Marraskuusta on hyvin vaikea positiivista blogia kirjoittaa. Ei vaan yksinkertaisesti olosuhteet ole otolliset. Tuulista, pimeää ja kolean kalseaa marras(kuolema)kuuta. Jos johonkin aikaan toivoisi olevansa jossain muualla (lämpimässä) niin nimenomaan nyt.
Marraskuu oli sosiaalinen kuukausi, järjestöjen kokouksia ja pikkujouluja, mutta ei nyt. Korona tyrehdytti kokoukset etäisiksi ja pikkujoulut todella pieniksi. Kun jokin kokous järjestetään ”kuin ennen vanhaan”, käy kuten minulle: koronakaranteeni iskee mahdollisen altistuksen myötä.
Onneksi tauti näyttää jääneen tarttumatta.
Pitkäaikaisella kalakaverilla Siru-haukulla (14v) tuli päivät täyteen marraskuun alussa. Viimeiset vuodet Siru karsasti merityöskentelyä, mutta rannalta jaksoi tsempata loppuun asti. Pumpuliaalloilla ja muistojen polulla käy nyt Siru-haukun matka.
Siikaa oli syksyllä parhaimmillaan niin hyvin, että vaikka sai hauen, niin saikin siikoja.
Kalastus on jatkunut ontuen, koska tuulista on ollut. Pari rysää on vielä pyynnissä. Siikoja, lahnoja, jokunen taimen ja kuha sekä karkureissulla olevia kirjolohia on niistä tullut. Toistuvat myrskyisät tuulet rysiä riepottaa, joten voi olla piankin ylösnosto käsillä. Merivesi on kuitenkin vielä lämmintä, joten jäätämisen kanssa ei vielä ole hätää. Vuosi takasin oli kaikkien aikojen myöhäisin rysännosto, kun viimeinen nousi 6. tammikuuta.
Luonnonmerkit näyttävät talvea, joten tämän leudohkon syksyn loppu tulee olemaan nopea vaihdos talveen sitten kun talven aika on. Helmikuun pakkasilla sitten tarkastellaan, olinko merkit tulkinnut oikein.
Kilohaileja
Silakkaverkkopyynti on ollut syksyn niukkaa. Silakkaa ei vaan rannikolla ole ollut. Kilohaileja on ollut runsaasti kun niitä tulee silakkaverkon mukana ylös. Silakkaverkko on liian harva kilohailin pyyntiin, mutta kun niitä on paljon, tulee niitä ylös verkon mukana ja olen päässyt herkuttelemaan.
Kilohaili on erittäin hyvä ja maukas kala. Valitettavasti tämä erinomainen kala ei nauti arvostusta ja saaliit menevät maassamme pääosin rehuksi. Kilohailin hyödyntämisen esteenä on sen pieni koko ja se, että se esiintyy silakan kanssa sekaparvissa. Kilohaili viihtyy avomerellä ja saadaan troolipyynnissä saaliiksi ja erottaminen silakan seasta on hankalaa ja hyödyntäminen elintarvikkeeksi jää tekemättä.
Siioissa esiintyy ajoittain pukamia (rakkoloisio), se ei ole ihmiselle mitenkään vaarallinen mutta pilaa kuitenkin inhottavana siian elintarvikekäytön. Valitettavasti kokonaisena myytävissä siioissa tällaisia siikoja joskus päätyy kuluttajalle. Toisinaan pukamat näkyvät päällepäin mutta on myös niin sisäisiä, ettei niitä havaita perkuussa. Rahat takaisin tai uusi kala tilalle mikäli asiakas tästä reklamoi.
Rakkoloisiota on siioissa esiintynyt kautta aikojen eikä sen esiintyminen ole yleistynyt, pikemmin hieman vähentynyt pitkällä aikavälillä. Rakkoloision elonkierto on monimutkainen ja siika on vain yksi väli-isäntä kierrossa.
Lainaus Ruokaviraston info:
Rakkoloisio (Hennequya sp.)
Itiöeläin, joka muodostaa valkoisen nesteen täyttämiä rakkuloita siian ja muikun lihaksistoon. Ei ole haitallinen ihmiselle eikä muille kaloille. Leviämistä voidaan ehkäistä hautaamalla saastuneet kalat.
Marraskuun iloisin asia on se, että vaimoni Tuijan kanssa tuli neljäkymmentä vuotta täyteen yhteistä matkaa. Aikoinaan siirrettiin häät myöhäissyksyyn, koska kesällä on niin kiirettä kalastuksessa ettei moiseen olisi ehtinyt keskittyä. Hyvä päätös siirto oli, kalakesä 1980 oli mahdottoman hyvä. Lisäksi hääpäivä 08.11.80 on ollut helppo muistaa.
HjS
