Talvi oli taas ankara, mikä aiheutti haasteita troolaukselle. Lohiasiaa käsiteltiin jälleen. Ympäristölobbaus lisääntyi voimakkaasti.
Taas ankara talvi
Vaikka talvi 2010-2011 oli ankara, olivat saaliit vuonna 2010 suuria. Silakka- ja kilohailisaaliit olivat yhteensä 117 000 tonnia ja siten siihen mennessä kaikkien aikojen suurimmat. Talvesta 2011-2012 tuli myös ankara.
Tammikuun jäsentiedotteessa haastateltiin Tommi Lindrothia troolari Olympoksella ja juttu kertoi seuraavaa: Ammattikalastajalle pakkasen aiheuttamat ongelmat ovat merkittäviä. Selkämerellä työkseen kalastava Lindroth kertoo, että viime vuonna 5-6 viikkoa kestänyt pyyntikatko vei vuositilistä noin 15 prosenttia. Nyt jäätilanne on äitynyt pahaksi jo pari kolme viikkoa aiemmin kuin tuolloin ja kalastajat joutuvat käyttämään hinaaja-alusten apua päästääkseen maihin.
Pelagista kalastusta säänneltiin useaan otteeseen. Eteläisellä Itämerellä kalastus pysäytettiin muutaman viikon kalastuksen jälkeen. Vuoden lopussa päätettiin myös uusista kielloista. Rajoittavana tekijänä oli jälleen kerran kilohaili. Tällä kertaa myös Selkämereltä suljettiin pyyntiruutuja.
Syksyllä YLE TV1-kanavan MOT-ohjelmassa kerrottiin silakankalastuslaivaston myynnistä Viroon ja Ruotsiin. Asia oli ollut jo pari vuotta tapetilla elinkeinon sisällä sekä eduskunnassa.
Suomalaiset troolarit olivat alkaneet purkaa saalista Gävlen ulkopuolella sijaitsevaan Norrsundetiin. Kala kuljetettiin kalajauhotehtaalle Tanskaan. Fiskeriverket (Kalastusvirasto) Ruotsissa ei kuitenkaan ollut saanut purkamisilmoituksia, vaikka ennakkoilmoitukset oli tehty. Tarvittavat asiakirjat oli myös annettu kuljetusyritykselle ja Suomen viranomaisille. Saaliiden purkaminen Ruotsiin kirvoitti useita otsikoita ruotsalaisessa mediassa. Liitto muistutti aluksia käymään käytännöt läpi ja tarkistamaan, että tieto varmuudella kulkee ruotsalaisille viranomaisille.
Kalajauhotehtaan perustamista Kaskisille oli selvitetty jo syksystä 2009 lähtien. Metsä Botnian tehdas oli suljettu ja uutta toimintaa etsittiin. Kalajauhon kysyntä oli kasvanut kiinalaisilla markkinoilla. Vuonna 2011 valmistunut raportti totesi kaupunginjohtaja Marlene Svensin mukaan, että tehtaalle löytyvät edellytykset.
Lohta käydään taas läpi
Ministeri Sirkka-Liisa Anttila nimitti vuoden alussa tutkimusryhmän selvittämään lohikantojen tilaa. Ryhmän puheenjohtajana toimi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylijohtaja Eero Helle. Liitto kritisoi ryhmän kokoonpanoa professori Hannu Lehtosen ollessa jäsenenä mukana. Liitto katsoi Lehtosen olevan puolueellinen, koska hän selvästi edusti tiettyä intressiryhmää ja oli myös ottanut useasti voimakkaasti kantaa ammattikalastusta vastaan.
Erillinen, eri järjestöistä koostuva ryhmä arvioi ministerin johdolla mahdollista tarkistustarvetta lohenkalastuksen sääntelyssä. Heikki Salokangas edusti ryhmässä liittoa.
Vaelluskaloja käsiteltiin myös uuden kalastuslain valmistelussa. Komissio antoi lisäksi ehdotuksensa Itämeren lohikantoja koskevaksi monivuotiseksi suunnitelmaksi.
ICES ja komissio ehdottivat suuria leikkauksia lohikiintiöihin. Neuvosto päätti lopulta leikata lohikiintiötä Pohjanlahdella 51 prosenttia ja Suomen kiintiöksi tuli vajaa 32 000 lohta. Keskustelu lohikiintiöstä kävi ylikierroksilla Suomessa ja myös eduskunnassa kun Suomen linjaa asiaan käsiteltiin. Suhtautuminen ammattikalastuksen intresseihin oli uudessa eduskunnassa aiempaa vihamielisempää ja ammattikalastus joutui lohiasioissa alakynteen.
Pienentyneen lohikiintiön takia Selkämeren kalastajat kokoontuivat kriisikokoukseen Porissa aluejärjestön uuden puheenjohtajan Sami Venerannan johdolla.
Ympäristölobbaus lisääntyy
Liiton historiassa voidaan nähdä erilaisia vaiheita:
- Perustus ja alkuinnostus 1980-1992
- EU-jäsenyys ja siihen sopeutuminen 1993-1999
- Ammattikalastajien määrä vähenee ja uusia toimintamuotoja 2000-2010
- Ulkomaalaisomistukset lisääntyvät ja kasvava ympäristölobbaus kalastuselinkeinoa vastaan 2011-
Noin vuonna 2010 alkoi ympäristöjärjestöjen kiinnostus kalastusta ja kalataloutta kohtaan kasvaa. Erityisesti WWF katsoi kannattavaksi profiloitua kalaan. Syntyi epäpyhä liitto: ympäristöministeriö, WWF, Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö muodostivat yhtenäisen ryhmittymän ammattikalastusta vastaan. Tämä muodostelma tulisi vahvistumaan tulevina vuosina. Yleinen ilmapiiri kävi kalastusta kohtaan vihamielisemmäksi. Toisinaan keskustelu täytti kaikki merkit kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Lisääntynyt ympäristölobbaus alkoi näkyä myös hallituksen ja eduskunnan kalastuspolitiikassa. Poliitikot keskittyivät enemmän suojeluun ja vapaa-ajankalastajien intresseihin ja kalastuselinkeino oli lähinnä sivuraide. Uusi linja pienensi myös liiton vaikutusmahdollisuuksia.
Eduskunta myöntää rahaa poistokalastukseen
Vuonna 2010 toteutettiin poistokalastuksen pilottihanke. Eduskunta myönsi vuoden 2011 budjetissa 1,4 miljoonaa euroa poistokalastukseen. Järjestelmä käynnistyi kuitenkin hyvin hitaasti, mukana olivat lähinnä RKTL:n pilottihankkeessa olleet. Liitto vaati lisää pitkän tähtäimen päätöksiä koskien järjestelmän rahoitusta ja toimintaa. Ammattikalastajat eivät uskaltaneet panostaa poistokalastukseen ja tehdä investointeja, koska jatko oli epävarmaa.
Selkämeren kansallispuisto
Selkämeren kansallispuisto oli herättänyt monitasoista keskustelua, sekä alueellisesti että valtakunnallisesti. Puiston pinta-ala oli 91 200 hehtaaria. Lain ensimmäisessä pykälässä otettiin ammattikalastus huomioon ja todettiin: Selkämeren kansallispuiston perustamisen tavoitteena on turvata lisäksi ammattikalastuksen säilymistä elinvoimaisena edistämällä erityisesti luonnonkalakantojen suojelua ja niiden elvyttämistä sekä sääntelemällä kalastukselle haitallisten eläinlajien kantoja.
Kalastajat kuitenkin pelkäsivät, että kalastusta ja metsästystä rajoitettaisiin, ja liitto vastusti puiston perustamista ympäristöministeriön ehdottamassa muodossa. Ympäristöministeriö ei kuullut ammattikalastajia tai liittoa valmistellessaan lakiesitystä. Loppuvaiheessa liitto kävi keskustelua suoraan ympäristöministeri Paula Lehtomäen kanssa, joka lopulta ymmärsi ammattikalastajien huolen. Eduskunta muutti alkuperäistä ehdotusta siten, että kalastusta ja metsästystä voitiin jatkaa kalastuslain ja metsästyslain mukaisesti eikä luonnonsuojelulain perusteella. Ratkaisuun vaikutti se, että Lehtomäki loppuvaiheessa tuki ehdotusta. Liiton vuosikokouksessa kiitettiin aktiiveja, jotka myötävaikuttivat ammattikalastukselle hyväksyttävän lopputuloksen saavuttamiseen.
Koulutusvaatimus hyljesietopalkkiolle
Jotta kalastaja voisi tulevaisuudessa saada hyljesietopalkkioita, vaadittiin koulutusta. RKTL ja Kalatalouden Keskusliitto tuottivat koulutuskansion ja RKTL:n Esa Lehtonen organisoi koulutuksia. Ensimmäinen tilaisuus, johon osallistui lähes sata osallistujaa, järjestettiin liiton vuosikokouksen yhteydessä Turussa ja myöhemmin tilaisuuksia järjestettiin vuoden aikana sekä suomeksi että ruotsiksi.
Liitto totesi, että hyljesietopalkkioon varatut varat eivät ole riittäviä. Koska tuen kokonaismäärä ylitti sallitun määrän, kaikkien tukea hakeneiden kalastajien tukea leikattiin. Joko rahaa on lisättävä tai tuen ehtoja on muutettava, liitto totesi.
Eduskuntavaalit ja uusi ministeri
Eduskuntavaalit pidettiin maaliskuussa. Elinkeinon järjestöt tekivät yhteisen toivelistan vaaleja ja hallitusneuvotteluja silmällä pitäen. Otsikon Suomalaisille kuluttajille turvallisia, terveellisiä, eettisiä, kestävästi tuotettuja, laadukkaita ja maukkaita kalatuotteita kohtuulliseen hintaan ympäri vuoden alta löytyi pitkä lista tunnettuja toimenpiteitä elinkeinon tilan parantamiseksi.
Tällä kertaa liitto oli virallisesti kutsuttu järjestöksi, joka voitaisiin tarvittaessa kutsua neuvotteluihin Säätytalolle. Kaksien edellisten hallitusneuvottelujen aikana yhteydenpitoa kalastuskysymyksissä oli käyty puhelimitse tiettyjen neuvottelijoiden kanssa. Käytännössä näin tehtiin myös tällä kertaa.
Hallitusohjelma sisälsi maininnan ammattikalastuksen toimintaedellytyksien turvaamisesta ja kotimaisen pyydetyn kalan kulutuksen edistämisestä. Uutta oli, että poistokalastusta olisi kehitettävä.
Jari Koskisesta (kok.) tuli uusi maa- ja metsätalousministeri. Liitto tapasi ministeriä kaksi kertaa syksyn aikana keskustellakseen ajankohtaisista asioista. Keskustelujen asialistat olivat pitkiä. Muun muassa hyljeongelma, lohenkalastus, kiintiöt, poistokalastus, kalastuslain uudistus ja uusi yhteinen kalastuspolitiikka olivat käsittelyssä. Ministeri Koskinen ilmaisi huolensa pyydetyn kalan pienestä osuudesta kalan kokonaiskulutuksesta (7 %). Toisen keskustelun jälkeen marraskuussa rannikkokalastukselle luvattiin selviytymispaketti. Ennen sitä liitto oli ehdottanut, että rannikkokalastajat voisivat lopettaa elinkeinonsa hallitusti julkisesti rahoitetun järjestelmän avulla.
Pohjoismaiden kokous ja YKP
Suomen puheenjohtajakaudella Pohjoismaiden ministerineuvosto järjesti kevään kalastuksen virkamieskomitean kokouksen Maarianhaminassa. Kokouksen yhteydessä järjestettiin seminaari käynnissä olevasta yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta keskittyen pienimuotoiseen rannikkokalastukseen. Liitto osallistui myös kokoukseen.
Hallituksen kesäkokous ja YKP
Euroopan komission ehdotus yhteisön uudeksi yhteiseksi kalastuspolitiikaksi (YKP) annettiin heinäkuussa. Hallitus keskusteli liiton alustavasta kannasta maa- ja metsätalousministeriölle annettavaan lausuntoon. Komission ehdotus siirrettävistä kiintiöistä yli 12-metrisille aluksille herätti eniten keskustelua. Esitettiin puheenvuoroja sekä puolesta että vastaan, sanoi hallituksen puheenjohtaja Olavi Sahlstén. Mielestämme järjestelmän hyviä ja huonoja puolia tulisi selvittää todella tarkasti.Valmistelun aikana komissio oli luvannut toimia pienimuotoisen kalastuksen edistämiseksi, mutta tässä vaiheessa niistä ei ollut merkkejä. Mitä aiotaan tehdä rannikkokalastuksen edistämiseksi, kysyi rannikkokalastaja Heikki Eskelinen ja piti ehdotusta tämän suhteen erittäin puutteellisena.
Monivuotisten hoitosuunnitelmien suhteen liitto totesi, että ne eivät saa johtaa liian jäykkään päätöksentekoprosessiin, vaan niissä tulee olla tietynlainen joustavuus ja mahdollisuus poliittiseen harkintaan. On huomioitava, että tieteellinen neuvonanto on myös jossain määrin arvosidonnaista. Elinkeinolla olevaa tietoa tulisi hyödyntää paremmin.
Hallitus valtuutti myös liiton toimiston jatkamaan Suurhiekan tuulipuiston käsittelyä Perämerellä. Aluehallintovirasto oli myöntänyt hankkeelle luvan, mutta liitto teki luvasta valituksen Vaasan hallinto-oikeudelle. Marraskuussa oikeus järjesti asiassa suullisen kuulemisen. Korvausneuvotteluja oli käyty Suurhiekka Offshore Oy:n kanssa, mutta Perämeren Ammattikalastajat suhtautuivat neuvottelujen jatkamiseen kielteisesti, joten hallitus päätti keskeyttää ne.
Kalastuslaki laahaa
Kalastuslain kokonaisuudistus eteni hitaasti ja tahmeasti. Käsittely eteni kuitenkin osittain, kun valvontapykälät toimitettiin eduskunnan käsiteltäväksi kevättalvella.
Kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä työskenteli vuoden aikana ja loppuraportti valmistui vuoden 2012 alussa. Työ oli kaukana valmiista ja ministeriö päätti, että työ tehdään loppuun virkamiestyönä.
Dioksiinipoikkeuksesta pysyvä
Väliaikainen dioksiinipoikkeus päättyi 31.12.2011 ja jatkosta keskusteltiin vuoden aikana.
Dioksiini- ja PCB-yhdisteiden tasoja kalatuotteissa tutkittiin Suomessa vuosina 2009-2011. Yksikön päällikkö Hannu Kiviranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta totesi tutkimuksen julkistamistilaisuudessa, että tasot laskevat hitaasti koko ajan ja tämä on hyvä uutinen. Positiivisen ilmapiirin tuhosi Eviran tutkimusprofessori Anja Hallikainen, joka oli tyytyväinen siihen, että kotimaisen kalan kulutus oli vähentynyt ja että tuontikalaa syödään yhä enemmän. Hallikainen oli koko Evirassa olonsa aikana punainen vaate elinkeinolle, tai kenties asia oli toisin päin. Vaikka ministeriön eläinlääkintäylitarkastaja Sebastian Hielm yritti tuoda esille sitä, että kalan positiiviset vaikutukset olivat suuremmat, Hallikaisen lausunnot johtivat negatiivisiin otsikoihin mediassa.
Elinkeinon järjestöt tekivät tilaisuuden jälkeen yhteisen lausunnon, jossa Eviran tiedotuslinjaa kritisoitiin voimakkaasti. Järjestöt tapasivat myös Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion keskustellakseen asiasta.
Tietyt tahot Suomessa toimivat poikkeusta vastaan ja levittivät pelottelevaa tietoa, jonka tarkoituksena oli lähinnä lopettaa ammattimainen lohenkalastus.
Komissio antoi joulukuussa asetuksen, joka teki väliaikaisesta dioksiinipoikkeuksesta pysyvän. Suomi ja Ruotsi saivat myydä alueellaan Itämerestä pyydettyä isoa silakkaa (yli 17 cm), lohta, taimenta, nieriää ja nahkiaisia vaikka niiden dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ylittäisivätkin kalalle asetetut maksimiarvot. Lohen osalta lupa koski myös Latviaa.
Valvonta-asetus voimaan
EU:n valvonta-asetus ja sen täytäntöönpanoasetus tulivat toukokuussa voimaan ja niiden soveltaminen alkoi asteittain. Kansallista soveltamista alettiin valmistella. Eniten yleistä huomiota keräsi kielto virkistyskalastussaaliiden myynnistä.
Vuoden lopussa komissio antoi ehdotuksen uuden rahaston perustamisesta kaudelle 2014-2020. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) tavoitteena oli auttaa saavuttamaan uuden yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.
Organisaatio, kehitys ja tiedotus
Toimitusjohtaja palasi töihin joulukuussa 2010 pidetyn sairasloman jälkeen. Ensimmäisessä kokouksessaan helmikuussa hallitus keskusteli jälleen liiton toiminnasta, muun muassa lisääntyneestä passiivisuudesta, vähentyneestä edustavuudesta ja ulkomaisomistusten kasvun aiheuttamista omarahoitusongelmista.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos perusti yhteisen neuvottelukunnan kalastajille ja poronhoitajille.
Kolmas kalastusalusten kippareiden kurssi järjestettiin Raumalla lokakuun alussa.
Liiton paperista, kuukausittaista uutiskirjettä oli julkaistu toukokuusta 2005 lähtien, mutta nyt sen julkaisu lopetettiin joulukuussa 2011. Liitto satsasi enemmän kotisivuihinsa, ja niitä myös uudistettiin.
