolevuus on suurempaa kuin jäälle syntyneiden kuuttien.

Yleisö reagoi tutkijoiden sanomaan aktiivisesti. Moni kummasteli, miksi on vielä tarvetta tutkia kuolleisuuden syitä, vaikka kanta kasvaa. Edelleen perättiin aitoa yhteistyötä kalastajien ja tutkijoiden välillä. Vaikka jokainen tutkijoista vakuutti, että kaikki tulokset esitellään neutraalisti, koetaan kalastajien puolella pelkona, että media poimii vain yksityiskohdat. Tällaiseksi esitettiin sivusaalista, ja median ja ympäristöväen tapaa unohtaa, ettei koko asialla ole hallikannan suhteen mitään merkitystä. Suomessa on myös kehitetty aktiivisesti ratkaisuja, joilla hylkeiden pääsy ja jääminen pyydyksiin estettäisiin.

Esa Lehtonen

Tutkimusmestari Esa Lehtonen esitteli uutta tietoa Perämerellä tehdystä hallin ravintotutkimuksesta. Eri metodein on selvitetty ravintokoostumus ja tulokset ovat olleet vähintään mielenkiintoisia.

Esimerkkinä Lehtonen esitteli meritaimenen esiintymistä mahanäytteissä. Eräällä hallilla oli ollut kuudenkymmenen eri meritaimenen jäänteet mahassaan. Tieto ei yllättänyt ketään paikalla ollutta kalastajaa, vaan todisti merellä tehdyt havainnot oikeiksi.

Selvityksessä todettiin, että vaikka lohikalat eivät olleet kappalemääräisesti yleisimpiä ravintokohteita hallin ravinnossa, niiden osuus ravinnon biomassasta oli merkittävä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että lohikaloilla on suuri merkitys harmaahylkeiden ravinnossa etenkin ajankohtina, jolloin lohikalat kerääntyvät Perämeren rannikonläheisiin vesiin.

Loppukeskustelu

Kalastajien toimesta tuotiin selvästi esille, että he ovat puhuneet hyljeongelmasta 1990-luvulta lähtien, mutta tutkimus ja viranomaiset ovat reagoineet hyvin hitaasti ongelmaan. Yrittäjät ovat tuskastuneet hitauteen ja osittaiseen välipitämättömyyteen, ja se näkyy kalastajien kommenteissa uusista tutkimushankkeista, jotka eivät kalastajien mielestä riittävän selväsanaisesti kerro hyljeongelmasta.

Hallikannan vähentäminen ja erityisesti ongelmayksiköiden poistaminen nousi myös esille. Kalastajien päätehtävä on kuitenkin kalastaminen eikä hylkeiden metsästäminen tai poistaminen. Toisaalta hylkeiden metsästysinto on laantunut ja hylje on vaikea metsästettävä, ja metsästykseen sopivia alueita on vähän laajenevan mökkiasutuksen ja suojelualueiden johdosta. Samalla kalastajat totesivat, että hyljesuojelualueiden lakkauttamista tulisi myös pohtia. Niillä ei ole enää merkitystä hylkeiden suojelun kannalta.

Keskustelu oli vilkasta ja ilmapiiri rakentava. Yhteisesti todettiin, että työtä on syytä jatkaa. ECOSEAL -hankkeen tutkijat toivovat yhteydenottoja kalastajilta hyljekysymyksessä. SAKL:n edustajat puolestaan totesivat, että hyljeongelmasta tiedotetaan jatkuvasti politikoille ja riistahallinnolle.