Rehukalastus
EU:n ministerineuvosto antoi kokouksessaan joulukuussa 1997 julistuksen, jonka mukaan silakan kalastusta muihin teollisiin tarkoituksiin kuin suoraan kulutettavaksi koskeva kysymys on etusijalla, ja päätös asiasta tehtäisiin 30.6.1998 mennessä. Kalastus voisi jatkua siihen saakka kuten ennenkin. Alkuperäinen poikkeusjärjestely päättyi nimittäin 31.12.1997. Ministerineuvosto antoi lopulta 29.6.1998 asetuksen, joka mahdollisti rehukalastuksen jatkamisen ja näin tämä Suomen kannalta tärkeä asia oli saatu ratkaistua.
Markkinayhteistyö
Hallitus nimitti keväällä työryhmän markkinayhteistyön ja erityisesti tuottajaorganisaation (TJ) perustamisen valmistelemiseksi. Liitto laati TJ: säännöt.
Heikki Salokankaasta, Ralf Hellströmistä, Matti Luomasta ja Kim Jordaksesta koostunut pieni edustajisto vieraili Västervikissä tutustumassa Astrid Seafood Ab:n toimintaan, silakan pakastamiseen ja vientiin itään.
Kevätkokous järjestettiin Maarianhaminassa vuoden 1998 Kalaviikon yhteydessä. Kokouksessa vieraina olivat hallituksen puheenjohtaja Lars Berglund ja toimitusjohtaja Anders Grönlund Gävlefiskin TJ:stä ja he kertoivat tuottajaorganisaation toiminnasta. Kevätkokouksessa hyväksyttiin myös liiton neuvottelema suositus: kohdennettua rehukalastusta tulisi välttää, kun kalastus kohdistuu kantoihin, joissa on paljon elintarvikkeeksi kelpaavaa kalaa.
Hallituksessa esille nousivat aluskohtaiset kiintiöt silakankalastuksessa, ja syyskokouksessa hyväksyttiin, että järjestelmään siirtymistä olisi selvitettävä.
Silakan vienti Venäjälle oli kasvanut tasaisesti vuodesta 1994 ja nousi vuonna 1997 11,8 miljoonaan kiloon. Länsi-Rannikon Kala Oy oli panostanut toimintaan erityisesti. Porin ulkopuolella keväällä 1998 venäläinen pakastusalus haki suoraan suomalaisten troolareiden pyytämää silakkaa. Venäjän talouskriisin myötä elintarvikesilakan vienti itään pysähtyi lähes täysin vuoden loppua kohden. Turkisteollisuudessa oli markkinaongelmia samasta syystä, mikä puolestaan vaikutti rehukalan markkinoihin.
Silakankalastajat kokoontuivat kesäkuussa Raumalla ja heinäkuussa Vaasassa keskustelemaan rehukalan hinnasta. Myös TJ-asiaa käsiteltiin. Liitolle annettiin tehtäväksi koordinoida työn jatkamista. Rehun ostajien kanssa käytiin neuvotteluja rehukalan hintaodotuksista. Ostajien kanssa ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen, mutta hinta voitiin vakauttaa toivotulle tasolle kalastajien yhteisten toimenpiteitten jälkeen.
Ennen IBSFC:n vuosittaisen istuntoa ehdotettiin kiintiöiden jyrkkää leikkaamista. Euroopan komissio alkoi soveltaa niin sanottua varovaisuusperiaatetta ehdotuksissaan. Lopullinen leikkaus oli lopulta maltillinen ja tulosta kuvataan liiton vuosikertomuksessa torjuntavoitoksi.
Lohi ’98 -kampanja
Havun lohityöryhmän vuonna 1997 laatimasta lohipaketista pyydettiin lausuntoja syksyllä 1997. Valmistelut alkoivat työryhmän raportin pohjalta, ja muutettujen säädösten luonnokset lähetettiin myös lausuntokierrokselle. Talvella Erkki Pulliainen ja Lapin liitto aloittivat aktiivisen lobbauksen ehdotuksia vastaan.
Liitto keskusteli ehdotuksesta ministeri Hemilän ja eri hallituspuolueiden kanssa useita kertoja. Jopa presidentti Martti Ahtisaarelle lähetettiin kirje. Hemilä totesi, että asian ratkaisemiseksi tarvitaan myös muiden puolueiden kuin RKP:n tuki. Satakuntaliitto ja Pohjanmaan liitto tukivat aktiivisesti SAKL:a. Tammikuun lopussa korkein oikeus (KO) antoi päätöksensä valtion ja Ahvenanmaan välisessä toimivaltakiistassa. KO:n mukaan ministeriö ei pystynyt yksipuolisesti päättämään lohikiintiön jaosta valtion ja Ahvenanmaan välillä. Hemilä ja Ahvenanmaa pääsivät sopimukseen 19.3., Ahvenanmaa sai nyt pienemmän, 24 prosentin osuuden lohikiintiöstä (29 prosenttia vuonna 1997), ja myös kalastusajat muuttuivat. Lehdistötiedotteessa todettiin, että tavoitteena on pidentää kalastusaikaa yhdellä viikolla myös mantereella.
Ministeriö ilmoitti maaliskuussa, että hallitukselle toimitetaan muutos lohiasetukseen aloituspäivillä 8.6., 15.6, 20.6. ja 25.6. ja huhtikuu avattaisiin kalastukselle. Ensimmäinen hallituskäsittely 2.4. johti asian jättämiseen pöydälle ja Hemilä muutti aloituspäiviksi 11.6., 16.6., 21.6. ja 26.6. Toinen käsittely 8.4. johti myös pöydälle jättämiseen, mutta periaatepäätös sisällöstä saatiin aikaan. Sauli Niinistö toimi virkaatekevänä pääministerinä. Ylimääräisessä hallituksen yleisistunnossa 9.4. annettiin lopulta uusi lohiasetus (266/1998). Vuoden 1996 ehdotukseen tehtiin ainoastaan pieniä muutoksia (aloituspäivät 16.6., 21.6., 26.6. ja 1.7. säilyivät) ja liitto ilmaisi lehdistötiedotteessa syvän pettymyksensä, tunnemme olomme petetyiksi. Hemilä sanoi olevansa neuvoton eikä uskonut myöskään korvauksiin, sillä komissio suhtautui niiden maksamiseen kielteisesti. Hemilä lisäsi, että poliisi ja merivartiosto olisivat tarkkoja ja toteuttaisivat tiukkoja toimenpiteitä, mikäli laitonta kalastusta harjoitettaisiin.
Huhtikuun lopussa liitto ilmoitti Lohi ’98 -kampanjan käynnistymisestä. Sisäisissä keskusteluissa arvioitiin, että laitonta kalastusta ei voitaisi enää käyttää tyytymättömyyden ilmaisuun, koska se antaisi alalle huonoa julkisuutta. 8.6. noin 80-100 venekuntaa oli merellä koko rannikon pituudelta osoittamassa mieltään hallituksen lohenkalastuspolitiikkaa vastaan. Laitonta kalastusta ei harjoitettu, veneistä löytyi vain virkistyskalastusvälineitä. Viranomaiset seurasivat kampanjaa valppaina.
Pellon Kalakerho ja Tornio-Muonionjokiseura aloittivat kesällä lohiriidan vuoksi mauttoman mustamaalauskampanjan Ahvenanmaata vastaan ja kutsuivat ahvenanmaalaisia muun muassa rasisteiksi (!).
Agenda 2000, CFP 2002 ja kalatalouspoliittinen ohjelma
Uuden EU-rakennekauden valmistelu alkoi nimellä Agenda 2000. Kalatalouden rakennerahasto (KOR) jatkui Agenda 2000:n puitteissa kaudella 2000–2006.
Myös EU:n yhteisen kalastuspolitiikan (CFP 2002) valmistelu aloitettiin ja liitto vastasi komissaari Emma Boninon lähettämään kyselyyn. Toiminnanjohtajaa kuultiin myös EU-parlamentin kalastusvaliokunnassa Brysselissä EU:n kalatalouspolitiikan alueellistamisesta.
Ministeriö oli jo edeltävänä vuonna järjestänyt seminaarin kalatalousalan tulevaisuudesta. Keskustelu jatkui liiton kesäkokouksessa Vaasassa eri segmenttien tulevaisuudennäkymiä analysoiden. Hallitus päätti, että liitossa olisi sovittava kattavammasta kalastuspoliittisesta ohjelmasta. Liitto järjesti myös yhdessä Varsinais-Suomen TE-keskuksen kanssa seminaarin elinkeinokalatalouden uudesta markkinatodellisuudesta. Uusi MSC-sertifiointi ja keskustelu kestävästä kalataloudesta olivat ajankohtaisia. Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho ja toiminnanjohtaja olivat osallistuneet suomalaisina edustajina Pohjoismaiden tasolla käytyihin keskusteluihin näistä aiheesta.
Kalastajan määritelmä jälleen tapetilla
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet halusivat jälleen muuttaa ammattikalastajan määritelmä. Kansanedustaja Erkki Pulliainen oli asiassa erityisen aktiivinen ja oli jostain syystä saanut suuren osan valiokunnasta mukaansa. Lainsäädäntöehdotuksessa kaikki kalastajat, jotka myivät saalistaan ja kirjautuivat ammattikalastajarekisteriin, luokiteltaisiin ammattikalastajiksi. Kaikkia tulorajoja ehdotettiin poistettaviksi. Liitto vastusti ehdotusta ja ehdotus myös raukesi seuraavana vuonna.
Heikko talous
Liiton ja toiminnanjohtajan välinen työsopimus oli päättynyt 31.12.1997. Tammikuussa 1998 hallitus jatkoi sopimusta viidellä vuodella 31.12.2003 saakka.
Liitto oli kärsinyt heikosta taloustilanteesta melkein alusta lähtien, mutta tilanne vaikeutui entisestään vuosina 1996 ja 1997. Oma pääoma oli nyt miinuksella, joten hallituksen jäsenillä oli henkilökohtainen vastuu liiton taloudellisista sitoumuksista. Jo kevään kokouksessa tilintarkastajat olivat kehottaneet hallitusta ryhtymään toimiin tilanteen korjaamiseksi. Hallituksen kesäkokous Vaasassa käsitteli eri vaihtoehtoja ja toimenpidepaketti hyväksyttiin. Syyskokouksessa päätettiin, ettei aluejärjestöille makseta jäsenmaksupalautusta vuosilta 1997 ja 1998. Päätös ei ollut yksimielinen, Uusimaa katsoi, että päätös uhkasi aluejärjestöjen toimintaa. Vidar Lindroth Turunmaalta katsoi keskustelussa, että toiminnanjohtajalle tekisi hyvää olla jonkin aikaa ilman palkkaa.
Toiminnanjohtaja lomautettiinkin joulukuun ajaksi. Liitto pääsi lopulta positiiviseen tulokseen 1998 vaikka tilanne oli edelleen vaikea. Lomautuksia toteutettiin myös myöhemmin useina vuosina. Ne olivat lomautuksia kuitenkin vain paperilla, sillä työtä tehtiin lomautuksen aikana entiseen tapaan.
Syyskokous
Göran Heinonen oli ilmoittanut ettei hän asettuisi uudelleen ehdolle. Tampereella 13.11. pidetyssä syyskokouksessa Heikki Salokangas valittiin puheenjohtajaksi kahden vuoden tauon jälkeen.
Syyskokous sai lisämaustetta ministeriön kieltäessä samana päivänä kilohailin kalastuksen kiintiön täytyttyä, mikä vaikutti myös silakankalastukseen. Puhkesi vilkas keskustelu ja kokousedustajat ihmettelivät huonoa tiedonkulkua. Syksyinen kalastus oli ollut vilkasta ja seuranta ei ilmeisesti ollut riittävää. Ministeriön Seppo Havu ja Jarmo Vilhunen olivat paikalla kokouksessa ja tunnustivat, että ministeriön seurannassa oli ollut puutteita, mutta asia oli nyt korjattu. Lisäksi todettiin, että ministeriöllä ja liitolla oli syytä parantaa kommunikaatiota kalastajien suuntaan.
Havu piti puheenvuoron ajankohtaisista kalastuspoliittisista kysymyksistä. Ammattikalastajan määritelmä, lohi, silakka, TJ, tuore MSC-lanseeraus ja uusi rakennekausi olivat aiheita, joita Havu käsitteli. Yhteenvetona hän totesi, että kalatalousasioita koskeva poliittinen päätöksenteko on tällä hetkellä poukkoilevaa ja selkeä linja puuttuu. Hän uskoi, että kehityslinjana voisi olla tiiviimpi yhteistyö hallinnon ja alan välillä, olemmehan samassa veneessä.
Salokangas ja Jordas kiittivät Heinosta kattavasta työstä liiton ja alan hyväksi. Kiitoksena Heinonen sai valokuvataulun, jossa lohipaatit lähtevät merelle ja katoavat usvaan. Salokangas totesi, että veneet lähtevät merelle päästäkseen eroon ongelmista, mutta jonkun on aina huolehdittava ongelmista maissa. Heinonen on ollut oikea mies oikeassa paikassa hoitamaan tätä tehtävää. Heinonen totesi jäähyväispuheessaan, että yhteistyö virkamiesten kanssa oli parantunut viime vuosina. Poliitikoista ei voi sanoa samaa, he eivät ymmärrä ammattikalastuksen ongelmia ylipäätään.
