Merivesi korkealla, yli vuoteen ei ole noussut satamamme laitureille mutta nyt helmikuun lopulla nousi.
Talvi alkoi reippaasti ja hyvissä ajoin marraskuun lopulla. Melko kipakoita pakkasia nähtiin ja näytti että talvesta tulee kohtalaisen ankara. Tammikuu kuitenkin toi vuoristoratatalven nopeina sään vaihteluina. Helmikuu unohti pakkaset lähes kokonaan ja lämpötila nollan vaiheilla ja puolivälissä kuuta pitkäaikaista suojaa. Räntä- ja vesisateita. Matin Päivä helmikuun 24. on vanha merkkipäivä, jonka säästä ennustetaan kevään etenemistä. Suojasää Mattina on aikaisen kevääntulon merkki eikä muutkaan sääennustavat ilmiöt muuta ennusta. Täällä rannikolla olisi jo lumetonta, mutta joulukuun pakkaset pääsi routaamaan maan ja routa säilyttää lumikerrosta vaikka vesisadetta on ollut jo useana päivänä.
Muutakin räpäskää on liikkeellä kuin keskitalven räntäsateet. Lohen siimakalastus on ollut rajoitetusti sallittua vuoteen 2021 nyt se on loppu ja kaluston saa traijata juhannuskokoon.
Lohenkalastukseen tuli suuria muutoksia vuodelle 2022. Hilkkua vaille oli koko kaupallisen merikalastuksen tuhoaminen (mutta vuosi vielä saadaan jatkaa rysillä, jospa tästä tulee se viimeinen vuosi kun voin toimia kalastajana ja pitkäaikainen merikalastuksen alasajo viimein saadaan päätökseen). Lähes koko Itämeri kiellettiin tälle vuodelle kaupallisen kalastuksen osalta. Vain pieni rantakaistale ja neljän kuukauden ajan on mahdollista kalastaa lohta silloinkin aika- ja pyydysmäärärajoitusten rajoittaessa kalastusta. Samalla koko Itämeri julistettiin vapaa-ajankalastuksen yksinoikeudeksi, sillä saalisrajoitusta lukuun ottamatta lohen vetouistelu on vapaata. Vapaa-ajan kalastuksessa saa ottaa eväleikattuja lohia saaliiksi koko merialueella. Eväleikatut lohet on istutettuja lohia kompensaationa kalataloudellisiin vahinkoihin. Taloudellista vahinkoa syntyy vain kaupallisessa kalastuksessa jonka kompensoimiseen istutetaan lohta kalastettavaksi. Nyt kuitenkin merialueella päätettiin antaa etuoikeus vapaa-ajan kalastukselle vaikka taloudellista vahinkoa ei synny ollenkaan vapaa-ajankalastuksessa saamatta jääneestä saaliista.
Vapaa-ajan kalastus on taloudellisesti kannattamatonta, koska saaliin arvo ei kata kalastuksen kustannuksia. Erityisesti tämä korostuu avomerivetouistelussa. Huolimatta siitä, että kalastusmuoto on kestävän kalatalouden vastaista, sitä kuitenkin päätettiin suosia antaen sen jatkua merialueella ajallisesti tai alueellisesti rajoittamatta.
Tuulivoimapuistoja on laajamittaisesti suunnitteilla merialueelle. Tunkeudutaan neitseelliseen meriluontoon rakentamaan muka vihreää uusiutuvaa tuulienergiaa. Tuulienergiaa on ihan riittävästi rakennettavissa mantereelle energian käyttöalueen lähelle eikä tälle merialueiden raiskaamiselle saisi antaa lupaa. Kun ihminen nauttii sähkönenergian eduista, hänen kohtuuden nimissä pitäisi saada nauttia myös tuulimyllyjen läsnäolosta, jolloin tuotanto ja kulutuksen suhde olisi konkreettista. Nyt ollaan työntämässä haitat kauas pois silmistä niille, jotka vähiten hyötyy tästä energian tuotantomuodosta.
Ympäristöhallinto on ottamassa ylikierroksia ns. SUP-direktiivin kanssa vaatien ylimitoitettua keräilyjärjestelmää käytetyille kalastusvälineille. Sinällään kierrätykseen tähtäävä, käytöstä poistettujen välineiden keräys on kannatettavaa, mutta jos järjestelmä sanellaan kuulematta siihen osallistuvia ja luodaan tolkuttoman kallis ja toimimaton keräily, lopputulos voi olla vahingollinen koko kalataloudelle.
Maa- ja metsätalousministeriö on ehkä taipumassa suojeluhäiriöjärjestö WWF:n siiankalastuksen säätelyn epäasialliseen muutokseen. WWF vaatii säätelyn kiristämistä vastoin kaikkia tieteellistaloudellista tietoa.
Kiristystä vauhditetaan uhkailulla, että kalastettu siika saa heidän ”punaisessa kirjassaan” merkinnän ”vältä”. WWF:n kalaoppaan merkitys on kuluttajalle lähes merkityksetön, sillä varsinkin kotimaisessa kalatarjonnassa asiakkaat osaavat kyllä tehdä valintoja suosien kestävästi pyydettyä lähikalaa. Kalataloudelle vaarallinen ja vääristävä suojelujärjestön markkinaohjaus on onnistuu kaupan kautta. Edellinen siian kirjaus punaiselle listalle oli katastrofi vain siksi, että kauppa otti sen tulkinnat toimintaohjeekseen ja ei ostanut kalaa eikä siis antanut kuluttajalle sille kuuluvaa oikeutta valita itse mitä ostaa. Keskusliikkeet harjoittivat sortoa sekä elinkeinoa että kuluttajaa kohtaan.
Koska harhautus ja elinkeinon vaikeuttaminen onnistui edellisellä kerralla (siika oli punaisella aiemmin), sillä on hyvä uhkailla toistamiseen. Kaupan kannattaisi myös tarkistaa strategiaansa, onko he suojeluhäiriköinnin juoksupoikia vai kuluttajan ja vapaan kaupan asialla.
Ei mulla muuta. Kohtsiltään kausi aukenee ja kalaa kotimaisen läheltä pyydetyn luonnonkalan arvostaville ystäville aletaan ammentaa meren syvyyksistä.
HjS