Vuosi 2002 oli alalle vaikea. Silakankalastuksen rajoitukset, jatkuva dioksiinikeskustelu mediassa, viivästyneet hyljevahinkokorvaukset, EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistaminen ja tyytymättömyys ministeriön kalastuspolitiikan linjavetoihin johtivat pessimistisiin asenteisiin alalla. Ammattikalastuksen kokonaisliikevaihto laski edelleen ja toimijoiden määrä väheni. Tämä heijastui myös liiton toimintaan.
Lohi
Ministeriö oli valmis keventämään lohenkalastuksen rajoituksia vuoden 2001 lopulla, mutta kun samaan aikaan käytiin neuvotteluja Ruotsin kanssa kalastuksesta Tornionjoessa ja sen suualueella ei Seppo Havun mukaan haluttu antaa vääriä signaaleja rajoituksia koskien. Liiton mielestä suomalaisista rannikkokalastajista oli tullut panttivankeja lohenkalastuksen poliittisessa käsittelyssä.
Liitto kääntyi suoraan pääministeri Paavo Lipposen puoleen, joka puolestaan kehotti ministeri Kalevi Hemilää jatkamaan neuvotteluja liiton kanssa. Nämä keskustelut käytiin tammikuussa. Hemilä kuitenkin jätti ministerin tehtävänsä pian sen jälkeen (1.2.) ja häntä seurasi Raimo Tammilehto. Tammilehto toimi ministerinä vain neljä kuukautta, mutta hän ehti siinä ajassa nimittää uuden lohityöryhmän (lohen rannikkokalastuksen työryhmä) joka koostui Orian Bondestamista, Risto Lampisesta (sihteeri), Helena Boucht-Lindemanista ja Kim Jordaksesta. Käsiteltävänä oli myös ehdotus kalastuksen aikaistamisesta viidellä päivällä, mutta Tammilehto veti sen takaisin ja nimitti sen sijaan kyseisen työryhmän.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lohihanke jatkui myös vuonna 2002 ja liitto edellytti, että useammalla kalastajalla olisi mahdollisuus osallistua hankkeeseen. Valikoiva tai tieteellinen lohenkalastus jatkui siten laajennetussa muodossa tyypillisistä pohjoisista protesteista huolimatta.
Kalastusrajoitukset
Suomen silakkakiintiö MU3:lla oli vuonna 2002 laskenut noin 50 000 tonniin ja pääaltaalla ja Suomenlahdella noin 13 000 tonniin kilohailikiintiön laskiessa 18 000 tonniin. Silakkasaaliit olivat kuitenkin hyviä. Kova kilpailu yhteisestä resurssista vaikutti negatiivisesti kalastajien väleihin ja ylipäätään alan yhteistyöhön.
Keskustelu silakan ja kilohailin kalastusrajoituksista oli liiton hallituksessa toisinaan kiihkeää. Käsittely johti joidenkin jäsenten eroamiseen ja myös tiedotusvälineissä alkoi keskustelu liiton toiminnasta ja linjauksista. Kalastuksen viikkorajoitukset eivät tyydyttäneet kaikkia yrittäjiä. Näkemyserot elintarvikekalaan ja teollisuussilakkaan erikoistuneiden alusten välillä kasvoivat selvästi.
Liitto kyseenalaisti lausunnossaan kiintiöiden suuret leikkaukset, sillä tuloillaan oli useita vahvoja silakan vuosiluokkia. Liiton mukaan ankara sääntely aiheutti alalle suuria taloudellisia menetyksiä.
Liitto keskusteli ministeriön kanssa aluskohtaisesta kiintiöjärjestelmästä ja liitto myös tutki alustavasti eri malleja järjestelmää varten. Hallituksessa oli asiasta useita näkemyksiä, mutta ministeriötä kehotettiin selvittämään järjestelmän hyvät ja huonot puolet nopealla aikataululla. Kestäisi kuitenkin vuosia, ennen kuin järjestelmä toteutettaisiin. Hallituksen jäsenten näkemykset asian suhteen muuttuisivat ja vaihtelisivat myös vuosien varrella.
Vuoden 2003 kiintiöistä neuvoteltiin syksyllä, ja Suomen ehdotusta kiintiöiden nostamisesta MU3:lla ei kuunneltu Euroopan komissiossa. Liitto ilmaisi lehdistötiedotteessa syvän tyytymättömyytensä tapaan, jolla komissio hoiti neuvottelut IBSFC:ssä. Ministeriö ilmoitti kansliapäällikön välityksellä myös tyytymättömyydestään kalastuskomissaarille. Liitto myös kehotti ministeriötä aloittamaan välittömästi valmistelut vuoden 2003 asetuksista ja samalla tutkimaan aluskohtaisia kiintiöitä. Liitto ehdotti, että pelagisten alusten romutus mahdollistettaisiin ja vaati parempia kanta-arvioita. Keskusteluja käytiin suoraan uuden maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen kanssa.
Liiton hallitukset tekemät päätökset sääntelyn osalta vuodelle 2003 johtivat kahden merkittävän kaskislaisen aluksen lähtemiseen liitosta joulukuussa protestina liiton toiminnalle. Erot olivat erittäin ikäviä, osittain taloudellisesta näkökulmasta, osittain ajatellen liiton asemaa suhteessa viranomaisiin ja poliitikkoihin.
Dioksiini työllistää
Dioksiiniasetus tuli voimaan 1.7.2002. Sosiaali- ja terveysministeriö nimitti asiantuntijaryhmän kansallista soveltamista varten. Liiton edustaja sai paikan ryhmässä. Näytteenotto-ohjelma kalojen dioksiinitasojen tutkimiseksi eri alueilla käynnistettiin. Media jatkoi aiheesta kirjoittamista aiheuttaen suuressa yleisössä kysymyksiä.
Uusi kalastuspolitiikka
EU:n yhteinen kalastuspolitiikka voitiin lopulta hyväksyä joulukuussa useiden vuosien käsittelyn jälkeen. Komission keväällä tekemä ehdotus synnytti todellista pelkoa. Komissio ehdotti nimittäin myös Itämerelle suuria kalastuslaivaston kapasiteettivähennyksiä. Joidenkin arvioiden mukaan tämä olisi tarkoittanut lähes 100 aluksen romuttamista Suomessa. Lopulta Suomen silloinen kapasiteetti määritettiin kuitenkin laivaston kapasiteetin ylärajaksi. Suomella oli kuitenkin käyttämätöntä kapasiteettia joka hävisi savuna ilmaan päätöksen myötä. Laivastoon investoimisen ehdot myös tiukkenivat huomattavasti, mikä oli merkittävä takaisku, sillä Suomen kalastuslaivasto oli jo kovin iäkästä.
Toinen muutos oli siirtyminen pitkän aikavälin hoitosuunnitelmiin eri kalakannoille.
Kuha ja taimen
Jotkut ympäristö- ja vapaa-ajankalastuksen järjestöt ehdottivat, että kuhan alamitta nostettaisiin 40 cm:iin ja taimenen 50 cm:iin. Liitto suhtautui kriittisesti yleisesti nostettuun kuhan alamittaan ja vaati perusteellisia tutkimuksia. Ehdotus alamittojen nostamisesta päättyi tältä erää.
Hyljevahinkoasetus
Valtioneuvosto hyväksyi toukokuussa asetuksen hyljevahinkojen korvaamisesta ja kalastajat jättivät hakemuksensa ennen elokuun loppua. Järjestelmä oli voimassa vuosille 2000 ja 2001 korvaten enintään 1,7 miljoonaa euroa ja perustuen alueellisiin vahinkoprosentteihin. Vahinkoprosenttien määrittely johti keskusteluihin. Saaristomeren Ammattikalastajat vaati jopa, että oikeusasiamiehen tulisi tutkia menettely. Varsinaiset maksut suoritettiin vasta seuraavana vuonna, ja koska määrärahoja oli vähän, vain 22 prosenttia vahingoista korvattiin. Noin 400 kalastajaa haki korvauksia.
Komissio valtuutti Suomen myöntämään rakennetukea ns. hyljevarmojen pyydysten hankkimiseen. Viranomaiset eivät kuitenkaan ottaneet järjestelmää vielä käyttöön.
Toinen teemapäivä jäsenille ja muille kiinnostuneille järjestettiin Kaskisissa elokuussa, jossa muun muassa vierailtiin Silva Novalla ja pidettiin yhteinen seminaari Kaskisten kaupungin kanssa. Teemapäivät olivat osa liiton tulevaisuustyötä.
Organisaatio
Taloudellinen tilanne jatkui vaikeana ja toiminnanjohtaja teki pitkiä aikoja töitä palkatta. Hallitus kehotti toiminnanjohtajaa hankkimaan toiminnalle lisärahoitusta. Hallitus keskusteli useissa yhteyksissä monina vuosina erilaisista toiminnan uudistusmalleista ja mahdollisista toimenpiteistä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hallituksessa esiintyi kriittisiä mielipiteitä, etenkin hanketyötä kohtaan, joka oli aika ajoin melko laajaa. Kriitikot katsoivat, ettei hanketyöstä ollut riittävästi hyötyä liitolle ja sen taloudelle. Liiton oma pääoma oli ollut miinuksella useiden vuosien ajan ja likviditeetti vähäistä, ja kritiikki koski myös tätä.
Vuoden aikana tehtiin sääntömuutoksia. Kalastaja voisi esimerkiksi olla sekä liiton että aluejärjestön jäsen (kaksoisjäsenyys), liitto siirtyi yhden vuosikokouksen menetelmään ja toiminnanjohtajasta tuli toimitusjohtaja. Myös jäsenmaksuperusteita tarkennettiin. Ehdotus liiton kotipaikan siirtämisestä Turusta Helsinkiin vedettiin takaisin. Hallitus nimitti Kim Jordaksen toimitusjohtajaksi 15.8.2002 alkaen.
Lokakuussa pidetyssä hallituksen kokouksessa Salokangas ilmoitti haluavansa luopua puheenjohtajan tehtävistä henkilökohtaisista syistä. Useat hallituksen jäsenet vetosivat Salokankaaseen ja pyysivät häntä jatkamaan seuraavaan varsinaiseen vuosikokoukseen saakka. Salokangas suostui lyhyeen jatkoaikaan.
Vuoden lopussa Eteläisen Perämeren Ammattikalastajat ry:n toiminta lopetettiin ja sen jäsenet siirtyivät pohjoiseen aluejärjestöön. Ålands Fiskare ilmoitti, ettei se aikonut liittyä liittoon. Näin ahvenanmaalaiset kalastajat valitettavasti lähtivät liitosta oltuaan aktiivisesti toiminnassa mukana ja perustettuaan liiton vuonna 1980. Aluejärjestöjen määrä väheni yhdeksään ja jäsenmäärä 414:ään.
Kalaviikko 2002 Tampereella
Liitto järjesti Tampereella 2002 pidetyn Kalaviikon teemalla Konfliktista yhteisymmärrykseen. Kiistanalaiset aiheet jotka otettiin käsittelyyn olivat hylkeet, lohi, kalan hinta ja tuonti, elintarvikevalvonta kala-alalla ja suhteet mediaan. Samoista aiheista voitaisiin keskustella nykyäänkin, sillä asioita ei Kalaviikolla 2002 saatu vielä päätökseen. Lähes 300 osallistui Kalaviikolle.
Tulevaisuuspaketti, ympäristöohjelma ja uusi troolari
Liiton kalastuspoliittinen ohjelma oli hyväksytty vuonna 2000. Vuosina 2001 ja 2002 jatkettiin niin sanotun tulevaisuuspaketin laatimista kalastuspoliittisten suuntaviivojen kehittämiseksi konkreettisiksi toimenpiteiksi. Tulevaisuuspaketti hyväksyttiin huhtikuussa Reposaaressa. Liiton ympäristöohjelma hyväksyttiin marraskuussa Naantalissa.
Liiton vuosina 2001-2002 tekemä silakankalastustutkimus johti vuonna 2002 projektiin, jossa suunniteltiin uudentyyppinen troolari Suomen olosuhteita varten. Aluksen suunnitteli Grebland Consulting ja yhteistyötä tehtiin Ruotsissa Ö-varvetin kanssa.
Kolme yrittäjää oli tehnyt pitkän tähtäimen investointisuunnitelmia, mutta ministeriön kapasiteettipolitiikka vuoden 2002 lopulla veti suunnitelmilta maton alta. Tämä tuli varjostamaan liiton ja ministeriön yhteistyötä jonkin aikaa.
