Poimintoja vuosien varrelta: 1997

Pulaa silakasta

Silakasta alkoi ilmaantua pulaa etenkin elintarvikekäyttöön ja kalakauppa oli tilanteesta huolissaan vaatien toimia. Liitto järjesti helmikuussa yhdessä Kalakauppiasliiton ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kanssa silakkaseminaarin silakankalastuksen nykytilasta. Myönteistä oli, että vilkas kysyntä jatkui itäisillä markkinoilla ja silakkaa meni sekä Venäjälle että Viroon.

Selkämeren silakkakannan tila herätti epävarmuutta keväällä. Asia oli erityisen arka, koska rehukalastuksen jatkaminen siirtymäajan jälkeen käsiteltäisiin EU:ssa. RKTL:n mukaan Selkämeren kannan tila oli huonompi kuin mitä oli aiemmin arvioitu. Keskusteluja käytiin toiminnanjohtajan ja RKTL:n Petri Suurosen välillä kiihkeissä tunnelmissa. Suuronen kysyi, ottaako liitto vastuun kannan romahtamisesta kokonaan muutaman vuoden kuluessa. Kaiken lisäksi ministeriön Harry Kaasinen oli jo kertonut eduskunnassa Selkämeren kannan romahtaneen. Suuronen ja toiminnanjohtaja sopivat muun muassa lähettävänsä tutkijoita merelle troolari Silvan mukana. Myöhemmin havaittiin, että kalastuspaine oli kasvanut ja kannan koko oli pienenemässä, mutta kiintiö voitaisiin säilyttää samalla tasolla. Suomen kanta rehukalastukseen pysyi ennallaan, myös RKTL totesi raportissaan rehukalastuksen olevan ratkaisevan tärkeää silakankalastuksen jatkumiselle.

Liitto ehdotti keväällä sisävesialueen kalastajien rekisteröitymistä ja rekisterin luomista sisävesialuksille. Tämä oli välttämätöntä, jotta myös sisävesikalastajat voisivat saada valmisteverotonta polttoainetta.

Kevätkokous Turussa

Turussa pidetyssä kevätkokouksessa vaadittiin rehukalastuksen tulevaisuuden turvaamista ja kalastusvakuutustoiminnan jatkumista. Aluskohtaisia kiintiöitä lohenkalastuksessa koskeva vaatimus toistettiin. Vaatimuksena oli myös selkeämpi linja kalastuspolitiikassa, päätoimista ammattikalastusta olisi tuettava erityisesti. Ministeriön ylijohtaja Seppo Havu oli aiemmin samana keväänä ollut samalla linjalla: malli, joka antaa jokaiselle jotakin, ei enää toimi. Olisi panostettava varsinaisiin ammattikalastajiin ja heidän intresseihinsä. Hän epäili kuitenkin, voisiko tällainen linja mennä eduskunnassa läpi.

Toimitusjohtaja Seppo Partanen Oy Starfish Finland Ab:sta puhui otsikolla ”Torppareista yrittäjiksi” kalastajien uudesta roolista muuttuvassa maailmassa. Otsikko sisälsi keskeisen viestin. Pöytäkirjan mukaan puheenvuoro herätti vilkasta keskustelua.

Lohisota otsikoissa

Loppusyksystä 1996 kävi ilmi, ettei valtio enää maksa korvauksia lohenkalastuksen rajoitusten aiheuttamista tulonmenetyksistä. Mitään korvattavaa ei ole, kuului karu viesti. Ministeriö oli joulukuun 1996 lopussa myös jakanut lohikiintiön (103 930 kpl) kahteen osaan: vain 20 000 kpl voitaisiin kalastaa 1.1.-20.6.1997. Jako ei noudattanut sitä, mitä ministeriö ja liitto olivat aiemmin keskustelleet, ja tämä järkytti erityisesti merikalastajia. Tästä alkoi monivaiheinen tapahtumaketju. Kim Jordas on kuvaillut tapahtumia artikkelissaan Fiskeritidskrift for Finlandissa, alla tärkeimmät vaiheet:

1. Liiton nähtyä ongelmia horisontissa se otti asiaan tammikuussa kantaa otsikolla ehdotus Suomen lohipolitiikan hoitamiseksi. Ministeriössä ei kuitenkaan tapahtunut mitään, vaikka ministeri Hemilä piti ehdotuksia hyvänä pohjana jatkovalmistelulle.
2. Koska 20 000 kpl:n kiintiö ei käytännössä antanut mahdollisuutta kalastaa Ahvenanmaalla myöhään keväällä, päätti Ahvenanmaa lieventää rajoituksia vesillään ja omasta kiintiöstään, jota oli jo pitkään toivottu. Kiintiöksi vahvistettiin 12 300 lohta.
3. Ministeriön mielestä Ahvenanmaalla ei ollut valtuuksia tehdä tällaisia päätöksiä.
4. 20 000 kappaleen lohikiintiö täyttyi 30.4. ja ministeriö lopetti kalastuksen. Ahvenanmaalla oli omat rajoituksensa 1.-15.5. ja tuona aikana vallitsi rauha, mutta liitto varoitti ministeriötä, että jotain tapahtuu sen jälkeen. Mitään ei tehty.
5. Ahvenanmaalaiset paatit aloittivat kalastuksen 16.5. kansallisista rajoituksista huolimatta. Tämä oli odottamatonta, totesi Hemilä. Merivartiosto seurasi kalastusta etäältä, muttei halunnut puuttua asiaan ja mantereen kalastuksen valvojien toimivalta Ahvenanmaalla kyseenalaistettiin.
6. 22.5. Hemilä ja Ahvenanmaa neuvottelivat. Ahvenanmaa sai oman lohikiintiönsä, kokonaiset 29 prosenttia Suomen kokonaiskiintiöstä rajoittamalla keväisin lohenkalastustaan. 1.-15.6. he saisivat kuitenkin kalastaa 5 000 kalaa. Valtion antama kiintiö (n. 30 000 kpl) oli huomattavasti suurempi kuin Ahvenanmaan itse päättämä.
7. Ministeriö avasi 2.6. kalastuksen pohjoisten jokien terminaalialueilla.
8. Tämä oli viimeinen pisara. Rannikkokalastajat kritisoivat tilannetta voimakkaasti ja porilainen kalastaja jäi kiellon aikana 1 000 kilon lohisaaliin kanssa kiinni. Poliisi yritti myydä saalista Reposaaressa huutokaupassa, mutta tarjouksia ei tehty, vaikka läsnä oli paljon ihmisiä. Poliisi luovutti ja myi saaliin muualle.

9. Satakunnan ja Pohjanmaan delegaatiot vierailivat Hemilän puheilla vaatimassa omia alueellisia kiintiöitään Ahvenanmaan tapaan. Hemilä ei luvannut mitään.

10. Seppo Havu, Carl Storå (Ahvenanmaa) ja Kim Jordas osallistuivat pohjoismaiseen kokoukseen Göteborgissa ja 6.6. Göteborgin Landvetter-lentokentällä he sopivat muodostavansa työryhmän ongelmien ratkaisemiseksi. Liitto kehotti kalastajia rauhoittumaan.
11. Pyyntöä noudatettiin Satakunnassa, mutta Pohjanmaalla aloitettiin intensiivinen kalastus, jota kalakauppiaat tukivat. Pohjanmaan kalastajat halusivat ennen rauhoitusten noudattamista varmistaa, että työryhmän kokoonpano oli oikea. Usea kalastaja jäi kiinni viikonloppuna laittoman kalastuksen vuoksi.
12. Uusi työryhmä perustettiin 11.6. jäseninään Havu, Jordas ja Lena Talvitie. Toimeksiannon kuvauksesta löytyy samoja elementtejä kuin liiton tammikuisesta kannanotosta. Työ jatkui kesän aikana.
13. Suomen lohikiintiö täyttyi jo elokuussa ja ahvenanmaalaiset tunsivat itsensä huijatuiksi, koska he eivät voineet hyödyntää omaa kiintiötään kokonaan. Ahvenanmaa vaati korvauksia menetetyistä lohista.
14. Jatkoa seurasi seuraavana keväänä.

Muutakin kuin lohta

Turun maaseutuelinkeinopiiri oli edeltävänä vuonna ehdottanut kuhankalastuksen sääntelyä. Keskustelujen jälkeen piiri vain suositteli kalastusalueille tiettyjä toimenpiteitä (tekemään päätöksiä verkkojen silmäkoosta).

Neuvottelut yhteisestä kauppatavasta olivat olleet jo kauan käynnissä ja kevään aikana sopimus voitiin vihdoin hyväksyä. Sopimuksen käytännön merkitys jäi todennäköisesti pieneksi.

SAKL ja Kalankasvattajaliitto olivat vaatineet kalasatamien laittamista tärkeysjärjestykseen, jotta niukat varat voitaisiin suunnata tärkeimpien satamien investointeihin. Laivaston uudistamiseen ja modernisointiin myönnetyt tukivarat loppuivat ja siirtoja tehtiin muista toimista.

Romutusmenettelyn vaikutuksia heikensi se, ettei lainsäädäntö estänyt uuden kapasiteetin rekisteröintiä. Kalastusrekisteriä koskevaan päätökseen tehtiin muutoksia, jotka tiukensivat säännöksiä.

RKTL tiedusteli kalastajilta hylkeiden aiheuttamista vahingoista. Lopultakin myös tutkimus oli herännyt ja alkanut tutkia ongelman laajuutta.

Venäjä irtisanoi 24.5.1997 alkaen vuokrasopimuksen, jota oli 30 vuoden ajan sovellettu ns. ABC-alueille Venäjän aluevesillä. Suomalaiset olivat kalastaneet alueilla silakkaa ja lohta.

Noin 30 vuoden tauon jälkeen Suomi sai kiintiön atlanto-skandiselle sillille huhtikuisessa ministerineuvoston kokouksessa. Neuvosto päätti myös alusohjelmasta MGP IV 1997-2001, jossa päätettiin lohi- ja turskasegmentin leikkauksista (-30/-20 prosenttia), mutta pienimuotoinen rannikkokalastus jätettiin ohjelman ulkopuolelle ja onnistui välttämään leikkaukset.

Liitto kriisissä

Kesäkokouksessa todettiin, että liitto oli talouskriisissä ja toimintaa olisi ajettava alas, ellei muuta ratkaisua löytyisi. Kokouksen aikana hallituksen jäsenet ilmoittivat kuitenkin maksavansa jäsenmaksunsa toisen kerran ja haastavansa muut liiton jäsenet samaan. Samassa hengessä järjestettiin kampanja loppukesästä ja se tuotti tällä kertaa erittäin hyvää tulosta liiton pelastamiseksi. Toiminnanjohtaja työskenteli kaksi viikkoa palkatta.

Toiminnanjohtaja oli jättänyt 9.6. eroanomuksensa, koska hän ei kokenut nauttivansa luottamusta erityisesti eräiden pohjanmaalaisten lohenkalastajien taholta kesäisen lohisodan takia. Heinäkuisessa kesäkokouksessa asia jätettiin pöydälle odottamaan elokuista kokousta. Hallitus totesi kuitenkin yksimielisesti toiminnanjohtajan nauttivan hallituksen täyttä luottamusta. Elokuussa todettiin, että myös Pohjanmaan kalastajat luottivat toiminnanjohtajaan ja eroanomus peruutettiin.

Kalastusalusten valmisteveroton polttoaine

Liitto ilmoitti syyskuussa, että pitkän ja sitkeän taistelun jälkeen eduskunta hyväksyi 11.9. lain nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta. Vapautus valmisteverosta ulotettiin koskemaan kalastusalusten käyttämiä polttoaineita, myös sisävesillä, kun kalastaja on rekisteröity ammattikalastajarekisterin ryhmään I. Kalatalouden saaman taloudellisen hyödyn arvioitiin olevan suuri.

Syyskokous Porissa

Petri Suuronen oli vieraana syyskokouksessa ja totesi nyt, ettei Selkämeren silakkakannan tilassa ole syytä huoleen. Sen sijaan silakan koko oli pienentynyt Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Kokouksessa vaadittiin kalastajien ja tutkimuksen välistä tiiviimpää yhteistyötä näytteenotossa.

Neuvottelut silakkatilanteesta jatkuivat syksyllä organisaatioiden välillä ja yhteisistä pelisäännöistä sovittiin: kohdennettua rehukalastusta tulisi välttää, kun kalastus kohdistuu kantoihin, joissa on paljon elintarvikkeeksi kelpaavaa kalaa. Jotkut kalastajat totesivat syyskokouksessa kuitenkin, että kaiken pitäisi jatkua entiseen malliin, ja asia siirrettiin seuraavalle vuodelle.

Syyskokous otti myös ensimmäistä kertaa kantaa kalavesien saatavuuteen. Olisi luotava järjestelmiä, jotka helpottavat ammattikalastajien mahdollisuuksia saada kalavesiä käyttöönsä, syyskokous totesi. Toiminnalla oli uusi tavoite ja menisi kauan ennen kuin sen saavuttamiseksi saataisiin päätöksiä.

Vierailu Lapissa

Keski-Lapin ammattikalastajat olivat Jouni Ylirieston ja Lauri Ukkolan kautta olleet liiton toiminnassa aktiivisia useita vuosia ja he toivat esille sisävesikalastuksen näkemyksiä. Tutustuakseen tilanteeseen liiton delegaatio vieraili Lapissa vuoden aikana. Lisätietoa vierailusta ammattikalastajien luona Lokassa ja Porttipahdassa Göran Heinosen liiton 20-vuotisjuhlan juhlapuheessa vuodelta 2000, joka julkaistaan erikseen myöhemmin.

Liitto osti lyhyinä ajanjaksoina palveluita työvoimatoimistolta ja Marja Latvatalo ja Viveca Bergman työskentelivät toimistolla.

Elokuussa todettiin, että Kalakauppiasliiton, Kalankasvattajaliton ja SAKL:in väliset neuvottelut yhteistyön tiivistämiseksi eivät olleet tuottaneet tulosta. Tammikuussa 1998 hallitus totesi asian loppuun käsitellyksi, koska Kalankasvattajaliitto ei ollut halukas selvittämään sitä enempää.

Keisarillinen Kiiski ja Kala ’97