Tässä raportissa esitellään hallien eli harmaahylkeiden (Halichoerus grypus) ajallista ja alueellista käyttäytymistä selvittävän hankkeen keskeiset tulokset vuosilta 2008–2009. Tietoa tarvitaan halli-kalastuskonfliktin lieventämiseksi sekä kannanhoidon tueksi. Hankkeessa varustettiin 12 uroshallia GPS/GSM-laitteilla, jotka keräävät tietoa liikkumisesta, sukelluksista, makuullaolosta sekä veden lämpötilasta. Hallit pyydystettiin Selkämerellä, Porin ja Merikarvian edustalla, ponttonirysillä (PU-rysä), joihin oli asennettu sulkuportti. Kymmenestä hallista saatiin riittävästi aineistoa analyysejä varten. Halleille arvioitiin syksy- ja talviajan elinpiirit (95 % MCP- sekä a-LoCoH-menetelmillä) sekä elinpiirien ydinalueet (50 % a-LoCoH). Elinpiirien ydinalueiden sijoittumista syksyllä verrattiin tilastoruutukohtaisiin (noin 50 x 50 km)rysäkalastustietoihin. Hallien talviaikaista liikkumista verrattiin jäätilanteeseen satelliittikuvien perusteella.
Koerysistä saatiin vain uroshalleja (N=18). Hallien syksyn elinpiirit (N=10) sijoittuivat sellaisille rannikkoalueille, joilla veden syvyys oli vähemmän kuin 30 metriä. Yhdeksän elinpiiriä oli melko lähellä pyydystyspaikkaa Suomen länsirannikolla. Kahdeksan hallin syksyajan elinpiirien ydinalueet sijaitsivat Eurajoen ja Merikarvianjoen jokisuilla. Nämä alueet olivat myös merkittäviä rysäkalastusalueita syys–marraskuussa. Kolme hallia vieraili koerysissä useammin kuin kerran. Hallit suosivat talvella avoimia vesialueita. Talvi 2008–2009 oli leuto ja GPS/GSM-hallit (N=2) pysyivät Suomen länsirannikolla jokisuiden läheisyydessä myös talvella, sillä jääpeitettä oli Selkämerellä vain rannan läheisyydessä. Talvi 2009–2010 oli puolestaan edellisvuotta kylmempi ja jäätä oli laajemmalla alueella, minkä vuoksi GPS/GSM-hallit (N=4) siirtyivät etelämmäksi Itämeren pääaltaan alueelle.
Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia siinä, että Itämeren hallit voivat liikkua laajalla alueella, mutta usein keskittävät liikkumisensa tiettyinä ajanjaksoina verrattain pienille alueille. Tutkimuksessa seuratut uroshallit näyttivät suosivan syksyllä rannikkoalueita ja jokisuita liikkumisessaan. Jokisuille on keskittynyt myös rysä- ja verkkokalastusta. Jokisuut houkuttavat kaloja, kuten syyskudulle nousevaa siikaa. Lisäksi Eurajoen suulla ydinvoimalan lauhdevedet voivat houkutella kaloja alueelle. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella osa yksilöistä voi erikoistua saalistamaan rysissä ja niiden läheisyydessä. Toisaalta sekä hallit että kalastajat ovat kiinnostuneita hyvistä kala-apajista, eikä tutkimuksen tuloksista voida päätellä, ovatko hallit kalaisilla alueilla kalojen runsauden vai kalanpyydysten saaliiden houkuttamina.
Lähde: RKTL 13.4.2012