Kalastuspoliittinen ohjelma?
Liitto vaati toistuvasti ministeri Juha Korkeaojaa, ministerin erityisavustaja Jouni Lindiä ja osaston virkamiehiä laatimaan kalastuspoliittisen ohjelman selkeyttämään kalastuspolitiikkaa ja tukemaan alan kehitystä. Ministeriön ja liiton välinen suhde oli toisinaan viileä 2000-luvun ensimmäisinä vuosina, jolloin liitto odotti nopeita päätöksiä tietyissä asioissa. Lupauksista huolimatta varsinaista kalastuspoliittista ohjelmaa ei laadittu, mutta asia liitettiin osittain myöhemmin uuteen ohjelmakauteen 2007–2013.
Silakankalastuksen rajoitukset jatkuvat – romutukset käynnistetään
Pelagisen kalastuksen rajoitukset jatkuivat vuoden aikana aiheuttaen keskusteluja alalla.
Kalastus oli aktiivista vuoden 2004 ensimmäisinä kuukausina ja saaliit hyviä vaikeuttaen kiintiötilannetta ja pidentäen kesätaukoa, myös niille, jotka kalastivat elintarvikekalaa. Jotkut kutsuivat toimenpiteiden takia liittoa rehukalastusliitoksi. Liiton kanta koko silakankalastuksen sääntelyn ajan oli yhdenmukainen siinä, että rajoitusten olisi oltava mahdollisimman tasavertaisia kaikille kalastajille. Kaikki eivät arvostaneet tätä linjaa.
Ministeriö oli vuoden alussa tehnyt vaihtoehtoisen ehdotuksen, jossa aluksille jaettaisiin tietty määrä kalastuspäiviä kuukaudessa tiettyjen muiden maiden mallin mukaan. Liitto suhtautui ehdotukseen kriittisesti ja se kaatui.
Ministeriö ja liitto tekivät töitä saadakseen MU3-kiintiöalueelle suuremman kiintiön vuodeksi 2004, ja operaatio onnistui hieman yli 8000 tonnin lisäkiintiöllä. Viimeiset rajoitukset voitiin poistaa 1.12. Liitto oli ehdottanut aikaisempaa päivämäärää joutuen törmäyskurssille ministeriön kanssa. Tämä johti lopulta siihen, että osa kiintiöstä jäi käyttämättä. Liitto lähetti asiasta kirjeen ministeri Korkeaojalle kuvaten erittäin yksityiskohtaisesti tyytymättömyyttä prosessiin ja siihen, miten ministeriö asiaa käsitteli.
Silva Nova myytiin kesän aikana Irlantiin ja silakkakiintiön paine helpottui jossain määrin. Silakankalastuksen pitkät seisokit olivat liian kuormittavia yrittäjille.
Komissio oli ajanut kiintiöalueiden muuttamista useita vuosia IBSFC:ssä. Nyt tuli lopullinen päätös kiintiöalueiden muuttamisesta vuodesta 2005 eteenpäin. Suomen kannalta merkittävintä oli osa-alue 29:n pohjoisen osan (Saaristomeri) siirtyminen alueelle, joka aiemmin koostui vain pääaltaasta ja Suomenlahdesta. Uudet alueet olivat siis Pohjanlahti (osa-alueet 30-31) sekä pääallas, Saaristomeri ja Suomenlahti (osa-alueet 25-29+32). Keskeinen kysymys oli tietysti kiintiöosuuksien koko uudessa tilanteessa. Neuvotteluissa Suomi sai 81,986 prosenttia osa-alueilla 30-31 ja 21,933 prosenttia alueilla 25-29+32.
Ministeri Juha Korkeaoja ilmoitti lopulta maaliskuussa 2004 romutustuen avaamisesta. 11 troolaria ja 3 ajoverkkoalusta sai tuen kautta päätöksen romutustuesta. Osa romutuksista siirrettiin vuodelle 2005 puuttuvien varojen vuoksi. Tukea haki 7 ajoverkkopaattia ja 35 troolaria.
Tämä toimenpide helpotti myös silakkakiintiön painetta, vaikutuksen arvioitiin olevan 15 000 tonnia, mutta tulokset alkaisivat näkyä vasta vuonna 2005. Toisaalta uusvanha kapasiteetti tuli kalastukseen ja useiden vuosien rajoitusten takia kalastajayrittäjät olivat alkaneet satsata tehokkaampiin tankkialuksiin suuremmalla lastikapasiteetillä voidakseen kilpailla kalastuskiintiöistä.
Joillakin rehukeittiöihin kalaa toimittavilla aluksilla löydettiin salmonellaa (Poona) vuoden aikana ja liitto työskenteli yhdessä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton kanssa nujertaakseen ongelman.
Silakka ja kilohaili nyt ja tulevaisuudessa
Liitto järjesti Turussa 27.2. ministeriön pyynnöstä seminaarin Silakka ja kilohaili nyt ja tulevaisuudessa. Tavoitteena oli levittää ajankohtaista tietoa yrittäjille ja käynnistää keskustelua silakkaan ja kilohailiin nojaavan kala-alan tulevaisuudesta. Seminaariin osallistui peräti 71 ihmistä.
Lopultakin: Korkeaojan lohiasetus askel oikeaan suuntaan
Viikkoja kestäneen poliittisen käsittelyn ja kymmenkunnan eri version jälkeen valtioneuvosto lopulta muutti lohiasetusta toukokuussa 2004 siten, että valikoivilla pyydyksillä harjoitettu lohenkalastus voisi alkaa seitsemän päivää aikaisemmin vuonna 2005, 10 päivää aikaisemmin vuonna 2006 ja 14 päivää aikaisemmin vuonna 2007. Korkeaojan ensimmäinen ehdotus oli kolmen viikon aikaistus. Liitto pyysi sattuneesta syystä erityisesti puheenjohtaja Paavo Lipposelta, ministeri Antti Kalliomäeltä ja sosiaalidemokraateilta Korkeaojan asetusehdotuksen hyväksymistä. Kolmen hallituspuolueen johtajien neuvoteltua päästiin lopulta yksimielisyyteen. Koekalastusta voitiin suorittaa jo vuoden 2004 aikana erillisessä hankkeessa.
Vaikka alkuperäinen ehdotus vesittyikin neuvotteluissa, liitto totesi muutoksen olevan askel oikeaan suuntaan.
Asia paisui kuitenkin käsittämättömiin mittasuhteisiin ja ammattikalastusta vastaan hyökättiin armottomasti eri nettisivuilla. Tämä voidaan nähdä alkusysäyksenä ammattikalastusta vastaan harjoitettavaan mustamaalauskampanjaan, joka levisi myöhemmin 2010-luvulla ja jatkuu edelleen sosiaalisessa mediassa. Vuoden lopussa jotkut pohjoiset toimijat perustivat myös lohen suojelurahaston. Loppujen lopuksi tavoitteena oli saada ammattikalastajat pois lohenkalastuksesta ja jakaa lohivarat uudelleen. Projekti kuivui kasaan muutaman vuoden päästä.
Hyljevahinkokorvaukset
Maaliskuussa käytiin neuvotteluja vuosien 2000–2001 maksamattomista hyljevahinkokorvauksista. Kävi ilmi, että enintään 1,47 miljoonaa euroa voitaisiin vielä maksaa ilman uutta ilmoitusta komissiolle. Maa- ja metsätalousministeriö ehdotti siksi määrärahaa ensimmäiseen lisäbudjettiin, mutta valtiovarainministeriö kuitenkin poisti sen. Kolmannessa lisätalousarviossa ehdotettiin 1 miljoonan euron määrärahaa, ja lobbauksen jälkeen 1,5 miljoonan euron määräraha lopulta hyväksyttiin. Lisäkorvaukset maksettiin vuonna 2005.
Ministeri Korkeaoja nimitti riistavahinkojen työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotus suurten riistaeläinten, hirvien ja hylkeiden aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta.
Pitkän valmistelun jälkeen ministeriö avasi vuoden lopulla tukijärjestelmän valikoivien ja hyljevarmojen pyydysten hankkimiseen.
Harmaahylkeiden ja norppien kannanhoitosuunnitelman laatiminen aloitettiin myös.
Merimetsotyöryhmä
Merimetsokanta oli kasvanut nopeasti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Ympäristöministeriö nimitti merimetsotyöryhmän laatimaan merimetsojen kannanhoitosuunnitelmaa. Tarkoituksena oli löytää ratkaisuja tilanteeseen ja ongelmiin, joita kasvava kanta voisi aiheuttaa. Kesällä 2004 3000 paria pesi 21 yhdyskunnassa.
Ajoverkkokielto 1.1.2008
EU:n neuvosto päätti 26.4. kieltää ajoverkoilla kalastamisen Itämerellä 1.1.2008 alkaen pyöriäisten suojelemiseksi. Jo ennen tätä päivää ajoverkkokalastukseen osallistuvien alusten määrä vähentyisi huomattavasti.
Suurimmat otsikot koskivat kuitenkin vaatimusta tarkkailijoista kalastusaluksilla osalla kalastusmatkoista.
Ympäristöministeriö nimitti myös kansallisen työryhmän pyöriäisten suojelemiseksi.
Kalastusvakuutus
Ministeriö ilmoitti komissiolle uudesta kalastusvakuutusjärjestelmästä syksyllä 2004. Liitto edellytti lausunnossaan, että ministeriö pyrkii kaikin keinoin säilyttämään järjestelmän samanlaisena mahdollisimman pienin muutoksin.
Itämeren tekniset säännöt
IBSFC:n hyväksymät kalastusta koskevat tekniset säädökset olivat hajallaan ympäri EU:n säännöstöä, ja komissio halusi koota säädökset yhteen asetukseen. Lisäksi komissio ehdotti tiettyjä uusia säädöksiä, joista saatiin aikaa keskustelua, myös mediassa. Ehdotuksessa säädökset koskivat rantaviivaan asti siinä missä ne aiemmin koskivat perusviivaan asti.
Eduskunta myöntää liitolle tukea
Taloudellinen tilanne oli pysynyt vaikeana ja toimintasuunnitelmassa oli nyt todettu selvästi, että toimitusjohtaja työskentelee osa-aikaisesti. Käytännössä työtä tehtiin kokopäiväisesti. Hanketyöt helpottivat työtilannetta.
Nylands Yrkesfiskares Fackorganisation rf:n toiminta päättyi vuoden aikana. Jäsenet siirtyivät Suomenlahden Ammattikalastajiin. Näin laajempien aluejärjestöjen muodostuminen merialueiden mukaisesti jatkui.
Oli merkittävä tapahtuma, kun joulukuussa eduskunnassa valtion talousarviota vuodelle 2005 käsiteltäessä lisättiin ensimmäistä kertaa 50 000 euron avustus Suomen Ammattikalastajaliitolle kalatalouden edistämiseksi. Liitto oli tehnyt tämän eteen töitä pitkään, mutta vasta kansanedustaja Christina Gestrinin (rkp) ehdotuksen (talousarvioaloite) ja hänen ahkeran työnsä ansiosta onnistuttiin asiassa.
Vuosikokous pidettiin vuoden 2004 Kalaviikon yhteydessä Helsingissä. Suomen Kalakauppiasliitto oli tällä kertaa vetovastuussa, mutta liitto järjesti rinnakkaisohjelman otsikolla Kalastuselinkeino Suomessa vuonna 2014.
